Verenluovutustoimintaa koskevan määräyksen päivittäminen on saanut lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean lausuntokierroksella asiantuntijoiden hyväksynnän.
Edellisen kerran vuonna 2014 päivitettyä verenluovutuskriteeristöä on tarkoitus viilata nyt niin, että miesten välistä seksiä harrastaneiden karenssiaika lyhennettäisiin vuodesta neljään kuukauteen.
Vastaava aikamuutos on tarkoitus tehdä myös seksipalveluiden myymisen ja ostamisen osalta.
Määräystä ei ole vielä annettu, mutta tämänhetkinen arvio on, että muutokset varoajoissa otetaan käyttöön kevään 2021 aikana. Luonnoksen mukaan määräys annettaisiin helmikuussa.
Suomen Punainen Risti tiedottaa uusien käytäntöjen voimaantulon aikataulusta veripalvelussaan heti, kun määräys on annettu
Ennen vuotta 2014 homomiesten verenluovutuskielto oli ehdoton, riippumatta siitä, milloin seksiä oli viimeksi harrastettu.
Kieltojen ja karenssien taustalla on se, että miestenvälistä seksiä harrastaneilla on huomattavasti korkeampi riski HIV-infektion saamiseen. Myös riski muiden sukupuolitautien, kuten hepatiitin ja syfiliksen saamiseen on korkeampi kuin heterosuhteissa.
Veripalvelun kannalta ensisijaisen tärkeää on veriturvallisuuden varmistaminen, etenkin HIV:n kohdalla, sillä tauti tarttuu verensiirroista helposti, jos luovuttajia ei testata ja hyytymistekijävalmistetta kuumenneta.
Ensimmäiset immuunikatopotilaat kuvattiin vuonna 1981. Paria vuotta myöhemmin HIV oli yhä uusi ja pelottava tuttavuus lääketieteelle. Lääkärit olivat neuvottomia sen edessä.
Vuosina 1982–1983 Yhdysvalloissa jopa joka sadas veriyksikkö oli tartuttava. 1990-luvun puolivälissä enää yksi veriannos 225 000 annoksesta oli tartuttava Amerikassa. Nykyään yhä harvempi.
Suomessa vuonna 2017 luovuttajien testeissä löydettiin vain yksi HIV-postiivinen. Kuppaa sairasti kuusi luovuttajakandidaattia ja hepatiitteja B ja C yhteensä seitsemän.
Ikuisesta kiellosta 12 kuukauteen siirtyminen ei nostanut riskiä
Suomessa verensiirrosta ei ole saatu HIV-tartuntaa vuoden 1985 jälkeen, sillä testaus ja seula on tiukka. Suurin osa asiantuntijoista ei usko, että karenssiajan lyhentäminen vaikuttaisi veriturvaan.
Fimean lausuntokierroksella viime vuoden lopussa suurin osa lausuneista viranomaisista tai asiantuntijaorganisaatioista piti uutta määräysehdotusta perusteltuna ja tarpeellisena.
Samoilla linjoilla on HUSin infektiolääkäri Jussi Sutinen. Sutinen korostaa, ettei ole verensiirtolääkäri, mutta samat oleelliset asiat painavat hänen työssään kliinikkona: testien luotettavuus ja se, kuinka nopeasti niillä saadaan tuloksia.
HIV-tartunnat löydetään nykyisin äärimmäisen tehokkaasti. Poikkeukset ovat harvinaisia, Sutisen mukaan maailmankirjallisuuden postimerkkejä.
Nopein testausmenetelmä on nukleiinihappotesti. Näillä geeninosoitustesteillä verestä voidaan löytää viruksia jo ennen kuin vereen syntyy vasta-aineita. Testi kertoo oikean tuloksen usein jo kahden viikon sisällä infektiosta, mutta nopeudella on hintansa.
– Sen haavoittuvuus on kuitenkin se, että jos viruksen perimä on poikkeuksellinen se ei tartu haravaan. Useimmat geeniosoitustestit eivät tunnista HIV-2:ta, mutta veripalvelun käyttämä testi löytää myös sen. Diagnostiikan kulmakivi on kuitenkin edelleen vasta-ainetesti.
Vasta-ainetesti on diagnostiikassa luotettavampi ja osoittaa aina myös HIV-2-tyypin. Se on kuitenkin hitaampi, sillä joskus vasta-aineiden syntyminen ottaa aikansa ja serokonversio, eli niiden näkyminen veressä, voi viivästyä.
Kaikki ihmiset eivät vasta-aineita kehitä, mutta silloin virusta kantava yksilö on erittäin todennäköisesti liian sairas luovuttaakseen verta.
Muita poikkeuksia, joissa tartunta voisi livahtaa vasta-ainetestin ohitse ovat Sutisen mukaan immunopuutosta aiheuttava vakava vajaaravitsemus tai yhdenaikainen sytomegaloviruksen aiheuttama infektio.
Maallikolle termit voivat olla vaikeita käsittää, mutta Sutinen korostaakin niiden olevan harvinaisia – lähes yksittäistapauksia lääketieteen historiassa. Niin harvinaisia, ettei niistä kannata huolestua.
