Kun tuulivoimalan käyttö loppuu, maanomistaja voi joutua vastuuseen purkamisesta ja ympäristön siistimisestä.
Tuulivoimakriitikoiden mukaan purkukustannukset voivat jäädä maanomistajan kustannettavaksi. Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen hallituksen jäsenen Sari Murron mukaan useimmissa tapauksissa vakuuksia ei ole tai jos onkin, se on liian pieni.
– Se on yleensä 25 000 euroa. Sillä ei edes nosturi liikahda mihinkään.
Kyse on tuulivoimaloista, jotka eivät ole enää kannattavia, kun tuulivoimatuki loppuu tällä vuosikymmenellä. Kannattavaan toimintaan päästään nykyaikaisilla suurvoimaloilla.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen ei osaa kertoa, kuinka kauan tukea vaille jäävät tuulivoimalat tuottavat sähköä. Mikkosen mukaan siihen vaikuttaa muun muassa sähkön hinta ja pitkän aikavälin hintaennuste.
– Paljon riippuu myös uuden voimalan hankintahinnasta ja tuleeko vanhoihin voimaloihin laiterikkoja, joiden korjaaminen on kallista.
Mikkonen uskoo, että toiminta ei lopu heti tukien loppuessa.
– Uudempien voimaloiden elinikä on 25–30 vuotta, joten arvelen, että suuremmat määrät voimaloita puretaan vasta 2035 vuodesta eteenpäin.
Tuulivoimaloiden teknisestä käyttöajasta on esitetty toisenlaisiakin arvioita. Tuulivoimaan kriittisesti suhtautuvat arvelevat käyttöajaksi noin 20 vuotta. Lisäksi voimaloiden teho laskee heidän mukaansa ikääntymisen myötä.
Kansalaisyhdistys: Purkuvakuuksia ei ole tarpeeksi
Suomen Tuulivoimayhdistyksestä kerrotaan, että osalle tuulipuistoista on sovittu purkuvakuus, jota voimaloiden omistaja alkaa kerryttää voimaloiden oltua käytössä muutaman vuoden.
Kaikissa tuulipuistoissa ei vakuuksia ole, myöntää toimitusjohtaja Anni Mikkonen.
– Kaikissa tuulipuistoissa ei tällaisia vakuuksia ole lähdetty kerryttämään. Tämä on katsottu tarpeettomaksi esimerkiksi kunnallisten energiayhtiöiden omistamien tuulivoimayhtiöiden kohdalla.
Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen mielestä rahaa kannattamattomien voimaloiden purkamiseen ei ole kerätty tarpeeksi. Murron havaintojen mukaan vakuus on enintään 70 000 euroa.
Murto kertoo, että yleisesti arvioidaan purkukustannuksiksi kymmenen prosenttia voimalan rakentamiskustannuksista.
– Jos ajatellaan, että voimalan hinta olisi 3-4 miljoonaa euroa, niin puhutaan sadoista tuhansista euroista. Jos maanomistajilla on useita voimaloita, niin purkukustannukset kasvaa sitä myötä.
Suomen Tuulivoimayhdistys laskee purkukustannukset paljon pienemmiksi.
Sen mukaan 10 tuulivoimalan puistossa yhden voimalan purkukustannus on tapauskohtaisesti vaihdellen noin 60 000–120 000 euroa, kun kaikki voimalat puretaan samalla kertaa.
Tämä summa jää maksettavaa, kun kaikki kierrätettävä materiaali myydään pois. Kustannukset ovat huomattavasti korkeammat, jos perustuskin poistetaan.
Maanomistaja varautui yhtiöittämällä tuulivoimatonttinsa
Rovaniemeläinen Jukka Aula vuokrasi maataan yhtä tuulivoimalaa varten Tervolasta. Tontilla on vuodesta 2013 pyörinyt kolmen megawatin voimala.
Aulan maanvuokrasopimuksessa ei ole purkuvakuutta. Se on saanut hänet pohtimaan mahdollisia riskejä, varsinkin kun tuulivoimaloiden omistus on juuri vaihtunut.
– Meidän osalta tähän on sillä tavalla varauduttu, että me olemme yhtiöittäneet tämän tuulivoimatontin.
Aula on varautunut yhtiöittämisellä siihen, että maksumiestä ei purkamiselle löytyisikään, jolloin vastuu jää tonttiyhtiölle.
– Tonttiyhtiö joutuu tietysti varoillaan vastaamaan siitä purkamisesta. Se on tietysti yksi tapa.
Yhtiöittämisen ohella riskiä voi pienentää myös lohkomalla tuulivoimalle vuokrattu tontti omaksi tilakseen, jolloin vastuu rajoittuu vain siihen.
– Meillä on sen verran pieni tontti, että sitä ei tarvinnut erottaa
Kun Aulalta kysyy uskooko hän, että purkaminen voisi jäädä loppupeleissä maanomistajan maksettavaksi, hän vastaa epäilemättä.
– Se ei ole todennäköistä, mutta se on mahdollista.
Kiinteistönomistajalla on toissijainen vastuu
Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen Sari Murto on usein muistuttanut maanomistajia siitä, että he voivat joutua vastuuseen purkamisesta ja ympäristön siistimisestä.
Murron mielestä osa maanomistajista ei ole ottanut riskiä huomioon, vaan on tehnyt vuokrasopimuksia huolettomasti.
– Kun voimala on käyttöaikansa lopussa ja tuulivoimatuottoja ei enää tule, silloisen omistajan on helppo ajaa paikallisyhtiö alas. Silloin sillä ei enää ole halua eikä kykyä vastata purkutyöstä ja jälkihoitovastuu siirtyy maanomistajalle.
Erityisasiantuntija Mari-Linda Harju-Oksanen ympäristöministeriöstä vahvistaa, että maanomistaja on jätelain nojalla vastuussa purkamisesta, jos muita maksajia ei ole.
– Jos tuulivoimalan toiminta päättyisi lopullisesti konkurssiin ja voimala olisi purettava eikä konkurssipesä kykenisi hoitamaan tätä, kiinteistönomistajan toissijainen vastuu purkamisesta ja siitä syntyvästä jätteestä voisi tulla kyseeseen.
Lain mukaan kiinteistön haltijan on järjestettävä jätehuolto, jos jätteen haltija ei huolehdi velvollisuudestaan tai tätä ei tavoiteta ja jos kiinteistön haltija on sallinut jätettä tuottavan toiminnan kiinteistöllä tai jätteen tuomisen kiinteistölle.
Jos maanomistaja ei suoriudu tehtävästä, vastuu kaatuu kunnalle, Harju-Oksanen lisää.
Koko ja lukumäärä ovat kasvamassa
Suomessa on purettu vasta 24 tuulivoimalaa eli urakka on vasta alussa. Uusin niistä oli rakennettu vuonna 2010, ja 1990-luvulla rakennetuista voimaloista on purettu reilu kolmannes.
Mikkonen kertoo, että kaikkien tilalle ei ole asennettu uusia. Vanhan voimalan alueella olevat huoltotiet, sähköverkkoliityntä ja muu kannattaa kuitenkin hyödyntää
– Tuulivoimahankkeissa peruslähtökohta on se, että samalle alueelle suunnitellaan ja rakennetaan uudet voimalat siinä vaiheessa, kun vanhat voimala tulevat käyttöikänsä päähän, Mikkonen sanoo.
1990-luvulla ja vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä rakennettiin keskimäärin kahden voimalan ryppäitä. Vielä 2010-luvulla rakennettiin etupäässä muutaman voimalan puistoja. Nyt suunnitella on jopa 60–90 voimalan puistoja.
– Isot kokonaisuudet on helpompi saada kannattavaksi kuin pienet. Kannattaako yksittäisiä voimaloita korvata uusilla vai vain purkaa pois ja ennallistaa alue riippuu talousluvuista.
Uudet voimalat ovat yli kaksi kertaa korkeampia kuin vuosituhannen vaihteessa rakennetut voimalat.
Koolla saadaan enemmän tehoa ja kannattavuutta, mutta sillä on myös haittapuolensa. Keskustelu esimerkiksi maisemahaitoista on kiihtynyt voimaloiden korkeuden kasvaessa
Voimaloiden koon kasvattamisesta tulevat ottamaan kantaa toiminnanharjoittajien lisäksi ainakin lupaviranomaiset, maanomistajat ja naapurustot.
182. kello 9.08 Korjattu Sari Murron etunimi.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun torstaihin kello 23 asti.
Lue myös: