Ensi-ilta oli ohi. Ohjaaja Anne Rautiainen kumarsi yleisölle Kaikki äidistäni -näytelmän työryhmän kanssa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.
Tilanne oli erikoinen.
Espanjalaisen elokuvaohjaajan Pedro Almodóvarin samannimiseen elokuvaan perustuva näytelmä oli poikinut vuoden teatterikohun. Julkisuudessa oli käyty äänekästä keskustelua siitä, kuka saa esittää näytelmän transhahmoksi miellettyä henkilöä. Hetken näytti siltä, että Kansallisteatteri oli palkannut transnaisen rooliin miehen. Se turhautti transyhteisöä, joka piti roolitusta väkivaltaisena tekona transyhteisöä kohtaan.
Kohu oli kuumimmillaan ennen ensi-iltaa, ja sekä Kansallisteatteri että Rautiainen joutuivat someraivon kohteeksi. Kansallisteatteri päätti siirtää ensi-iltaa eteenpäin tilanteen selvittämiseksi, mutta pyörsi pian päätöksensä ja palasi alkuperäiseen aikatauluun. Teatteri ehti myös antaa potkut kiistan kohteeksi joutuneen hahmon näyttelijälle Janne Reinikaiselle, mutta potkut peruttiin samalla vauhdilla kuin ensi-illan siirtäminen.
Reinikainen näyttelee Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmässä Agrado-nimistä transvestiittia.
Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen näytti siltä, että Kansallisteatteri oli mennyt täydelliseen paniikkiin, eikä pääjohtaja Mika Myllyaho ollut tilanteen päällä. Teatterilta lähti julkisuutteen ristiriitaisia viestejä.
Lopulta Myllyaho totesi Ylen haastattelussa, että näytelmän ohjaaja Anne Rautiainen oli ohjannut kiistanalaisen roolin kohdalla jotain muuta kuin mitä näytelmäkäsikirjoituksessa luki. Niin ei kuitenkaan ollut: kiistanalainen hahmo toistakymmentä vuotta vanhassa käsikirjoituksessa oli kirjoitettu henkilöksi, joka identifioi itsensä naiseksi. Rautiainen tiesi koko ajan, mitä hän teki.
Oli kova isku Rautiaiselle, kun teatterinjohtaja moitti häntä julkisesti ja kyseenalaisti hänen ammattitaitonsa. Rautiainen jätettiin teatterissa yksin nurkkaan.
– Täysin yksin, Rautiainen sanoo nyt kaksi kuukautta kohun jälkeen.
“Ammattitaitoni kyseenalaistaminen jätti jäljen”
Helsingin entisellä teurastamolla sijaitsevassa kahvilassa on aamulla rauhallista. Rautiainen, 51, hörppii erikoiskahvia. Sen vieressä pöydällä odottaa vuoroaan vihreä smoothie. Ihmisiä valuu harvakseltaan kahvilaan, ja selin ovelle istuva Rautiainen kääntyy vilkaisemaan jokaista sisääntulijaa.
Ohjaaja vaikuttaa voimakkaalta ja energiseltä, vaikka takana on poikkeuksellisen raskas syksy. Päälle päin ei näy se, että Kaikki äidistäni -näytelmä satutti häntä.
Rautiaiselle kohu näyttäytyy kahtena eri asiana: transyhteisön reaktiona ja oman ammattitaidon julkisena kyseenalaistamisena. Jälkimmäinen on tuntunut pahalta.
– Transyhteisön reaktio ei kohdistunut ammattitaitooni. Se on poliittinen asia, jonka ymmärrän ja jota pidän tärkeänä. Ammattitaitoni kyseenalaistaminen sen sijaan on jättänyt isomman jäljen, Rautiainen summaa.
Hän kertoo puhuneensa vielä kohun jälkeen transyhteisöä edustavien ihmisten kanssa Kaikki äidistäni -näytelmän kohun laukaisseesta roolihahmosta. Rautiainen sanoo ymmärtävänsä, mistä kritiikissä oli kysymys.
– Jos kokee pyrkineensä hyvään ja toimineensa oman parhaan tietämyksensä mukaan, silloin on helpompi katsoa peiliin.
– Yritin välttää virheen näytelmän roolihahmon suhteen, mutta en onnistunut siinä. Se ei ole kuitenkaan sellainen asia, jonka takia pitäisi sirotella tuhkaa päälleen.
Oman ammattitaidon julkinen kyseenalaistaminen sen sijaan tuntui siltä kuin häneltä olisi vedetty matto alta. Ja mikä masentavaa, se toi mieleen monta muistoa varhaisemmista vaiheista työelämässä: pitkän uran kotimaisessa teatterissa tehnyt Rautiainen on kuullut tytöttelyä ja vähättelyä vuosien varrella. Mieleen nousi ikävä ajatus siitä, että mikään ei ole muuttunut tasa-arvon suhteen teatterialalla.
Pintaan nousi voimaton raivo
Näytelmästä syntyneen kohun jälkimainingeissa Rautiainen ryhtyi miettimään teatterin valtarakenteita. Tilanteen laukaisi se, että hänen ammattitaitonsa kyseenalaistettiin Kaikki äidistäni -näytelmän ohjaajana. Se vei Rautiaisen “aika syviin vesiin”.
– Olen alkanut miettiä tätä sukupuolikysymystä tässä asiassa, Rautiainen sanoo.
Hän uskoo, että kohun seurauksena liikkeelle lähti yleisesti hyväksytty narratiivi, tarina siitä, ettei naisohjaaja täysin ymmärrä, mitä hän tekee. Rautiainen ajattelee, että median oli helppo lähteä siihen mukaan.
