Pieni varausnumero ei ole lopulta tarjonnut New York Rangersin Kaapo Kakolle minkäänlaista ohituskaistaa New Yorkin ruuhkissa Manhattanilla. Vaikean tulokaskauden jälkeen uuden kauden kaksi ensimmäistä ottelua ovat antaneet vahvat viitteet siitä, mitä on tulossa: yhtään ilmaista lounasta ei ole tarjolla tälläkään kaudella.
Alkuhan sinänsä oli lupaava.
Kakko pelasi harjoitusleirillä paljon venäläistähti Artemi Panarinin sekä Ryan Stromen kanssa, ja tällä ketjulla Rangers lähti myös kauden avausotteluun paikalliskilpailija New York Islandersia vastaan. Ketjun peli ei kuitenkaan toiminut, ja kun joukkue vielä hävisi ottelun aivan pystyyn, loppui kokeilu kuin seinään.
Kakko löysi lauantaina itsensä kolmosketjusta, eikä ylivoimavastuutakaan ollut enää tarjolla.
Kakolla oli mukana lauantaina myös huonoa tuuria. Tuntui, että usein vaihto katkesi heti alkuun joko Kakon itsensä tai jonkun muun ottamaan jäähyyn. Kun vastuuta erikoistilanteissa ei tullut, vaihdot jäivät lyhyiksi ja peliaika vain reiluun kymmeneen minuuttiin. Kahden ottelun jälkeen Kakon jääaikakeskiarvo nousee vain yhteentoista minuuttiin.
Jos Rangers-hyökkääjät rankataan jääaikojen mukaan, Kakko löytyy sijalta yhdeksän.
Tilanne on lupaavan harjoitusleirin jälkeen varmasti monelle yllätys, eikä positiivinen sellainen. Esimerkiksi lauantaina Kakko pelasi muutenkin kuin tehdyn maalin osalta mukiin menevän ottelun – aihioita olisi ollut suurempiinkin minuutteihin. Toisaalta vaikeaa isompia minuutteja juurikaan on kirjata, mikäli vastuuta erikoistilanteissa ei tule lainkaan.
Etenkin ottelussa, missä puhallettiin kaksitoista pientä jäähyä.
Koko totuutta ei siis kymmenen minuutin jääaika lauantaina turkulaisen tilanteesta kerro. Hieman toisenlaisella pelin rytmityksellä Kakko olisi pelannut minuutin, hieman toista enemmän kuin nyt.
Ei silti pidä eksyä keskustelun ytimestä. Viesti on päävalmentaja David Quinnilta harvinaisen selkeä: minuutit ansaitaan joka ilta, ja tämän luotsi toki sanoi kauden ensimmäisen kamppailun jälkeen myös ääneen. Quinn huomautti, ettei Kakko pelannut hyvin, kuten ei pelannut tämän näkemyksen mukaan moni muukaan.
Kakon tilannetta voi tarkastella muutamastakin näkökulmasta.
Ensimmäinen on tietenkin pelaajan oma näkökulma. Mikäli Rangers haluaisi nostattaa Kakon menneellä kaudella osumaa ottanutta itseluottamusta, suurempi vastuu toimisi koirankoppia paremmin. Kakon käyttäminen tilanteissa, jotka antaisivat tälle paremmat mahdollisuudet onnistua omalla vahvuusalueellaan, voisi laittaa lumipallon nopeammin pyörimään oikeaan suuntaan.
Tuntuu jokseenkin erikoiselta, että nimenomaan hyökkäyspään vahvuuksilla operoiva Kakko on aloittanut kahdessa ottelussa pelin kaksi kertaa hyökkäysalueelta, kolmetoista kertaa keski- tai puolustusalueelta. Kysyä myös sopii, onko sinipaitojen materiaali niin laadukas ja syvä, ettei Kakko mahdu edes toiseen ylivoimakoostumukseen?
Epäilen.
Tilannetta voi tarkastella myös valmennuksen ja kollektiivin näkökulmasta – ja tästä on aina viime kädessä kysymys.
Quinnin suurin murhe tällä hetkellä on saada Panarinin ja Stromen peli kulkemaan. Mikäli jo syksyn kuplassa alle kaiken arvostelun pelanneen kaksikon johtamaa vitjaa ei saada vauhtiin, koko koneisto sakkaa, pudotuspelihaaveet karkaavat ja Quinnin oma työsopimus saattaa joutua uuden arvioinnin alle.
Vaikka me täällä kaukana Pohjolassa seuraamme Rangersia nimenomaan Kakon kautta, Quinnin on mietittävä kollektiivia.
On myös hyvä muistaa, että nyt talossa on uusi kultapoika. Rangers varasi menneenä kesänä koko varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana Alexis Lafrenieren, mikä muuttaa dynamiikkaa Kakon ympärillä merkittävästi. Kilpailu on aiempaakin kovempaa, koska nyt valmentajalla on käytössään kaksi kovaa nuorta talenttia.
Kun Kakon yhteispeli Panarinin ja Stromen kanssa ei toiminut, lauantaina oli Lafrenierin vuoro.
Tärkeä huomio liittyy myös niin sanottuun kärkiketjuun. Quinn tuskin haluaa rikkoa joukkueen ehjintä ketjukokonaisuutta, kahdesti lauantaina onnistunutta Kreider-Zibanejad-Buchnevich- vitjaa. Kisaa Panarinin ketjun oikean laitahyökkääjän paikasta käydään siis juuri nyt Kakon ja Lafrenierin välillä.
Lauantai antoi Quinnille lisää vastauksia.
Kakon, Filip Chytilin ja Phillip DiGiuseppen miehittämä kolmonen pelasi hyvin, teki maalin ja voitti maalipaikat tasaviisikoin 5–0. Myös Panarinin ketju teki maalin, maestro itse lopulta kaksi, eikä antanut omaan päähän tasaviisikoin yhtäkään vaarallista maalipaikkaa.
Lienee reilua todeta, että Quinnin tekemät muutokset luokattoman avausottelun jälkeen olivat oikeansuuntaisia.
Näin se keksi NHL:ssä murenee.
Tietenkin New York Rangers organisaationa haluaa kehittää Kakon, Lafrenieren tai Adam Foxin kaltaisia nuoria pelaajia parhaansa mukaan. On kuitenkin niin, että kun kiekko putoaa jäähän, kyse on tasan tarkkaan voitoista ja pisteistä. Ei voi olla päävalmentajan tehtävä pumpata yksittäisten pelaajien itseluottamusta jääajoilla.
Quinn on kasvattanut urallaan aiemminkin nuoria ja tehnyt sitä aina armottoman kurinalaisuuden kautta – tämä ei ole muuttunut NHL:ssä mihinkään.
Oli sitten kyse laadukkaasta kuudenkymmenen metrin pelaamisesta tai kurittomista jäähyistä, Quinnilta ei kannata odotella kompromisseja. Jäähyjen kanssa avausottelussa toilaillut kärkipuolustaja Tony DeAngelo ei pelannut lauantaina valmentajan kurinpitotoimien vuoksi lainkaan.
Harvat nuoret pystyvät alle parikymppisinä tekemään parinkymmenen minuutin ajan voittavia asioita NHL-kaukalossa. NHL-valmentajat sen sijaan ovat siitä pottumaista porukkaa, että näitä yleensä kiinnostaa ainoastaan voittaminen. Kaikki toiminta tähtää viime kädessä voittamiseen ja kokoonpano valitaan sen mukaan.
Tässä katsannossa yksittäiset pelaajat ovat vain osa palapeliä. Tietenkin esimerkiksi Kaapo Kakko on tärkeä osa Rangersin tulevaisuutta, mutta tässä ja nyt Quinn liikuttelee palapelin palasia sen mukaan, millä kokoonpanolla todennäköisimmin voittaa. Pelaajien vastuulle jää painostaa luotsi tekemään itsensä kannalta parempia valintoja.
Tältä osin Kaapo Kakko teki lauantaina erittäin hyvää jälkeä.
Matka on silti pitkä, eikä Kakolle tulla antamaan Manhattanilla mitään ilmaiseksi – ja vaikka se ei juuri nyt siltä tuntuisikaan, viime kädessä tämä on pelaajan parhaaksi. On todistamasta päästyään todistettava ja töistä päästyään lähdettävä uudelleen töihin. Hyvä lopputulos on tällä kaavalla väistämätön.
Ja kuten Mike Babcock aikanaan Kasperi Kapasen pitkästä ja raastavasta AHL-marinadista allekirjoittaneelle totesi: ”Little frustration never killed anybody!”
Malttia, malttia.
Lue myös:
Kaapo Kakon maalitili komeasti auki, Antti Raanta ja Juuse Saros torjuntavireessä
Rantanen saavutti hienon rajapyykin NHL:ssä – myös Ristolainen ja Donskoi osuivat