Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Sibelius-Akatemian käynyt muusikko kouluttautui siivoojaksi, kun korona vei keikat – ei luopuisi uudesta työstä, vaikka musiikkiala elpyisi

Anne-Mari Kanniainen halusi siivoojaksi, koska alalla riittää töitä ja tekemisen jäljen näkee heti.

Haitarin soittaja Anne-Mari Kanninen
Haitaristi Anne-Mari Kanniainen ei halunnut jäädä odottelemaan tilanteen paranemista, vaan kouluttautui uudelle alalle. Kuva: Janne Körkkö / Yle
  • Mari Jäntti

Maaliskuussa matto vedettiin oululaisen haitaristi Anne-Mari Kanniaisen jalkojen alta. Muusikon kaikki tulot hävisivät koronan vuoksi.

Kanniainen valmistui kymmenen vuotta sitten Sibelius-Akatemiasta. Vuonna 2005 hän voitti Kultainen Harmonikka -kilpailun. Töitä vuosien varrella on riittänyt: Kanniainen on esiintynyt lukemattomissa konserteissa sekä Suomessa että ulkomailla. Pestejä on ollut myös muun muassa teatterissa ja Sirkus Finlandiassa.

Maailmanlaajuinen pandemia ei kuitenkaan säästänyt edes korkeakouluja käyneitä ja kilpailuja voittaneita.

Useat musiikkialan ammattilaiset ovat menettäneet elantonsa koronan myötä. Etenkin elävän musiikin tulot ovat romahtaneet, mikä on pakottanut monet pohtimaan alan vaihtoa.

Joulukuun alussa tiede- ja kulttuuriministeri, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ilmoitti, että koronakriisin runteleman tapahtuma-alan ongelmiin etsitään helpotusta. Saarikko ei kuitenkaan maininnut tällöin rahasummia. Tapahtuma-alan pelastusryhmä on kuitenkin jo kasassa.

Kanniainen ei jäänyt odottelemaan tukirahoja tai koronan hiipumista.

Työ, jota riittää koronasta huolimatta

Anne-Mari Kanniainen oli käymässä Sirkus Finlandian omistajan luona, kun hän ymmärsi, ettei tuleen kannatta jäädä makaamaan. Omistaja arvioi, että tilanne saattaa olla vielä ensi kesänäkin se, ettei telttaa pystytä ottamaan täyteen. Kevät oli ollut tiukka ja vaikka kesä ulkoilmakeikkoineen toi hieman helpotusta, alkoi syksyllä taas tulla hätä.

– Silloin ymmärsin, että minun täytyy alkaa etsimään muuta työtä, ihan oman mielenterveydenkin kannalta. Päätin, etten jää kotiin sohvalle istumaan.

Kanniainen halusi tehdä työtä, jota varmasti riittäisi ja jossa näkisi oman kätensä jäljen. Hän löysi TE-toimiston sivuilta siivoojan koulutuksen. Syyskuussa hän aloitti työt, joita on riittänyt.

Haitarin soittaja Anne-Mari Kanninen
Anne-Mari Kanniainen on soittanut haitaria 5-vuotiaasta asti. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Kanniaisen mukaan sekä haitaristin että siivoojan työssä on hyvät ja huonot puolensa.

– Muusikon työssä hyvä puoli on se, että saa tehdä sitä, mitä eniten rakastaa. Huono puoli on se, että koskaan ei voi olla varma, minkä verran ensi kuussa ostetaan ruokaa kaupasta.

Siivoamisesta Kanniainen on nauttinut. Ainoa asia, mikä häntä harmittaa on se, ettei alaa arvosteta tarpeeksi.

Koronarajoitukset koetaan musiikkialalla epäreiluiksi

Vaikka Anne-Mari Kanniainen kouluttautui uudelleen ja sai töitä, myös hän on pettynyt siihen, kuinka valtio on hoitanut koronatilanteen muusikoiden ja muiden esiintyvien taiteilijoiden kohdalla. Hänestä on hienoa, että tukia eri aloille on jaettu, mutta seurannut samalla surullisena sitä, kuinka muusikot on jätetty tyhjän päälle.

– Tuntuu epäreilulta, että minkäänlaista muuta ratkaisua tähän ei ole löytynyt kuin striimauskeikat, joita luovien alojen ihmiset ovat itse yrittäneet järjestää. Ei siinä ole ihmisarvoa taiteilijoita kohtaan.

Kanniainen uskoo, että vielä jonain päivänä koittaa aika, jolloin korona on saatu kuriin. Siinä vaiheessa ihmiset ovat kulttuurin nälkäisiä ja silloin luovan alan tekijöille riittää taas töitä.

Kun paremmat ajat koittavat, ei Kanniainen silti aio lopettaa uutta työtään.

– Vaikka keikkoja alkaisi tulla ovista ja ikkunoista, niin siltikin haluaisin tehdä siivoojan töitä ainakin osa-aikaisesti.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka!

Lue seuraavaksi:

32-vuotias muusikko kertoo päivästä, jolloin tulot romahtivat – moni kokee koronatilanteen niin lamaannuttavana, ettei ole hakenut ollenkaan tukia

Hyvää fiilistä myös poikkeusaikana – Tutkija: Musiikki on kuin peruna, tärkeä osa arkea, vaikkei sitä aina huomaisi