”Viimeinen nopeustreeni ennen joulua, laita kaikki peliin!” valmentaja Katariina Luotonen tsemppaa suojattejaan ja vinhasti pyörivien hyppynarujen vinkuna kasvaa entisestään.
Helsingin Luistelijoiden muodostelmaluistelijoille oheisharjoitukset Oulunkylän urheilupuiston juoksuradalla ovat olleet viime viikkoina tuttua puuhaa, koska koronarajoitusten vuoksi jäähallit ovat kiinni. Nyt oheisharjoitustaan tekee osa 10–13-vuotiaiden Sunlights-minorijoukkueesta.
– Tästä puuttuu jotain todella oleellista, eli luistimet. Tytöt ovat silti vetäneet upeasti läpi niin etä- kuin tämän ulkoharjoittelunkin. Kaikki prinsessavaiheet on unohdettu ja painettu vain menemään ihan joka säässä, jopa loskakelillä. Tytöt eivät silti ole valittanet kertaakaan. Nostan siitä heille hattua, Luotonen sanoo.
Sää ei helli innokkaita treenaajia tälläkään kertaa, sillä taivaalta vihmoo vettä kaamoshämärän keskellä taukoamatta. Luotonen sanoo harjoitusmäärien vähentyneen merkittävästi, mutta seurassa pyritään siihen, että kaikki mitä voidaan tehdä, tehdään mahdollisimman tehokkaasti motivaatio ja fiilis säilyttäen.
– Onneksi täällä ulkona oheisharjoituksissa saa valmentaa, kunhan tyttöjä on kerrallaan paikalla normaalia vähemmän ja turvaväleistä huolehditaan. Siksi joukkueemme on jaettu kolmeen osaan. Me valmentajat olemme parhaimpina päivinä seisoneet kuusikin tuntia täällä vesisateessa, mutta onneksi on olemassa kerrospukeutuminen.
Joukkue pitää myös virtuaalisia palavereita sekä balettitunteja joukkuehengen ylläpitämiseksi.
– Jääharjoitusten puuttuessa kokonaisharjoitusaikamme jää silti normaalioloja pienemmäksi. Toivomme hartaasti, että keväällä pääsisimme vielä kisaamaan tai ainakin esittämään ohjelmaa, jota tytöt ovat viime keväästä ja kesästä lähtien suurella innolla kehittäneet.
Vaikka vesisateessa, jos vain tilaa on
Koronarajoitteiden johdannaisena joukkueen ohjattu harjoittelu edes ulkojäällä ei ole tällä hetkellä mahdollista. Omatoiminen jääharjoittelu sen sijaan on sallittua ja Helsingin Luistelijoiden siniseen toppatakkiin sonnustautuneet luistelijat ovatkin olleet viime viikkoina hyvin edustettuina Oulunkylän tekojäällä.
– Tytöt painelevat siellä, tekevät ohjelmaa ja pitävät hauskaa sekä nauttivat luistelusta. Yleisöjäät ovat kuitenkin vain yleisökäyttöön, eli siellä ei saa olla valmentajaa paikalla, Luotonen painottaa.
Joulukuisen arki-iltapäivän koleus ja lähes vaakatasossa jään pintaa piiskaava sade ovat karkottaneet Oulunkylän kentältä tavalliset yleisöluistelijat, mutta eivät muodostelmaluistelijoita.
– Jos jäällä on tilaa, niin silloin tänne tulee aina mielellään, vaikka olisi vesisadekin. Normaalitalvina olen silloin tällöin käynyt ulkojäällä treenailemassa omatoimisesti. Joukkueharjoituksia ei ole koskaan ollut ulkona. Täällä on nyt ihan tärkeää käydä, koska ei voi tietää, kuinka pitkä tämä tauko lopulta on. Taitoja täytyy pitää yllä, Starlights-joukkueessa luisteleva Sara Hankonen muistuttaa.
Omatoimisesti jäällä voi keskittyä esimerkiksi askelten puhtauteen.
– Ne ovat sitten hyvässä jamassa, kun pääsemme takaisin yhteisharjoituksiin. Siihen tähdätään, että joskus voisi itsekin luistella maailman huipulla. Aika näyttää miten käy, Hankonen jatkaa.
Rospuuttokeliä uhmaavia luistelijoita innostaa ilmiselvästi poikkeuksellisen suuri kipinä luisteluun ja tulevaisuuden tavoitteena on paikka seuran edustusjoukkueessa Marigold Iceunityssa. Sunlights -joukkuekavereidensa kanssa hassutteleva Vivi Koskivirta vakavoituu hetkeksi pohtiessaan omaa suhtautumistaan harjoitteluun.
– Onhan tämä sää aika tylsä, eikä jääkään ole nyt paras mahdollinen, mutta treenaaminen kyllä kannattaa. Viimeisen kolmen viikon aikana olen itse käynyt täällä aina, kun mahdollista. Haluan kehittyä, vaikka korona onkin pilannut paljon jäätreenejä, Koskivirta toteaa.
Hän kertoo vahvuuksikseen liu'ut sekä perusluistelun.
– Yritän koko ajan oppia esimerkiksi vaikeita askelia, jotta saan lajiin lisää haastetta. Välillä harmittaa tehdä melkein jään vieressä vain oheistreenejä, mutta nekin ovat tosi tärkeitä. Siellä pystyy kehittämään kuntoa, koordinaatiota ja ketteryyttä.
Hetken myöhemmin kaikki tytöt kaivavat varustekasseistaan esiin tonttulakit ja viilettävät ne päässään pitkin isoa vesilätäkköä muistuttavaa kenttää.
– Täytyy luistella, että pysyy lämpimänä, Maija Karvonen valistaa toimittajaa.
– Mukavinta tässä lajissa ovat kaverit, joita pääsee harjoituksissa näkemään melkein päivittäin sekä tietysti se, että pääsee luistelemaan, sanoo Vappu Karvonen.
Vivi Koskivirta ja Pinja Tuukkanen sirklaavat vauhtiin ja esittävät kuvaajalle komeat linjeerausliu’ut. Yleisöluisteluvuoron lähestyessä loppuaan tiedustelemme vielä tyttöjen joululahjatoiveita.
– Minä toivon rahaa - ja vaatteita! Pinja naurahtaa.
– Olen ollut ihan kiltti. Ainakaan risuja ei pitäisi tulla, tuumii puolestaan Vivi.
Ensin edessä on kuitenkin luistimien kuivattelua.
Lue myös: