Maailman kuuluisimman radioteleskoopin lähes kuusi vuosikymmentä kestänyt työrupeama päättyi lopullisesti joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun teleskoopin 816 tonnia massaltaan oleva keskusrakennelma romahti.
Vaikka loppu tuli vain noin puolessa minuutissa, oli tätä osattu odottaa ja pelätä jo vähän aikaa. Marraskuun lopussa teleskoopin toiminta päätettiin lopettaa ja insinöörit pohtivat mikä olisi paras tapa purkaa rakennelma ennen kuin se romahtaisi hallitsemattomasti, mahdollisesti ihmishenkiä vaarantaen.
Nyt tilanne on valitettavan selvä: edessä on vain jäänteiden raivaus. Mieltä lämmittää kuitenkin se, että Puerto Ricon saarella Karibialla sijaitsevaa Arecibon observatoriota (virallisesti NAIC, eli National Astronomy and Ionosphere Center) ei olla kuitenkaan lopettamassa.
Eräs observatorion tutkijoista on tähtitieteilijä Anne Virkki, joka on asunut Puerto Ricossa vuodesta 2015 alkaen.
– Kyllähän tunnelma on aika surullinen. Olin heräilemässä aamulla kotona, kun yht'äkkiä puhelin alkoi soida ja sähköposteja tulla. Romahduksesta tullut ääni oli kuulunut aika laajalle alueelle, mutta ei kotiini saakka, kertoo Virkki.
– Teleskoopin kunto on rapautunut vähitellen. Vuonna 2014 maanjäristys vaurioitti teleskooppia, sitten vuonna 2017 hurrikaani sai aikaan lisätuhoja. Tänä vuonna täällä on ollut epätavallisen paljon maanjäristyksiä, joilla on varmasti ollut vaikutusta.
Virkki kertoo, että pahimmat vauriot alkoivat loppukesällä.
– Yksi lukuisista antennin päällä olevaa keskusrakennelmaa kannattelevista paksuista vaijereista katkesi elokuussa ja alas pudotessaan se sai aikaan suuria vaurioita. Sen jälkeen marraskuun alussa toinenkin vaijeri katkesi.
– Viikonlopun aikana kolmen muun vaijerin punokset alkoivat napsahdella poikki ja tiistaina aamulla ne sitten katkesivat kokonaan. Samaan aikaan lähellä oli myös maanjäristys, joka saattoi katkaista kamelin selän."
Sotilastutka muuttui teleskoopiksi
Maljamaiseen laaksoon lähelle Arecibon kaupunkia Puerto Ricon tuliperäisellä saarella rakennettu radioteleskooppi oli pitkään maailman suurin tähtitieteellinen havaintolaite. Viime elokuuhun saakka se oli edelleen monessa suhteessa maailman paras.
Olennaisin osa teleskooppia on 305 metriä halkaisijaltaan oleva lautasantenni, joka myötäilee laakson pohjaa. Koska se on kiinni maassa, ei sitä voi käännellä osoittamaan eri puolille taivasta. Havaintosuuntaa voitiin muuttaa siirtämällä lautasen päällä olleen vastaanottimen sijaintia sivusuunnassa.
Antenni tuijotti silti aina enemmän tai vähemmän ylöspäin. Tähtitieteilijöitä tämä ei haitannut, koska maapallon pyöriessä suuri osa taivasta tuli ajallaan aina sopivasti hollille.
Teleskooppi rakennettiin 1960-luvun alussa Yhdysvaltain ohjusvaroitusjärjestelmää varten, mutta tutkijat olivat mukana suunnittelemassa laitetta aivan alusta alkaen. Yläilmakehässä kiitävien ohjusten havaitseminen ja avaruuden rajamailla luontaisesti tapahtuvien ilmiöiden tutkiminen tapahtuu hyvin samalla tavalla.
Teleskoopilla lähetettiin radiosignaali haluttuun suuntaan taivaalla ja kuunneltiin sieltä ilmakehän yläosien kerroksista takaisin sironnutta säteilyä.
Pinta-alaltaan noin 300 tenniskentän kokoinen antenni oli omiaan tietysti myös pelkässä kuuntelussa. Sen avulla voitiin ottaa vastaan ja analysoida maailmankaikkeuden syvyyksistä tulevia hyvin heikkoja radiosignaaleita.
Arecibossa onkin tehty mullistavia havaintoja muun muassa eksoplaneetoista ja pulsareista, eli majakan tapaan ympärilleen radioaaltoja lähettävistä jättiläistähtien jäännöksistä. Toisiaan kiertävistä pulsareista, niin sanotuista kaksoispulsareista tehdyt mittaukset toivat myös Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1993.
Suuren yleisön tietoisuuteen teleskooppi on tullut paitsi James Bondista, myös Ensimmäinen yhteys -elokuvasta ja avaruuden muita sivilisaatioita etsivästä SETI-hankkeesta.
Tappaja-asteroidien etsijä
Arecibon kyky toimia tutkana on tehnyt siitä tärkeän työvälineen aurinkokunnassamme olevien kohteiden tutkimuksessa. Sillä on pystytty havannoimaan jopa Saturnusta kiertävää Titan-kuuta ja kartoittamaan Merkuriuksen napa-alueita.
Omimmillaan Arecibon antenni oli kuitenkin läheltä maapalloa kulkevien asteroidien tarkemmassa tutkimuksessa. Siksi myös Anne Virkki päätyi Puerto Ricoon.
– Tämä oli maailman tehokkain planetaarinen tutka, jonka avulla pystyimme saamaan asteroideista paljon sellaista tietoa, mitä muilla teleskoopeilla ei saatu. Muun muassa niiden koko, muoto, rata ja jopa vähän tietoa koostumuksesta tuli ilmi täällä tehdyistä havainnoista.
Virkki toteaa, että kun tutkitaan maapallon kanssa törmäysvaarassa olevia asteroideja, niin Arecibon havainnoilla on ollut suuri merkitys.
Nykyisin maailman suurin radioteleskooppi on Kiinassa oleva FAST, joka on olemukseltaan samanlainen kuin Arecibon teleskooppi. Sen rakennuskustannukset olivat noin 180 miljoonaa euroa. Halkaisijaltaan peräti 500-metrinen laite ei kuitenkaan pysty toimimaan tutkana.
– Olisi hienoa, jos voisimme rakentaa Arecibon teleskoopin kokonaan uudelleen nykyaikaisella tekniikalla. Mietimme jo, miten sen voisi tehdä, sanoo Virkki.
Hintaa sellaiselle tulisi todennäköisesti noin 200 miljoonaa dollaria (165 miljoonaa euroa).
Anne Virkki kertoo Arecibon teleskoopista, sen tuhoutumisesta sekä työstään tiistaina 8.12. Yle Radio 1:ssä klo 12.10 lähetettävässä Tiedeykkösessä. Ohjelma on kuunneltavissa tiistaista alkaen myös Yle Areenassa.
Voit keskustella aiheesta torstaihin klo 23 saakka.
Korjattu to 3.12. klo 10.08: keskusrakennelma painoi 900 amerikkalaista tonnia eli 816 tuhatta kiloa.. Bond-elokuvan suomenkielinen nimi on 007 ja kultainen silmä.
Lue lisää:
Radiosignaaleja kolmen miljardin vuoden takaa – mystisten purkausten lähde selvisi