– Että naisohjaajat vain vähän ohjailevat. Se ei tässä tapauksessa pitänyt lainkaan paikkaansa, Rautiainen sanoo.
Ensin pintaan nousi voimaton raivo.
– Ja sen jälkeen aika vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, Rautiainen jatkaa.
Ohjaaja kokee kohun horjuttaneen hänen turvallisuudentunnettaan. Se on Rautiaisen mukaan vaarallista taiteentekijälle, koska taiteen tekeminen on riskien ottamista.
– Varsinkin jos taidetta tekee Kansallisteatterissa aika laajan julkisen katseen alla. Se voi aiheuttaa paineita. Ja jos siinä alkaa tuntea olonsa turvattomaksi, voi seurata se, että rupeaa pelkäämään virheitä.
Se voi Rautiaisen mukaan johtaa puolestaan keskinkertaiseen taiteeseen. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että Rautiainen palkittiin elokuussa - siis vain vähän ennen hänen ammattitaitonsa kyseenalaistanutta kohua – historian ensimmäisenä naisena Kansallisteatterin merkittävällä ohjaajapalkinnolla. Rautiainen sai Eino Kalima -palkinnon Anton Tšehovin teoksesta Lokki. Palkinnon perusteluissa Rautiaisen ohjausta kiitettiin ainutlaatuiseksi. Tunnustus oli 20 000 euron arvoinen.
– Tämän työn ytimessä on aina tuntemattomaan meneminen. Silloin olisi hyvä tietää, että joku pitää kädestä kiinni, eikä jää yksin, Rautiainen toteaa.
“Olisin toivonut tukea”
“Tahriintuneen” teoksen vieminen ensi-iltaan oli Rautiaisen mukaan todella rankkaa. Hänen huolensa kohdistui näyttelijöihin ja heidän hyvinvointiinsa. Rautiaiselle on tärkeää, että näyttelijät tuntevat olonsa turvalliseksi ensi-illan alla.
– Heitä katsoo ikään kuin omia lapsiaan. Että kaikilla on varmasti hyvä olla ja että he tietävät, mitä ovat tekemässä.
Mukana näytelmässä on myös kolme Taideyliopiston teatterikorkeakoulun opiskelijaa.
– Heillä on vasta vain vähän kokemusta siitä, millaista on astua yleisön eteen tilanteessa, jossa joutuu kriittisen katseen kohteeksi ulkoteatterillisista syistä ja jossa näyttämöllä olemisesta tulee siksi vaarallisempaa, Rautiainen sanoo.
Hän kertoo kantaneensa kohun keskellä todella paljon huolta näyttelijöistään.
– Itse jäin paineisessa tilanteessa aika yksin. Tukea olisi voinut tulla moneltakin taholta enemmän kuin sitä tuli, Rautiainen sanoo.
Voimakkaan yksin jäämisen tunteen seurauksena Itä-Helsingin luonnosta tuli Rautiaisen henkireikä. Hän alkoi hoitaa itseään kulkemalla meren rannoilla, tuijottamalla laiturinnokasta horisonttiin ja ihmettelemällä metsän omalakista elämää.
– Keskityin niihin asioihin, jotka antavat itselleni turvallisuudentunnetta.
Rautiainen on valmistunut ohjauksen maisteriksi Middlesexin yliopistosta Lontoossa. Hänellä on opiskeluajalta espanjalainen sydänystävä, joka vaikuttaa ohjaajana madridilaisessa teatterikentässä.
Ystävä kulki mukana kävelylenkeillä Whatsapp-puhelun välityksellä. Rautiainen kertoo espanjalaisystävän olleen se, jonka kanssa hän eniten käsitteli Kaikki äidistäni -näytelmästä syntyneitä traumojaan.
Ystävän lisäksi Rautiaisen tukena oli näyttelijäpuoliso Timo Ruuskanen, joka on monille tuttu klovneriaan erikoistuneesta Red Nose Companysta.
– Pystyin hahmottamaan koko tätä näytelmästä kummunnutta problematiikkaa ystäväni ja puolisoni kautta, Rautiainen sanoo.
Kritiikit nihkeitä
Britanniassa työskentelevän näytelmäkirjailijan Samuel Adamsonin käsikirjoitukseen perustuva Kaikki äidistäni sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa 16. syyskuuta. Suomen johtava teatterikritiikin julkaisija Helsingin Sanomat ei lämmennyt Rautiaisen ohjaamalle teokselle. Eikä Hesari ollut ainoa.
Jo kertaalleen turpiinsa saanut ohjaaja joutui nieleskelemään kohun lisäksi vielä nihkeitä kritiikkejä.
Ne eivät häntä yllättäneet. Hän osasi omien sanojensa mukaan odottaa niitä.
– Olisin kuitenkin toivonut, että kriitikot olisivat pystyneet nousemaan kohun yläpuolelle ja katsomaan esitystä sellaisena kuin se oli.
Näytelmä sai kyllä myös myönteisiä arvosteluja.
Kaikki äidistäni -näytelmä jatkaa Kansallisteatterin ohjelmistossa, mutta juuri nyt teatterit ovat koronarajoitusten takia kiinni ja esitykset tauolla. Rautiaisen työt Kansallisteatterissa jatkuvat. Hän valmistelee taloon seuraavaa teostaan, mutta ei halua puhua siitä vielä mitään.
Jotain on kuitenkin muuttunut, ja ehkä pysyvällä tavalla.
– Aiemmin olen kantanut vastuuta vain työryhmäni turvallisuudesta. Jatkossa yritän pitää paremmin huolta myös omasta turvallisuudentunteestani.
Termit haltuun: Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen mukaan transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. Transsukupuolinen taas on ihminen, jolla on voimakas sukupuoliristiriita. Oma sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa.