Hämeenlinnalainen Irwin Goodman eli Antti Hammarberg muodosti suomalaisessa musiikkielämässä ainutlaatuisen liiton lapsuudenystävänsä Vexi Salmen kanssa. Vexi Salmi menehtyi viime vuonna, Irwin tasan 30 vuotta sitten. Kuten Vexi totesi, "ilman toista ei olisi ollut toista." He levyttivät yhdessä 350 kappaletta.
Hämeenlinnan legendaarisella Palokunnantalolla keskustelevat videolla lapsuudenystävä Mauri Lahti sekä comeback keikkakaveri, muusikko ja "Irwin-instituutin" vetäjä Ari Lahti.
Palokunnantalo oli aikanaan tärkeä kokoontumispaikka, kun hämeenlinnalainen popmusiikkielämä (Kai Hyttinen, Fredi, Markku Veijalainen ja kaksikko Goodman-Salmi ) syntyi ja artistit pääsivät kosketukseen elävän yleisön kanssa.
Irwin määritteli itsensä aikoinaan aidoksi kansanmieheksi, jonka laulut oli suunnattu tavalliselle suomalaiselle.
– Ei kannata yrittää olla liian hieno ja tärkeä. Tavallinen suomalainen on koulusivistykseen ja murteeseen katsomatta sellainen tyyppi, joka ei pidä tehdyistä luonteista.
Irwinin kautta Suomessa opeteltiin populaarimusiikin markkinoita: hittien lisäksi artistin julkisuus ja kaikenlaiset groteskit mutta samalla hurmaavat tempaukset olivat olennaisia juttuja. Aikanaan älymystö ei ottanut boheemia Irwiniä omakseen. Eikä sitä Goodman–Salmi kaksikko edes halunnut.
1. Irwin oli kansan ääni
Tarja Rautiainen analysoi 2000-luvun alun väitöskirjassaan kiinnostavasti Irwin Goodmannin musiikillisia aineksia. Irwinin laulujen tyylilaji, melodia ja sointuvaihdokset ovat ainutlaatuisia. Irwin ja Vexi Salmi pitivät myös tietoisesti välimatkaa, aikansa korkeakultturiseen protestiin, he olivat karvalakkiosastoa, kansan ääni.
Irwinin ensimmäinen menestyskausi alkoi vuonna 1965 levytetystä En kerro kuinka jouduin naimisiin -rallista. Monet hänen lauluistaan olivat myös lasten suosikkeja. Ovat ehkä yhä.
Irwinin äänestä tulee monelle mieleen honotus, nenään laulu. Irwinillä oli kuitenkin hyvä ääni. Vexi Salmi ja Antti Hammarberg kehittivät jo varhain Irwinin ja Emil Reteen hahmot ja alkoivat tehdä lauluja. Moni niistä oli kuplettimaista parodiaa. Antin laulajaura ei meinannut lähteä vauhtiin, ja ensimmäiseen omakustanteeseen käytettiin Salmen hämeenlinnalaisen musiikkiliikkeen kassaa.
Kaksikko Goodman–Salmi pyrki tekemään omien sanojensa mukaan vain musiikkia, jota ”kansa halusi”.
Kuten Vexi Salmi sanoi: “Oli turha laulaa Vietnamin sodasta ja atomipommeista ja kaikenlaisista hienoista ja monimutkaisista asioista kun meillä ryysyrannat ja työmiehen lauantait kiinnostavat yleisöä enemmän.”
Äiti Kirsti Hammarberg oli hyvin tärkeä taustahenkilö, joka tuki ja kannusti poikaansa. Villeinä vuosina äiti myös tasoitti ja hillitsi vauhdikasta menoa. Äiti ei tykännyt Irwinin honotuksesta.
Tutkija Tuula Rautiainen kuvailee Irwinin laulutyyliä: kyse ei ollut pelkästään Dylanin imitoimisesta, sillä laulajan tyyli vaihteli kappaleesta toiseen huomattavasti 1960-luvun puolivälissä. Tangon osalta esikuvina olivat romanilaulajat. Heiltä Irwin omaksui rintaäänen käytön mutta ei juuri käyttänyt vibratoa. Tämä kuuluu esimerkiksi Kalteritangossa.
Kansan ääni kuului myös oikeasti lauluissa: Esimerkiksi Työmiehen lauantai ja Ei tippa tapa -sanat: ”viideltä saunaan, kuudelta putkaan” olivat peräisin rekkakuski Paavo Peltoselta, johon Goodman ja Salmi olivat tutustuneet 1960-luvun alussa Länsi-Saksassa. Pensselit santaan -lauluun antoi aiheen huoltoasemalle tullut juopunut maalari, joka sanoi tarjoilijalle panevansa ”pensselit santaan ja rukkaset naulaan”.
Kun rankasta alkoholinkäytöstä tunnettu Irwin oli lopettanut juomisen, Alko antoi salaa julkisuudelta sponsorirahaa tulevan levyn markkinointiin: näyttävä paluu syntyi Häirikkö -laululla 1976.
Irwin sävelsi kaikkiaan 200 kappaletta, suurimman osan omistaan. 1980-luvun puolivälistä alkaen säveltäjä oli Kassu Halonen, koska Goodman ei toisen korvan kuurouduttua pystynyt enää säveltämään.
Irwinin uran huippu ajoittui vuosiin 1968–69, jolloin hän oli yksi Suomen myydyimmistä artisteista ja esiintyi mm. Reteesti vaan ja Kansalle mitä kansa haluaa -kiertueilla. Yhteiskunnallisen suunsoiton rinnalle syntyi viihdettä.
Vielä viimeiseen kokoelmaan Ai ai ai kun nuori ois (1990) Irwin sävelsi jälleen. Kukka rintaan jäi oli samalla Vexi Salmen ja Irwinin lähes kolme vuosikymmentä kestäneen yhteistyön päätösnumero.
Yksi uran huippuhetkistä oli esiintyminen Ranskan Cannesissa Midem-festivaaleilla vuonna 1969, joilla hän esitti Ryysyrannan valkoiseen smokkiin pukeutuneena kovin huvittuneelle ranskalaisyleisölle, kertoo Jukka Järvelä kirjassaan Homma kävi. Erään kaupungin pophistoria.
Aikoinaan SMP:n voiton syyksi on tutkija Risto Sänkiaho maininnut kuilun, kun maaseudun asukkaat tunsivat jääneensä yhteiskunnallisen muutoksen jalkoihin. SMP:n johtaja Veikko Vennamo onnistui myös retoriikallaan ”unohdetun kansan puolesta”, ”rosvot kiinni”, ”väärinkäytökset on lopetettava”.
Irwiniäkin esitettiin 1960-luvun lopulla eduskuntaehdokkaaksi monta kertaa, ilman tulosta. Vexi Salmi valittiin Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon liberaalisen kansanpuolueen listoilta. Kuitenkin politikointi jäi toiseksi.
Uskoiko Snellmankaan, mitä kuvallaan saa/Onko voima sen niin maagillinen?/
Raha ratkaisee/
Se mittaa syvyyden/myös kumarruksen
– Vuosi oli 1966 ja lujaa meni vähän kaikilla. (Ylen Puoli Seitsemän ohjelmasta)
Lähde: Tuula Rautiainen: Pop, protesti ja laulu, väitöskirja vuodelta 2001
2. Irwinin kirjeitä Saksan-vuosilta
”Älä hajota sitä kovaäänistä, mä tartten sitä, kun tuun takasin, kitaraan.”
Nuori mies Antti Hammarberg kirjoitti Saksasta ystävälleen Mauri Lahdelle useita kirjeitä 1960-luvun alkupuolella.
Irwin Goodman lauloi rennosti St. Paulista ja Reeperbahnista. Ei ole syytä epäillä, etteikö pohjoisen Hampurikin tullut Antti Hammarbergille tutuksi. 1960-luvun alussa hän oli kuitenkin töissä Etelä-Saksassa Stuttgartissa.
Ystävä Mauri Lahti kertoo, että Antti oli nuorena tavallinen, mukava kaveri.
– Kun asuin Irwinin alapuolella, katosta kuului jatkuva jytinä, kun Antti löi kitaraa soittaessa jalalla tahtia. Jytke saattoi hetkeksi hiljetä, kun läksyrauhaa tarvittaessa löi harjanvarrella kattoon, mutta alkoi kohta uudelleen.
Myöhemmin heillä oli iso kaappiradio, jossa soivat Bill Haleyn levyt. Mitä tahansa pelattiin tai tehtiin, aina musiikki soi. Kun Vexi istui yhden pelin päätteeksi rikki Antin kitaran, se oli surun hetki, muistelee Mauri Lahti poikien lapsuutta.
Yksi erikoinen piirre Antissa oli, ettei hän ollut itsekäs omistamiensa tavaroiden kanssa. Kun Antilla esimerkiksi oli mopo, sillä saivat kaikki ajaa.
Saksaan hän lähti Vexi Salmen kanssa, mutta Vexi palasi Anttia ennen Suomeen.
– Voi sitä tavaramäärää, mitä täällä on, ihan liikaa, kun kattelee ikkunoita, ihasteli köyhästä Suomesta, Hämeenlinnan kaltaisesta pikkukaupungista suureen maailmaan lähtenyt 17-vuotias Antti kirjeessään.
– Olenhan minäkin vähän ostanut, kitaran, radion ja kellon ja olutta.
Rivien välistä kuului myös ikävä tuttuihin oloihin. Antti oli kuitenkin sopeutuvainen luonne. Hän oli opetellut saksaa jo ennen lähtöään, ja Mauri Lahti oli avustanut opinnoissa. Se auttoi alkuun, sillä Antti kirjoitti, ettei osannut kieltä puhua, mutta ”kyllä mä jo sujuvasti kuuntelen ja se on jo puoli voittoa”.
Eikä kauan mennyt, kun Antti jo kirjeessään kehaisi: ”Kyllä mä ny jo saksaa osaan puhua, oder was”.
Pari vuotta myöhemmin hän sitten todisti osaamisensa ja kirjoitti Mauri Lahdelle kirjeen kokonaan saksaksi.
– Kohtuullisen hyvää saksaa vielä, naureskelee itse koulussa niin sanotun pitkän saksan lukija Mauri Lahti
Nuorella miehellä oli Saksassakin tietysti nuoren miehen harrastukset. Olut maistui ja naisistakin Antti kirjoitti, tietysti. Saksasta palasi aikuistunut mies, olihan ikääkin jo karttunut lähes kolme vuotta lisää.
– Tulihan hän henkisesti isompana kaverina takaisin. Tätä ei saa ottaa liian juhlallisesti, sillä ihan sama mukava vempula hän oli myöhemminkin, muistelee Mauri Lahti ystäväänsä.
3. Ryysyrannan kuuluisasta huutokaupasta 50 vuotta
Ryysyranta oli Irwin Goodmanille merkittävä osa hänen uraansa ja elämäänsä. Vankilatuomion jälkeen tehty Ryysyranta -levy nosti Irwinin Suomen ykköspoptähdeksi. Siitä alkoi suuren menestyksen kausi, joka johti muun muassa kahteen peräkkäiseen Syksyn sävel -musiikkikilpailun voittoon.
Ryysyranta oli myös Irwinin eli Antti Hammarbergin rakennuttama omakotitalo, joka edelleen seisoo ylväänä, aikalailla alkuperäisessä tyylissään, mutta toisten omistuksessa, Hattulassa.
Ryysyranta-levyn syntyyn vaikutti 1960 -luvun lopun henki. Suomi oli jakautunut ja jakautumassa hyvinvoivaan Etelä-Suomeen ja autioituvaan Pohjois- ja Itä-Suomeen. Ajankohtainen tänäänkin.
Näissä tunnelmissa Irwinin hovisanoittaja ja ystävä Vexi Salmi sai tanssilavalla ehdotuksen: voisiko hän tehdä Ilmari Kiannon Ryysyrannan Joosepista musiikkikappaleen. Vexi otti haasteen vastaan.
”… tuvan täysi sikiöitä russakkaa, lutikkaa kirppua, täitä…” on Ilmari Kiannon kuvaus Karihtaniemen mökinrähjästä kirjassa Ryysyrannan Jooseppi. Vexi Salmi runoili tämän muotoon ”Siellä on kirppuja luteita täitä.”
J.H. Erkon kansanlauluun tekemä isänmaallinen sanoitus: Olet maamme armahin Suomenmaa toi tarvittavan ristiriidan, syntyi laulu Ryysyranta.
Erkolla alkulauseen jälkeen tulee: ihanuuksien ihmemaa. Salmi korvasi lauseen tyrmäävästi sanalla Ryysyranta.
”Olet maamme armahin Suomenmaa, Ryysyranta!”
Syntyi hitti, joka pysyi myyntilistan kärkipaikalla neljä kuukautta lokakuusta 1967 tammikuuhun 1968, ja sitä myytiin yli 25 000 kappaletta. Irwin Goodman sai uransa ensimmäisen kultalevyn.
Kohta hitin jälkeen Irwin Goodman osti tontin Hattulasta ja nimesi sen Ryysyrannaksi. Tontille nousi hulppea 340 neliömetrin omakotitalo.
Talossa oli seitsemän huonetta, keittiö, kolme wc:tä, sauna ja kolme takkaa. Talossa oli myös uima-allas, baari, ovipuhelimet ja himmennettävä valaistus. Tuolloin, talon valmistuessa helmikuussa 1969, nämä olivat omakotitalossa harvinaisuuksia.
Tietysti myös talo sai nimen Ryysyranta.
Pitkään Irwin Goodman ei Ryysyrantaansa asunut. Talo ulosmitattiin Irwinin velkojen ja verorästien vuoksi. Ryysyranta pakkohuutokaupattiin syyskuussa 1970. Irwin sai äitinsä kanssa asua talossa vuoden loppuun.
Katso: Ylen Elävän arkiston pätkä huutokaupasta Parolassa 9.9.1970
Toki myös pakkohuutokaupasta syntyi laulu.
