Yleisö seuraa henkeä pidättäen miestä, joka pyörii vinhasti ympyrää motorisoidun, pyöreän alustan päällä. Khakinvärisiin lentohaalareihin pukeutuneen hahmon pitäisi kaiken järjen mukaan sinkoutua alustalta pois ja loukkaantua, mutta niin ei käy. Rauli Dahlberg nojaa kehollaan eteenpäin niin, ettei keskipakoisvoima vaikuta häneen. Liike näyttää helpolta, mutta se on vaatinut lukemattomia harjoituskertoja.
Dahlberg, 35, on maailmanluokan akrobaatti, ja tällaiset temput kuuluvat hänen työkalupakkiinsa. Vaaran tunteen sisältävä kohtaus on Dahlbergin ensimmäisestä sooloteoksesta O’DD. On ihme, että se ylipäänsä syntyi.
Teos sai kantaesityksensä Espoon kaupunginteatterissa lokakuussa. Kiertueen piti jatkua myöhemmin syksyllä, mutta uudet koronarajoitukset sulkivat esiintymispaikat.
Dystooppisen, mutta myös lohdullisen ja kauniin sooloteoksen tehnyt Dahlberg on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä sirkustaiteilijoista. Hän on vangitseva esiintyjä, joka on tullut tunnetuksi virtuoottisesta trampoliinityöskentelystään.
Monen muun suomalaisen sirkustaiteilijan tavoin Dahlberg on opiskellut Euroopan johtavassa nykysirkuksen korkeakoulussa Ranskassa (CNAC). Sitä ennen hän haki oppia Ruotsista Cirkus Cirkörin ylläpitämästä sirkusammattikoulusta.
Hieman yli kymmenen vuotta sitten suomalaisen nykysirkuksen historiassa käännettiin uusi sivu, kun Dahlberg perusti kahden ystävänsä kanssa Race Horse Company -nimisen ryhmän. Dahlbergin, Kalle Lehdon ja Petri Tuomisen kokoonpanosta tuli 2010-luvun alussa suomalaisen nykysirkuksen lippulaiva ja kansainvälinen käyntikortti. Ja sitä se on yhä.
Mutta menestyksellä on ollut hintansa. Dahlberg oli vähällä lyödä hanskat tiskiin lopullisesti pari vuotta sitten.
Uralla tapahtuneista loukkaantumisista periytynyt kipu ja työtaakka kävivät ylivoimaisiksi.
– Tuli olo, että nyt tämä saa riittää. Ettei tässä ei ole enää järkeä, Dahlberg sanoo.
“Vamma lisäsi tuskaa”
Dahlberg tilaa aamulla kahvilassa suodatinkahvin. Hän on pukeutunut laivastonsiniseen kuoritakkiin, eikä mistään käy ulkoisesti ilmi, että liikkeellä on sirkustaiteilija. Dahlberg on pienikokoinen, voimakastahtoiselta vaikuttava mies. On helppo kuvitella, että hän oli pienenä villi lapsi.
Dahlberg oli ajanut itsensä piippuun kolmisen vuotta sitten, ja mielenterveys alkoi rakoilla.
Hän oli ohjannut ensimmäisen ryhmäteoksensa Race Horse Companylle. Urbotek-niminen ohjaustyö vei voimat. Kritiikkikään ei ollut innostunutta. Helsingin Sanomien arviossa teosta pidettiin ryhmän välityönä.
– Olin pannut kaiken likoon. Luulin, että osaan jotain, mitä en osannutkaan. Samaan aikaan totta kai tiesin, että olisin tarvinnut harjoitusta isomman ryhmän ohjaamisessa. Löin päätä seinään, Dahlberg kertaa kolmen vuoden takaisia tuntojaan.
Kakku oli liian iso. Dahlberg yritti yhtä aikaa ohjata, harjoitella ja pyörittää Race Horse Companya.
– Koko paletti alkoi kaatua päälle, ja se vaikutti mielenterveyteen.
Pintaan nousi myös vanha polvivamma, joka oli tullut esityksessä vuosia aiemmin. Vamma aiheutti kipua, vaikka polvi oli leikattu. Se oli mennyt niin huonoon kuntoon, ettei Dahlberg pystynyt lenkkeilemään. Juostessa tuntui siltä kuin joku olisi kaivanut polvea puukolla.
– Vamma vain lisäsi tuskaa siihen kuplettiin.
Terveyttä heikentävä tilanne oli kehittynyt pitkään. Race Horse Companyn kansainvälisen menestyksen myötä Dahlbergilla oli aina kiire keikoille, eikä hän malttanut kuntouttaa itseään rauhassa haverien jälkeen.
– Olin pitkään ylirasittunut. En päässyt siitä luupista irti, Dahlberg sanoo.
“En pystynyt kävelemään esityksestä kotiin”
Sirkustaiteilijat altistuvat työtapaturmille, ja jo pelkät työvälineet kuulostavat hurjilta: trampoliini, vipulauta, venäläinen aisa, kiinalainen tolppa, ihmiskatapultti ja kuolemanpyörä.
Polvivamma ei ollut Dahlbergin ensimmäinen haveri. Hän on loukkaantunut useasti, ja leikattu hänet on kolme kertaa.
Ensin meni toinen olkapää. Se tapahtui 16-vuotiaana, kun Dahlberg oli mukana Lahden kaupunginteatterin Sirkus Zambina -esityksessä. Dahlberg opiskeli silloin Lahden sirkuskoulussa. Hän tuli kolmoisvoltista väärin alas trampoliinille, ja keho “rykäisi hartiat irti”.
Hartiat leikattiin vasta vuosia myöhemmin, kun ne menivät tämän tästä sijoiltaan.
Seuraavaksi sirkustaiteilijalta meni polvi. Ensin Dahlberg selvisi säikähdyksellä, kun ristisiteet pamahtivat, mutta parin vuoden päästä tapahtui vakava onnettomuus. Polvi hajosi Race Horse Companyn villin ja vauhdikkaan Super Sunday -teoksen esityksessä Ranskassa vuonna 2014.
Tauolta palannut ryhmä oli harjoitellut esityksen kuntoon, kun yksi taiteilijoista loukkaantui, ja esitystä jouduttiin muuttamaan. Dahlberg ja toinen taiteilija ponnistivat vipulaudalta ilmaan “helpossa perustempussa”.
– Emme olleet harjoitelleet sitä typeryydestä tai laiskuudesta, Dahlberg kertaa.
Ilmassa hän tajusi, että toisen akrobaatin käsi oli väärässä paikassa, ja Dahlberg jäi kollegaan kiinni. Sen seurauksena liikerata muuttui dramaattisesti, ja Dahlberg tuli polvi edellä alas kovalle lattialle patjan sijaan. Siihen päättyi show hänen osaltaan.
– Minut kiikutettiin pois lavalta, Dahlberg muistelee.
Sairaalassa kävi ilmi, että polvesta oli mennyt ristiside ja kierukka oli hajonnut. Lisäksi polvesta oli irronnut pala rustoa.
– Elämä oli työskentelemistä jatkuvan kivun kanssa. Nyt tuntuu hullulta, että lähdin keikoille tekemään voltteja ja temppuja, mutta en pystynyt esitysten jälkeen kävelemään kotiin.
“Olen paininut yksinäisyyden kanssa”
Urbotekin esitysten jälkeen Dahlberg päätti treenata itsensä kuntoon tulevaa sooloteosta varten. Oma soolo oli ollut sirkustaiteilijan pitkäaikainen unelma.
Hän palkkasi itselleen henkilökohtaisen valmentajan ja kävi tämän kanssa urheilemassa. Keho pani kuitenkin vastaan.
– Koko ajan tuntui siltä, että pakotan itseni urheilemaan, eikä tulosta syntynyt. Se päättyi siihen, etten pystynyt tekemään enää mitään, Dahlberg toteaa.
Hän lamaantui, ja koko ajan väsytti. Oireet olivat samankaltaiset kuin masennukseen sairastuneella. Dahlberg päätti hakea apua.
– Kävin puolen vuoden terapian läpi, ja mietin tosissani, haluanko lopettaa.
Terapia auttoi, ja Dahlberg päätti jatkaa. Hän vetäytyi Race Horse Companyn harjoitussaliin treenamaan sooloaan vapaa-ajallaan. Aikaa oli yhtäkkiä enemmän kuin normaalisti, sillä koronapandemia oli jäädyttänyt ryhmän kiertuetoiminnan.
Harjoitussalissa vastassa oli kuitenkin vanha tuttu: yksinäisyys. Vaikka sirkustaiteilijat tekevät esityksiä yhdessä, suurin osa heistä harjoittelee yksin. Sirkusalalla ei ole “valmentajia”, jotka potkisivat taiteilijoita persuksiin. Huipulle kiivetään yksin puurtamalla.
– Olen painiskellut urani aikana aika paljon yksinäisyyden kanssa. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia, Dahlberg sanoo.
Hänelle yksinäisyys näyttäytyy riittämättömyyden tunteena.
– Minulla on aika vahva kuvitelma siitä, että en riitä sellaisena kuin olen. Olen aina kaivannut sitä, että olisin vähän parempi, vähän pidemmällä tai edes vähän notkeampi. Jotain enemmän kuin olen.
Nyt lääke riittämättömyyden tunteeseen on kuitenkin löytynyt:
– Kun hyväksyy sen, että minä riitän, pääsee myös venymään pidemmälle.
Yksinäisyyttä voi hänen mukaansa oppia käsittelemään. Itselleen voi olla armollinen.
– Aina ei tarvitse tapahtua jotain.
Dahlbergista tuntuu lopulta vapauttavalta harjoitella uusia temppuja yksin.
– Ja kun on päässyt johonkin taiteelliseen lopputulokseen, sitä on sitten kiva näyttää jollekin toiselle.
“Olisi kiva panna taas menemään”
Yli 20 vuotta sirkusalalla ollut Dahlberg on noussut pohjalta parrasvaloihin yhä uudestaan. Pohjalle hän on pudonnut loukkaantumisten ja uupumuksen takia.
Vastoinkäymisistä huolimatta Dahlberg säteilee energiaa ja positiivisuutta. Hän kertoo oppineensa luovuttamaan. Se on helpottanut työntekoa.
– Hyväksyin sen, että vaikka sooloteos epäonnistuisi, se ei ole niin vaarallista. Se oli vapauttava tunne, Dahlberg sanoo.
Hän on myös oppinut elämään polvensa kanssa. Sitä hoidettiin viime leikkauksen jälkeen kortisonipiikillä ja reumalääkkeellä.
– Polvi toimii ihan hyvin, mutta ei ole millään muotoa täydellinen, Dahlberg sanoo.
Sooloteos O’DD sai syksyllä hurmioituneen vastaanoton. Sille voi povata pitkää elinkaarta, jos ja kun kiertuetoiminta taas käynnistyy koronapandemian jälkeen.
Pandemia vei sirkustaiteilijoilta työt, ja Race Horse Company menetti suurimman osan tuloistaan, sillä sen keikat olivat ennen pandemiaa pääosin ulkomailla. Nyt ryhmä rakentaa kiertuetoimintaa Suomessa ja tekee työtä uuden harjoitustilan eteen. Dahlberg nähdään näillä näkymin seuraavan kerran lavalla maaliskuussa.
– Eihän kukaan tiedä, millaiseksi maailma menee. Voihan se olla, ettemme pysty kiertämään maailmalla enää lainkaan, Dahlberg sanoo.
Vaikka Race Horse Company jatkaa toimintaansa, sen villeimmät vuodet ovat todennäköisesti jo takana.
Ryhmällä meni todella kovaa fyysisesti rajun ja aggressiivisen Petit Mal -teoksen aikoihin kymmenisen vuotta sitten. Kansainvälinen läpimurto oli nuorten sirkustaiteilijoiden unelma, ja yhtäkkiä siitä tuli totta. Petit Mal revittiin käsistä, ja sitä myöten myös sirkustaiteilijat.
– Silloin meni vähän liiankin lujaa. Olimme aika nuoria. Vie veronsa, kun ensin juhlii ja sitten esittää todella fyysistä teosta, Dahlberg toteaa.
Elämä on muuttunut muistakin syistä.
Dahlbergistä tuli isä vajaa vuosi sitten. Lapsi on tuonut elämään rytmiä.
– Se on ollut hyvä muutos elämässä. Se on pakottanut priorisoimaan asioita, Dahlberg sanoo.
Race Horse Companyn pyörittäminen on kokopäivätyötä, sillä ryhmän toisena taiteellisena johtajana Dahlbergilla on usein “monta hattua yhtä aikaa päässä”.
– Kyse on yrittämisestä, Dahlberg selventää.
Suomalaisia nykysirkusryhmiä pyöritetään kengännauhabudjeteilla, ja ryhmän jäsenet joutuvat venymään moneen suuntaan. Dahlberg on kipuillut loputtomilta tuntuvien työpäivien kanssa jo pidempään.
– Kun lapsi tuli, se pakotti siihen, ettei voi olla koko ajan töissä.
Tulevaisuuteen avoimesti suhtautuva Dahlberg uskoo, että hänellä on vielä annettavaa sirkustaiteelle akrobaattina. Eikä Dahlberg ole lopettanut unelmointia. Juuri nyt hän haaveilee kiertue-elämästä.
– On ollut pitkään hiljaista. Pidän vaihtelusta, ja olisi kiva taas panna menemään, Dahlberg sanoo.
Lisää aiheesta:
Rauli Dahlberg harjoittelee sooloteostaan O’DD (Yle Areena)
Vaaran ammattilaiset: Race Horse Company (Yle Areena)
Suomalaisella nykysirkuksella meni lujaa, sitten tuli korona ja satojatuhansia katsojia katosi