Kun minusta tuli vuoroviikoin lapseni kanssa asuva vanhempi, piti opetella paljon uusia asioita. Yksi vaikeimmista olivat vuorovuosien juhlapyhät ja erityisesti joka toinen vuosi ilman lasta vietetyt joulut. Miten äiti juhlii joulua ilman lastaan?
Pitkään joulun viettäminen oli ihan itsestäänselvää. Lapsena joulut vietettiin oman perheen ja isovanhempien kanssa. Nuorena aikuisena juhlin joulua ensin ystävien kanssa, ja sitten kumppanin. Äidiksi tulemisen jälkeen joulussa tärkeintä olivat oma lapsi ja puoliso.
Siitä asti kun olen ollut äiti, suurinta iloa on tuottanut lapsen jännitys ja onni aattoillassa.
Joululla on ihmisille erilaisia merkityksiä. Joillekin tärkeintä on juhlan hengellinen sanoma, toiselle yhdessäolo läheisten kanssa, kolmannelle joulu on herkuttelun tai rauhoittumisen aikaa.
Joulu on myös on myös ristiriitojen juhla. Nuorellaparilla on paineita yhdistää kahden suvun joulunviettotavat, joten he ajavat muutaman vuorokauden sisällä satoja kilometrejä, jotta traditiot säilyvät ehjinä. Aikuinen lapsi tahtoisi irtautua lapsuudenperheen joulunvietosta, muttei tiedä miten tehdä se loukkaamatta vanhempiaan.
Jos perheessä on jännitteitä, mikään ei saa niitä tehokkaammin esiin kuin päivä, jonka kuuluu olla rikkumattoman täydellinen. Itsekin olen parikymppisenä tehnyt tuoreessa avoliitossa kaikki ruuat alusta asti itse, koska jotenkin niin kuului tehdä, vaikka se vei tuntikausia aikaa. Lopputuloksena oli liikaa ruokaa kahdelle ja riita.
En ole uskonnollinen ihminen. Minulle joulussa on ollut aina tärkeintä jakaminen, yhteinen hyvä, lepo, rauhoittuminen ja herkulliset ruuat. Siitä asti kun olen ollut äiti, suurinta iloa on tuottanut lapsen jännitys ja onni aattoillassa.
Kun seurustelin, joulu kumppanin kanssa oli ihana. Ja kun seurustelu päättyi, surin yksinäistä jouluani taas enemmän kuin aikoihin.
Olen kokeillut monenlaisia tapoja viettää joulua ilman lastani.
Ensimmäiset vuodet olivat hankalimpia. Yhtenä niistä kokeilin millaista olisi mennä jouluaattona baariin. Pienessä kuppilassa tuntui olevan lisäkseni vain eroisiä, joilla oli sama suru kuin minullakin.
Yhtenä jouluna kokoonnuimme kaveriporukalla rullaamaan valtavat kasat sushia ja katselimme elokuvia. Se oli täydellistä.
Kun seurustelin, joulu kumppanin kanssa oli ihana. Ja kun seurustelu päättyi, surin yksinäistä jouluani taas enemmän kuin aikoihin. Tiesin että olisin tervetullut ystäväperheen joulupöytään, mutta ajatus toisten lapsien ilon todistamisesta, kun omani oli muualla, oli liian kirpeä. Siksi päätin jäädä jouluksi yksin kotiin.
Itsestä riippumattomissa epämukavissa olosuhteissa on vaikeinta toimia.
Me ihmiset olemme hyviä toimimaan olosuhteissa, jotka saamme itse valita. Hankaliakin tilanteita on helppo kestää jos niissä on omasta halustaan: vaikkapa elellä niukasti, jotta on varaa mennä etelään kesällä tai puurtaa opintoja kasaan vauhdilla, koska sitten pääsee töihin.
Itsestä riippumattomissa epämukavissa olosuhteissa on vaikeinta toimia. Se on yksi syy siihen, miksi tämä pandemiavuosi on ollut niin raskas: me emme saa valita.
Asioita kielletään, perutaan ja siirretään Zoomiin. Asiat lakkaavat olemasta, katoavat ja tyhjentyvät, emmekä me voi muuta kuin alistua muutoksille.
Pandemiavuosi on pakottanut monet suomalaiset miettimään joulunsa uusiksi. Monien on täytynyt puntaroida ahdistavia todennäköisyyksiä ja päättää onko vanhemman tai isovanhemman lohduton yksinäisyys suurempi paha kuin mahdollisen tartunnan vieminen tuliaiseksi. Tai että onko taloudellisesti mahdollista eristäytyä omaehtoiseen karanteeniin, jotta vierailu olisi mahdollinen. Nämä ovat kamalia valintoja.
Miten voisin olla oman elämäni toimija?
Kun elämä on heitellyt kapuloita rattaisiin, minun on ollut aina vaikea sopeutua hankaliin tilanteisiin. Olen yrittänyt opetella kääntämään ajatuksiani, keksimään tapoja joilla voisin kääntää annetut olosuhteet omaksi valinnakseni. Miten voisin olla oman elämäni toimija?
Kun vuoroviikkovanhemmuusvuosia kertyi, ymmärsin vihdoin että voisin valita oman jouluni. Keksin, että koska minua ei sido kenenkään toisen mielipide, olen vapaa rakentamaan oman tapani olla. Voin valita traditioista ne joista aidosti pidän (riisipuuro ja hautausmaavierailu), ja lisätä mukaan uusia asioita. Mitä minä haluan omassa joulussani olevan?
Nykyisin tiedän, että haluan jouluuni valtavan tulista ruokaa, punaviiniä ja vihreitä kuulia. Annan joka joulu itselleni lahjaksi vähintään kaksi kirjaa, joiden lukemista olen odottanut koko syksyn. Joskus laitan ne pakettiinkin, koska pidän pakettien avaamisesta. Olen saanut takaisin nautinnollisen joulun, jota on hyvä viettää.
Lempeää, rauhallista ja mahdollisimman omannäköistä joulua kaikille.
Raisa Omaheimo
Kirjoittaja on helsinkiläinen äiti, jonka suurin joulusaavutus on vegaanisten piparirullien resepti.
Kolumnista voi keskustella 25.12. klo 23.00 saakka.