Ryysyranta seisoo komeasti edelleen paikallaan. Talossa asuva omistaja Pekka Koskelainen kertoo, että täystiilitalo kaksinkertaisine tiiliseinineen on hyvin rakennettu eikä muutoksia tai korjauksia ole juuri tehty.
– Katon uusimme viisi vuotta sitten, ja ikkunoita on uusittu.
4. Irwinin nahkahatut haluttua tavaraa
Irwin Goodmanin esiintymisasussa päähine oli tärkeä. Ensin oli lippalakki, sitten retee nahkainen lierihattu ja loppuvuosina kapteeninhattu. Nahkainen lierihattu on kiinnostanut keräilijöitä. Aidosta Irwinin nahkahatusta saa pulittaa satoja euroja, jos sellaisia löytyy. Enää ei taida myyntiin löytyä.
Reilu vuosi sitten pidetyssä huutokaupassa Irwinin nahkahatun sai omakseen 750 eurolla ja huutokauppamaksut päälle.
Hatun myyneen huutokauppahuone Aleksin omistajan Sami Taustila kertoo, että hatun aitous selvitettiin tarkoin.
– Näitä hattuja tulee aika ajoin esille, mutta niiden aitoudesta on vaikea saada varmuutta. Myymämme hatun tarina on hyvin todistettu, kertoo Taustila.
Neljä vuotta aiemmin huutokaupattiin toinen Irwnin lierihattu Senkin hinta nousi 700 euroon, mutta hattu jäi samaan sukuun.
Hinnan perusteella hatuilla on kysyntää. Niitä ovat kuitenkin harvassa. Esimerkiksi vuonna 2015 hatun ostanut nainen vakuuttaa, ettei myy hattuaan.
Yrittäjä Sami Taustila kertoo, että näiden kahden myydn hatun lisäksi hän tietä kolmannesta myydystä hatusta.
- Apu -lehti järjesti joskus 1960 luvun lopulla tai 1970 luvun alussa kilpailun, johon sai yhdeksi palkinnoksi hatun Irwiniltä. Sen kohtalosta ei minulla ole tarkempaa tietoa.
Irwin Goodmanin ajattomasta suosiosta kertoo muun muassa se, että miehen nimissä olevia fanituotteita myydään edelleen, kolmekymmentä vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen.
Aitoja Irwinin käyttämiä hattuja tai muita esineitä on varmasti olemassa. Esimerkiksi nahkaisia lierihattuja Irwin hankki Espanjan-matkoillaan ilmeisesti useita. Kenties joku aito hattu vielä putkahtaa kaupattavaksi.
5. Kuolema keikkamatkalla Viipuriin
Vexi Salmi sanoi Irwinistä, että vaikka kuinka syvälle mies uppoaa, sitä korkeammalle sieltä ponnahtaa. Irwin oli palannut suosioon vuonna 1991 ja oli viikon kiertueella Viipurissa, selvin päin.
"Amerikanraudan ajovalot halkoivat pimeää aamuyötä vanhassa Neuvostoliitossa tammikuussa 1991. Ratin takana istunut Urpo Illikainen ajoi niin lujaa kuin suinkin pystyi. Oli kiire, hätätilanne. Takapenkillä makaava mies oli avannut ikkunat pakkasessa selkoiselleen. Hän ei saanut henkeä.". Näin kuvataan Iltasanomien artikkelissa 47-vuotiaan Antti Hammarbergin viimeisiä hetkiä.
Neuvostoliiton puolella Torfjanovkan tullissa ennen Vaalimaata oli ollut jonoa ja he juuttuivat rajalle. Tullimiehetkään eivät ymmärtäneet tilanteen vakavuutta ja viivytys oli kohtalokas. Matka Suomen puolelle Haminan sairaalaan oli liian pitkä. Kuolinsyy 14.1. 1991 oli sydänkohtaus. Taiteilijan sepelvaltimot olivat kovettuneet.
Antti Hammarberg haudattiin Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalle äitinsä viereen. Kuolinilmoituksessa oli katkelma kappaleesta Viimeinen laulu: ”Laulaen laulaja silmänsä sulkee, sointujen siltaa uneensa kulkee.”
Moni muistaa Irwiniä tänä päivänä, varsinkin nyt, kun myös se toinen eli Vexi Salmi on poissa. Rinkelinkadun lätkäpojille, Hämeenlinnan tunnetuille kaveruksille toivotaan useissa Facebookin ryhmissä parempaa muistamista.
Katso ja kuuntele lisää:
Ylen elävä arkisto: Taiteilijavieraana Irwin Goodman
Yle etsi vuonna 2010 tarinoita Irwinistä: Minä ja Irwin