Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Toimittajalta: Panssareita, valheita ja katukansaa – Moskova opetti vuonna 1991, mitä vallankaappaukseen tarvitaan

Yhdysvalloissa etsitään oikeita sanoja keskiviikon tapahtumille. Myös vuonna 1991 keskusteltiin, mitä voidaan pitää vallankaappauksena, kirjoittaa toimittaja Jyrki Saarikoski.

Boris Yeltsin seisoo tankin päällä eduskunnan edessä.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin puhuu panssarin päällä 19. elokuuta 1991. Jeltsin onnistui kääntämään vanhoillisten kommunistien vallankaappaushankkeen omaksi edukseen. Kuva: Wojtek Laski / Getty Images
  • Jyrki Saarikoski

Paikka oli Moskova, aika elokuu 1991. Seurasin nuorena kirjeenvaihtajana, kuinka silloisen Neuvostoliiton pääkaupunkiin vyöryi satoja panssareita.

Vallankaappausyrityksen tekijät – äärivanhoilliset kommunistipomot ja kenraalit – valehtelivat, että Krimillä lomaileva neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov oli sairastunut.

Tämä yritettiin syrjäyttää juntan käskyllä ja sotilaallisella voimalla uhkaamalla.

Myös silloin keskusteltiin, voiko tapahtunutta kutsua vallankaappaukseksi. Aika oli toinen, ja tapahtumat naapurissa. Suomessa oli vuosikymmenien mittaan totuttu YYA-henkisen korukielen käyttöön, vaikka rankat tapahtumat Neuvostoliitossa olivat jo vapauttaneet sanankäytön entistä suorasukaisemmaksi.

Nyt tilanne oli vastaansanomaton. Vallankaappauksesta puhuttiin Yleisradion uutisissa jo ensi päivästä päivästä lähtien.

Itse muotoihin asian niin, että "tapahtunut täytti vallankaappauksen tuntomerkit". Todisteena panssarit jyristivät taustalla Moskovan keskustan kadulla.

Vallankaappauksen kohde oli noussut maan johtoon NKP:n, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen, kautta.

Vaikka mikään demokraattinen vaali ei ollut Gorbatshovin valintaa koskaan vahvistanut, pidettiin uudistusmielistä ja lännessäkin suosittua "Gorbaa" suurvallan kiistattomana keulamiehenä. Nyt oli käynnissä hänen kukistusyrityksensä.

Näyttämönä parlamentti

Moskovassa valtataistelu tiivistyi parlamenttirakennukseen. Vallankaappaushanketta vastustavat moskovalaiset kokoontuivat illan tullen vartioimaan Moskova-joen varrella sijaitsevaa "Valkoista taloa".

Historian ironiaa on siinä, että vanhoillisten vallankaappaajien Moskovaan komentamista sotilaista monet olivat jo maan johtoon pyrkivän uudistajan Boris Jeltsinin takana.

Tämä osasi käyttää tilanteen hyväkseen, ja sai kansan puolelleen puhuessaan panssarin päältä.

Tankit ja mielenosoittajat Venäjän parlamentin edessä.
Syksyllä 1993 presidentti Boris Jeltsin kukisti vanhoillisten vastarinnan määräämällä panssarit ampumaan Venäjän parlamenttia. Kuva: Igor Zotin / Getty Images

Demokratia sai myös marttyyrinsä. Ennen kaappaushankkeen kaatumista oli parlamentin lähistöllä käydyssä yöllisessä yhteenotossa kuollut kolme nuorta mielenosoittajaa.

Vanhoillisten sekava vallankaappausyritys sortui pian omaan mahdottomuuteensa – sekä juopotteluun. Jättimäinen mielenosoitus sinetöi Jeltsinin voiton, ja palatessaan pääkaupunkiin oli Gorbatshov jo poliittisen asemansa menettänyt mies.

Neuvostoliitto hajosi seuraavana jouluna.

Kun valta ydinasemahdissa horjuu

Hajoamisen tilassa ollutta Neuvostoliittoa ei juuri voi verrata Yhdysvaltoihin. Silti tapahtumissa on yhtäläisyytensä.

Valtataistelun näyttämönä on ydinasevalta, jonka johtajan hallussa on tuomiopäivän aseiden laukaisu. Ja kummassakin tapauksessa kiistan keskiössä on parlamentti, kansanvallan symboli.

Moskovassa koettiin vielä jälkinäytös. Se tapahtui kolme vuotta elokuun vallankaappausyrityksen jälkeen.

Osat olivat vaihtuneet: Jeltsin oli kohonnut Venäjän johtajaksi, ja hänen vanhoilliset vastustajansa hääräilivät Venäjän parlamentissa.

Näiden kahden voimatekijän vastakkainasettelu kärjistyi armottomaksi valtataisteluksi, ja kaappaushankkeen aave kummitteli jälleen. Jeltsin oli vahvistanut valtansa äänestyksin, mutta myös häntä vastustavat kirjavat ääriryhmät – kovan linjan kommunisteista kasakoihin – saattoivat tukeutua valtaamaansa parlamenttiin.

Kansanjoukoilla tärkeä rooli

Jeltsin ratkaisi tilanteen käskemälle paikalle taistelupanssarivaunut. CNN:n suora lähetys näytti maailmalle, kuinka Venäjän valkoisen talon ikkunoista sisään ammutut kranaatit sytyttivät rakennuksen tuleen.

Yhteenotoissa kuoli satoja ihmisiä, ja taistelun jo tauottua Venäjän sisäministeriön joukot jahtasivat kaupungissa talojen ullakoille kätkeytyneitä asemiehiä.

Valtataistelun kärjistyessä Moskovassa olivat johtajien ja sotilaiden ohella tärkeässä roolissa myös kansanjoukot.

Väkeä kertyi milloin Jeltsinin demokratiamielenosoituksiin, milloin neuvostohenkisten kommunistien marsseihin. Kumpikin puoli saattoi koota kymmeniä tuhansia kannattajiin, kaikki valmiina katuprotesteihin, ja jotkut myös väkivaltaan.

Seurasin kaukaa, kuinka syksyllä 1993 Jeltsinin vastustajien marssi vyöryi koko kadun leveydeltä. Mellakkapoliisin ketjun alumiiniset mellakkakilvet lakosivat, kun mielenosoitus jyräsi eteenpäin. Myöhemmin sama joukko nöyryytti kiinni ottamiaan miliiseitä.

Nämä ovat kaappauspäivien näkymiä, joilta toivoisi demokratioiden – uusien ja vanhempienkin – säästyvän.

Lue lisää:

- Yritettiinkö USA:ssa viime yönä vallankaappausta? Lue tästä, miten väkijoukko pääsi kongressiin ja mitä seurauksia tapahtuneella voi olla

- Miten on mahdollista, että sekalainen väkijoukko valtasi yhdessä hetkessä Yhdysvaltain kongressin? Lue kolme selitystä

- Kirjeenvaihtajan analyysi: Vuosia jatkunut hyssyttely johti hirvittävään päivään Yhdysvalloissa