"Pentagonin papereiden" julkaisu on toinen Yhdysvaltain 1900-luvun merkittävimmistä paljastuksista.
Puolustusministeriö Pentagonissa laaditun salaisen, seitsemän tuhannen sivun laajuisen raportin sisältö päätyi The New York Times -lehden sivuille monien vaiheiden kautta vuonna 1971.
Merkitykseltään sen kanssa kilpailee seuraavana vuonna liikkeelle lähtenyt Watergate-skandaali, joka johti presidentti Richard Nixonin eroon.
Pentagonin papereiden julkaisuoperaation keskeinen hahmo, toimittaja Neil Sheehan, kuvailee nyt kuolemansa jälkeen julkaistussa haastattelussaan The New York Timesissa työtä: tuhansia xerox-kopioita otettiin vaivihkaa, asiakirjoja kertyi niin paljon että niille piti varata oma paikka lentokoneessa, ja koko vuodon varsinainen lähde – Pentagonin analyytikko Daniel Ellsberg – petettiin.
Kovaa peliä selittää se, että Vietnamin sodan aineiston julkaisemisen tiedettiin olevan poliittista dynamiittia.
Yhdysvalloissa kuohui myös viisi vuosikymmentä sitten. Kansakuntaa jakoi suhtautuminen 1960-luvun lopulla kiihtyneeseen Vietnamin sotaan. Sota oli saanut protestiliikkeen vastaansa niin omassa maassa kuin maailmalla.
Tavallisille amerikkalaisille nuorukaisille sota merkitsi lähtökäskyä kaukaiselle taistelutantereelle. Kotioville saapui suruviestejä.
The New York Timesin "Pentagonin papereihin" perustuva artikkelisarja valotti ensi kertaa laajasti maan luisumista yhä syvemmälle sotaan. Se kertoi salaisista päätöksistä ja sotilasoperaatioista, ja sodan laajentamisesta Vietnamin naapurimaihin. Taustalla oli Kiinan vaikutuksen patoamisen muodostuminen yhdeksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan perusteista.
Vietnamin sota jakoi kansakunnan
Vuodet Time-lehden ja uutistoimisto UPI:n sotareportterina Vietnamissa olivat mullistaneet myös nuoren Neil Sheehanin maailman.
– Mitä enemmän me toimiamme tarkkailemme, sitä rumempana käytöksemme näyttäytyy, kirjoitti hän.
Kotimaahan palattuaan Sheehanin ja Pentagonin analyytikon Daniell Ellsbergin tiet osuivat yhteen.
Ellsberg halusi jouduttaa sodan loppumista paljastamalla Pentagonin selvityksen, ja antoi toimittajan perehtyä hallussaan olevaan salaiseen aineistoon. Hän vaati kuitenkin, ettei sitä saa kopioida.
Sheehanin mukaan tämä johtui lähteen – Ellsbergin – ristiriitaisesta tilanteesta: toisaalta tämä halusi asialle julkisuutta, toisaalta pelkäsi joutuvansa vuodon vuoksi vankilaan.
Sheehan oli vaikeassa tilanteessa. Saatuaan avaimen asuntoon, jossa Ellsberg säilytti aineistoa, hän päätti olla välittämättä tämän tahdosta.
– Minä tein sen mikä minun piti tehdä, arvioi Sheehan menettelyään ja Ellsbergin luottamuksen pettämistä.
Nelituntisessa haastattelussa muutama vuosi sitten Sheehan kertoi roolistaan. Hän määräsi kuitenkin, että tiedot saa julkistaa vasta hänen kuoltuaan.
Pitkään Parkinsonin tautia sairastanut Sheehan kuoli 84-vuotiaana 7. tammikuuta 2021. The New York Times julkaisi sen jälkeen yksityiskohtaisen selonteon raportin dramaattisista vaiheista.
Sen mukaan Sheehan piti lähdettään Daniel Ellsbergia arvaamattomana. Hän pelkästi, että ennakkotieto paljastuksesta, skuupista, vuotaisi julkisuuteen ennenaikaisesti, ja Yhdysvaltain hallitus yrittäisi estää aineiston julkaisun. Ottaessaan aineistosta kopioita Ellsberg oli hänen mukaansa käytellyt shekkivihkoaan tavalla, joka voisi johtaa paljastumiseen.
"Hän on aivan mahdoton kaveri"
– Tämä kaveri on aivan mahdoton, kertoo Sheehan ajatelleensa.
– Ei tätä hommaa voi jättää hänen käsiinsä. Se on liian tärkeä ja vaarallinen.
Sheehanilla oli edessään tuhansien liuskojen kopiointiurakka. Ajan sana oli xerox-valokopiointi. Internet ja sähköiset asiakirjat olivat vielä kaukana tulevaisuudessa.
New York Timesin Bostonin toimituksesta Sheehan oli saanut selville firman, joka suoriutuisi kopionnista. Hän sai toimituspäälliköltä satojen dollarien ennakon kopiointiin. Tämä ei kysynyt tarkoitusta.
