Riihimäenkadulla Mikkelissä on viimeisen kuukauden aikana liikkunut tavallista enemmän ulkoilijoita. Moni heistä on kaivanut taskustaan puhelimen ja avannut kameran. Päättyvällä kadulla on myös liikennöinyt autoja moninkertaisesti enemmän kuin yleensä.
Syynä on ruskea talo, jonka ääriviivat loistavat pimeässä. Pihassa seisovassa 15-metrisessä kuusessa valonauhat roikkuvat kaarilla kuin Tove Janssonin Kuusi-tarinassa ikään. Pensaiden juurella on pieniä valkeita valoeläimiä. Ohikulkija jää pohtimaan, kenen luomus pieni pihapiiri oikein on.
Lähestyn talon omistajaa postikortilla, jonka jätän ovenpielessä olevaan kanervaruukkuun. Muutaman päivän kuluttua hän lähettää viestin, jossa kertoo olevansa valmis haastatteluun.
Mökin omistajaksi paljastuu 32-vuotias Jesse Kotro.
Jesse Kotro kertoo koristelleensa jo nuorena äitinsä taloa. Omaa taloaan hän alkoi koristella jokunen vuosi sitten.
– Oli muutama vuosi, etten laittanut melkein mitään, mutta sitten valoja tuli räystäille ja siitä se lisääntyi sitten. Oli niin mainio tuo kuusi, ettei sitä oikein voinut jättää käyttämättäkään. Menee haaskuuseen muuten, Kotro kertoo.
Piparkakkutaloa muistuttavan mökin valaiseminen on osoitus siitä, että aina hyvän idean toteuttaminen ei vaadi suuria rahasummia. Kotro laskee käyttäneensä valaistukseen vuosien saatossa joitain satoja euroja. 40-neliöinen talo on sen verran pieni, että pitkät valoketjut riittävät kätevästi sen ympäri.
Kotro laittaa valot päälle joka vuosi marraskuun 21. päivä. Se on hänen pikkusiskonsa Jutan syntymäpäivä. Valot palavat uudenvuodenaattoon asti.
Työnantaja lainaa nosturia, jotta Kotro saa kuuseen valot
Riihimäenkadun talo alkoi herättää kiinnostustusta vuosi sitten, kun Kotro valaisi ensi kertaa ison pihakuusen. Kotron työnantaja Mikkelin Huoltotiimi antoi hänen käyttöönsä nosturiauton ja kuljettajan, jotta valot saatiin latvaan asti.
– Minulla on hirveä korkeanpaikankammo. Oli mahdollista, että sinne menee vaihtomies, jos minulta loppuu sinni, Kotro sanoo.
Kotro asettelee kuusen ympärille neljä valosarjaa, jotka näyttävät kiertävän puuta. Kotro on tarkka siitä, että ne pussittavat juuri oikealla tavalla. Latvan lipputankovalot on kiinnitetty ympärivuotisesti.
Jesse Kotro ei itse vietä juurikaan aikaan sosiaalisessa mediassa. Siksi hän hämmästyi, kun marraskuun lopussa puhelin alkoi piipata viestejä. Kaverit lähettelivät hänelle linkkejä ja kuvakaappauksia Facebookista, jonne Kotron talosta otettuja kuvia oli julkaistu.
– Kyllähän se oli aika iso yllätys, kun ensimmäisenä iltana rupesi tulemaan linkkejä ja viestejä Whatsappiin, että onko tämä sinun talo.
Etukäteen Kotro odotti saavansa negatiivista palautetta siksi, että valoja on liikaa tai että ne eivät ole hyvät. Kävikin päinvastoin.
– Pelkästään positiivista palautetta on tullut. Yhteiseksi iloksihan nämä on laitettu, joten valot palvelevat tarkoitustaan. Ihan kiva, että ihmiset ikuistavat, jos kerran tykkäävät.
Kotro puuhailee vapaa-aikanaan usein kotinsa pihapiirissä. Monesti ohikulkijat tulevat kysymään, onko hän talon omistaja ja saavatko he ottaa valokuvia. Toisinaan Kotrolta menee parikin tuntia, kun hän rupattelee ihmisten kanssa valoista ja elämästä. Lähiseudun asukkaat ovat tulleet tutuiksi.
– Moni esittäytyykin, että missä asuu ja onko kauppamatkalla vai työmatkalla. On tullut tutustuttua uusiin ihmisiin, ja nyt hekin tietävät, että millainen mestari tässä asuu.
Korona-aika sai suomalaiset viestimään ulkovaloilla
Marraskuussa Yle kertoi, että ulkovalojen myynti on kasvanut tänä vuonna merkittävästi. Kaupan edustajat arvelevat koronavuoden olevan syynä siihen, että ihmisillä on aikaa panostaa kotinsa valaistukseen.
Kesko ja S-ryhmä kertovat myyneensä nimenomaan ulkovaloja: valoja, jotka näkyvät myös ohikulkijoille eivätkä jää vain omaksi iloksi.
Valaistussuunnittelija ja Jyväskylän Valon kaupunki -hankkeen koordinaattori Elisa Hillgen on ehdottomasti sitä mieltä, että ulkovalaistus on sanatonta viestintää. Tänä vuonna se on saanut entistä enemmän merkitystä.
– Ihmiset varmasti kokevat, että tämä on synkkää aikaa kaikin puolin. Nyt huomaa, että on paljon erilaisia valaistuksia, tehdään joulukalenteri-ikkunoita ja kantaaottavia “jaksakaa” tai “voikaa hyvin”-tyyppisiä julkisia valaistuksia, Hillgen sanoo.
Nykyään valo liittyy moneen teemapäivään. Mielenterveyspäivän väri on vihreä ja marras-joulukuun vaihteessa vietettiin oransseja päiviä, jotka toivat esiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Teemapäivinä valaistaan esimerkiksi rakennuksia ja patsaita.
Hillgen nostaa esiin myös suoraan koronavuoteen liittyvän Red Alert -mielenilmauksen, jossa tapahtuma-alan ahdingosta viestittiin punaisella värillä.
Kun koronan vuoksi on peruutettu tapahtumia ja suljettu tiloja, valaistuksella voi kertoa, ettei kaikkea kivaa ole peruttu.
– Tätä on näkynyt paljon sekä meillä että maailmalla, että on tehty pidempiaikaisia valotaideteoksia valotapahtumien sijaan ja houkuteltu ihmisiä niistä nauttimaan.
Valotaiteesta ja ulkovalaistuksista on Hillgenin mukaan sekin hyöty, että ne kannustavat lähtemään liikkeelle. Mutta mitä tapahtuu, kun korona on selätetty? Unohtuvatko ulkovalot kaappiin vai jatkavatko ihmiset ohikulkijoiden ilahduttamista jatkossakin?
– Uskon, että tällaisia tapoja jää pysyviksi, meillä on kuitenkin pitkä pimeä aika. Mikäpä olisi mukavampaa kuin se, että ihmiset pääsevät itse osallistumaan ja tuomaan hyvää mieltä, Hillgen sanoo.
Kotro aikoo lisätä valaistusta hyvän maun rajoissa
Jesse Kotro arvelee talonsa saaneen niin paljon huomiota siksi, että koronan vuoksi tekemistä on vähemmän ja ihmiset ulkoilevat paljon.
– On enemmän aikaa kulkea, lenkkeillä ja katsella. Viime vuonna moni on kuullut, että täällä on valot, mutta eivät ole ehtineet silloin katsomaan. Nyt he ovat tulleet hyvissä ajoin.
Kotro aikoo jatkaa talonsa valaisemista tulevinakin vuosina. Ajatuksena on lisätä valaistusta hieman joka vuosi, mutta vielä hän ei osaa sanoa, mitä ensi vuonna on luvassa.
– Suunnitelmia on kaikenlaisia, mutta pitää yrittää hyvän maun rajoissa laittaa vähän jotain lisää, jos laittaa. Ei ole mikään lupaus!