– En näe, että riski saada veren välityksellä tulevia tartuntoja, lisääntyisi millään tavalla merkittävästi. Kun ikuisesta kiellosta siirryttiin 12 kuukauteen, ei lisää tartuntoja tullut. Englannissa on ilmeisesti vireillä jo yksilöperusteiseen riskiarvioon perustuva 3 kuukauden minimikarenssi.
Tampereen yliopiston lausunnossa pohdittin riittääkö neljän kuukauden aikaikkuna varmasti vasta-ainetestiä varten, vai olisiko karenssia syytä pidentää kuitenkin kuuteen kuukauteen.
Sutinen uskoo, ettei vasta-aineita kuudessakaan kuukaudessa synny, jos niitä ei neljässä ole jo nähtävillä.
Lisäturvaa tuo vielä kahden haravan tekniikka: vaikka molemmilla testeillä on heikkoutensa, yhdistettynä niiden seulan läpi ei juuri pääse.
Voidaanko vakituisessa suhteessa olevia kohdella eri tavalla seksuaalisuuden takia?
Nykyisellään neljän kuukauden karenssiin päätyy myös heterosuhteessa, kun seksikumppani on uusi. Vakiintuneessa suhteessa heteropareille ei tule karenssia, mutta miesparit tulee, vaikka he olisivat olleet monogaamisessa suhteessa vuosikymmeniä.
Lausuntokierroksella yhdenvertaisuusvaltuutettu esitti määräysehdotukseen muutosta myös siten, että vakiintuneita miespareja kohdeltaisiin luovutustilanteessa samanarvoisesti kuin vakiintuneita heteropareja.
Valtuutettu katsoo, ettei Fimea määräysesitystä valmistellessaan ole toteuttanut yhdenvertaisuuslaissa säädettyä velvollisuuttaan, sillä uudessa määräyksessä vakiintuneiden miesparien asema jää yhä heteropareja heikommaksi.
Onko tällaiselle kiellolle jotain lääketieteellistä pohjaa? Infektiolääkäri Sutisen mukaan syy lienee se, että matemaattisesti laskien kahden miehen parilla HIV-riski on todennäköisesti hieman korkeampi.
Mutta täysin monogaamisessa parisuhteessa eroa heteropareihin ei ole.
– Yhdenvertaisuusvaltuutetun perustelut olivat mielestäni hyvin loogisia. Jos riskejä on, niin verenluovutusturvallisuus toki ylittää kaiken. Jos riskejä ei ole, on syytä miettiä kriteerejä uudestaan.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan yleistä tutkimustietoa homoseksuaalien riskeistä verenluovutuksesta ei voi käyttää parisuhteessa elävien miesparien poissulkemiseen.
Tasa-arvopohdinnat verenluovutuksessa ovat vuosien varrella kääntäneet kelkkaansa sitä mukaa, kun lääketiede on kehittynyt.
Vielä vuonna 2008 eduskunnan oikeusasiamies ei nähnyt ongelmaa ikuisessa luovutuskiellossa.
Poikkeusvuosi 2020 näkyi veripalvelussakin
Koronakeväästä huolimatta veri ja luovuttajat eivät huvenneet. Vaikka toimintaa ja taudin tuomia uusia reunaehtoja on pitänyt punnita, on Punaisen Ristin veripalvelu päässyt toimimaan normaaliin tapaansa.
– Oli hyvin yllätyksellinen ja vaihteleva vuosi. Kokonaisuutena olemme pärjänneet ihan hyvin, mutta etenkin keväällä, kun tuli paljon uusia muutoksia ja epävarmuutta, vaati sopeutuminen paljon ylimääräistä työtä, verenluovutustoiminnan johtaja Satu Pastila kertoo.
Luovuttajien määrä putosi keväällä selvästi, kun tiukkoihin rajoitustoimiin siirryttiin ensikertaa. Pastilan mukaan onneksi samalla myös verivalmisteiden tarve laski merkittävästi pariksi viikoksi.
Pudotus oli lyhyt, ja jo huhtikuun lopussa verta käytettiin vähintään saman verran kuin normaalisti. Touko- ja kesäkuussa verta tankattiin varastoihin, jotta ne saatiin takaisin normaalille tasolleen.
Koronavirustauti ei vaikuta veriturvallisuuteen, sillä sen saaminen verensiirrosta on äärimmäisen epätodennäköistä.
Verivalmisteiden kannalta Covid-19 ei ole riski, mutta luovuttajilta tarkistetaan oireettomuus. Testituloksia ei vaadita, mutta jos luovuttaja tietää altistuneensa tarvitaan noin kahden viikon varoaika ennen luovutusta.
Varoaika on tarpeen veriturvallisuuden, luovuttajien ja senkin takia, ettei henkilöstö saa tartuntoja. Jos tartuntaketjut leviäisivät veripalvelun henkilökunnassa, lamaannuttaisi karanteeni palvelun toiminnan.
Juttua täsmennetty 20.1. kello 14.28. Täsmennetty aikataulua ja kerrottu, että SPR tiedottaa aikataulusta lisää, kun määräys annetaan.
Lue myös:
Kuuntele:
Radio 1:n tiedefestari: Tiede kuuluu kaikille. Tiedefestarin aikana 18. - 24.1. kuullaan joka päivä terävää tiedejournalismia, josta vastaavat muun muassa suositun Tiedeykkösen tekijät. Festarin teema on tiede ja etiikka.