Sheehan teetti Ellsbergilta saamansa avaimen tuplakappaleen, ja kuljetti salaa aineistoa kopiointiliikkeisiin.
"Luottamuksellinen" -leima epäilytti
Erään kopiointiliikkeen hoitaja, entinen Yhdysvaltain laivaston mies, tuli epäluuloiseksi nähdessään papereissa leiman "luottamuksellinen". Neil Sheehan kertoo valehdelleensa, että aineiston luokitus oli purettu, ja että hän oli saanut sen tutkimusaineistona lainaksi Harvardin professoreilta. Kopiointi sai jatkua.
Kun kopiot kuljetettiin Washingtoniin, piti salkuille ostaa ylimääräinen paikka lentokoneeseen. Sheehan ja hänen urakassa auttanut vaimonsa Susan Sheehan eivät uskaltaneet päästää korvaamatonta aineistoa silmistään.
Valtavaa aineistoa läpikäytiin monen viikon ajan Jefferson-hotellin huoneessa Washigtonissa. Työ laajeni, ja lopulta kymmenet toimittajat tutkivat papereita vartijoiden suojaamina. Aarretta säilytettiin erikoislukkojen takana.
Tilanteesta raportoitiin myös The New York Timesin johdolle. Lehden järkyttynyt juristi käyttäytyi kuin olisi saanut ämpärillisen jäävettä niskaansa.
– Hän oli kauhuissaan siitä, mitä sai kuulla, muistelee Sheehan. Hänen mukaansa juristi pelkäsi, että salaisuuden paljastuminen toisi lehdelle syytteen vakavasta rikoksesta.
Kaikki tämä tapahtui alkuperäisen vuotajan, Daniel Ellsbergin, selän takana. Hän oli saanut lupauksen, että The New York Times tekisi kaikkensa suojellakseen lähteen pysymistä salassa.
Sheehan vakuuttaa haastattelussa, että Ellsbergin henkilöllisyys pysyi salassa. Tämän nimikirjaimet sisältävä aineisto silputtiin tai poltettiin, eikä vuotajaa mainittu koskaan nimeltä.
Sheehan kertoo yrittäneensä kertoa Ellsbergille tulossa olevasta julkistuksesta, mutta tämä ei ollut ymmärtänyt vihjettä.
The New York Times aloitti Pentagonin papereihin perustuvien paljastusten julkaisun heinäkuussa 1971. Laaja selonteko vuosikymmeniä jatkuneesta ja voimistuvasta osallisuudesta sotaan Kaakkois-Aasiassa vaikutti Yhdysvalloissa järisyttävästi.
Presidentti Richard Nixonin hallinto pyrki ensin sivuuttamaan skandaalin, jonka kärki tuntui kohdistuvan edellisiin vuosikymmeniin.
The New York Timesissa ja pian myös muissa lehdissä ilmestyvä aineisto osoittautui Washingtonin kannalta niin raskauttavaksi, että Nixon yritti estää jatko-osien pääsyn julkisuuteen.
Tästä seurasi kahden viikon julkaisutauko. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksellä asiakirjojen julkistus sai kuitenkin jatkua.
"Sinä siis varastit aineiston"
Sheehan ja Ellsberg eivät tavanneet puoleen vuoteen. Kun he joulun 1971 alla kohtasivat sattumalta Manhattanilla, Sheehan tunnusti, kuinka oli hankkinut aineiston kopioitavakseen.
– Sinä siis varastit sen, aivan kuten minäkin, oli Ellsberg sanonut. Sheenan kertoo vastanneensa, että kumpikaan heistä ei ollut varas – paperit kuuluvat Yhdysvaltain kansalle, joka on maksanut niistä myös poikiensa verellä.
Ellsbergin ratkaiseva rooli oli tullut ilmi pian julkistamisen alettua. Sheehanin mukaan tiedon paljasti toisessa lehdessä työskennellyt toimittaja.
Daniel Ellsbergia uhkasivat raskaat syytteet salaliitosta, vakoilusta ja valtion omaisuuden varkaudesta. Oikeusjuttu kuivui kuitenkin kokoon, kun presidentti Nixon sotkeutui yhä pahemmin Watergate-skandaaliin.
Presidentti Nixon joutui eroamaan vuonna 1974, kun Watergate-paljastus oli vienyt pohjan hänen jatkoltaan.
Myös Vietnamin sota kävi yhä epäsuositummaksi, ja Yhdysvaltain asema epätoivoiseksi. Sota päättyi lopulta vuonna 1975 yhdysvaltalaisten perääntyessä Saigonista.
Daniel Ellsberg on vielä 2000-luvulla vaikuttanut aktiivisesti rauhanliikkeeessä. Hän arvioi Yhdysvaltain ydinasepolitiikkaa ja kylmän sodan historiaa Ylen haastattelussa viime vuoden elokuussa.
Lue lisää: