Sakean usvan keskeltä, pahaenteisen musiikin säestämänä leijuu kameran eteen synkkä, kalmankalpea nainen, jonka tiimalasivartalo uhmaa fysiikan lakeja. Nainen pysähtyy ja päästää ilmoille eläimellisen, mielipuolisen kiljaisun. Sitten hän ryhtyy keimailemaan ja toteaa viettelevällä äänellä, että “kirkuminen rentouttaa minua niin kovasti”.
Tällaisia ensiaskeleita otti Vampira eli Maila Nurmi amerikkalaisyleisön edessä vuonna 1954 The Vampira Showssa. Modernilla tavalla noitamainen Vampira tihkui kauhua, seksiä ja arvaamatonta vaaran tuntua: hän oli jotakin ihan muuta, mihin valtavirtakatsoja oli siihen mennessä tottunut. Ei ihme, että Vampira on jäänyt kummittelemaan kultti-ikonina, jota jäljitellään yhä tänä päivänä.
– Isoäitini toi hieman myöhemmin meille katsottavaksi kuvia Vampirasta. Ajattelin tuolloin, että tuossa on maailman kaunein nainen. Hän ei ollut minulle koskaan Vampira, vaan mustiin pukeutunut Maila-täti. En koskaan pelännyt häntä, en edes lapsena, Maila Nurmen veljentytär Sandra Niemi muistelee.
Sandra Niemen kaksitoista vuotta kestänyt suururakka sai vihdoin päätöksensä, kun äskettäin julkaistiin hänen perinpohjainen ja runsaasti uutta tietoa tarjoava elämäkertansa hänen tädistään Maila Nurmesta: Glamour Ghoul: The Passions and Pain of Real Vampira, Maila Nurmi (Feral House, 2021).
Kirja pohjaa pitkälti vuonna 2008 kuolleen Maila Nurmen muistiinpanoihin, satoihin lappusiin ja vihkosiin, joita löytyi hänen asunnostaan.
– Minulta puuttui itseluottamusta. Opiskeluajoistani on jo 50 vuotta ja ajattelin, etten osaa kirjoittaa ja että ketään tuskin kiinnostaa – miksi siis vaivautua? Pikku hiljaa tekstiä tuli kuitenkin lisää ja ajattelin, että pakkohan tämä on viimeistellä, Yhdysvaltain Oregonista puhelimitse tavoitettu 73-vuotias Niemi listaa pitkälle venyneen prosessin syitä.
Ihaili Orson Wellesiä
Maila Nurmi syntyi Maila Elizabeth Niemenä vuonna 1922 Massachusettsin Gloucesterissä suomalaiselle isälle ja amerikkalaiselle äidille. Suomenkielisissä lehdissä, kuten Lännen Suomettaressa ,työskennellyt journalisti-isä arvosti juuriaan, ja tyttären nimi viittasi kirjailija Maila Talvioon. Kuten monilla suomalaissiirtolaisilla, perheen elämä oli välillä armottoman kovaa. Kun kaikesta oli pulaa, Maila Nurmi pelkäsi jopa eräänä talvea kuolevansa nälkään tai kylmyyteen.
Viihdemaailmasta Nurmi sai kipinän nähtyään Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä -animaatioelokuvan. Häntä ei inspiroinut niinkään Lumikki, vaan hyytävän paha kuningatar: voimakas nainen, joka niin sanotusti otti hommat haltuun.
– Mailan vanhemmat halusivat hänen menevän yliopistoon, sitten naimisiin ja sen jälkeen jäävän kotiin kasvattamaan lapsia. Tällainen ei kuitenkaan sopinut Mailan suunnitelmiin. Maila oli syntynyt viihdeteollisuutta varten, Sandra Niemi kertoo.
Puurtaminen ankeissa oloissa kotikaupunki Astorian kalatehtaissa sai jäädä, kun nuori ja kunnianhimoinen nainen ryhtyi kipuamaan tähtitaivaalle. Nurmi ymmärsi julkisuustemppujen ja imagon rakentamisen päälle jo varhaisessa vaiheessa: saapuessaan Hollywoodiin hän muutti nimensä Maila Nurmeksi ja vinkkasi kaikille olevansa kuuluisan juoksijan Paavo Nurmen veljentytär. Kertomukseen kuului luonnollisestikin ripaus romantiikkaa ja eksotiikkaa: “uusi” Maila oli syntynyt hirsimökissä Petsamossa, Lapin lumisissa maisemissa. Hänen isänsä oli muka kuuluisa runoilija ja isoisänsä muka tunnettu kanteleensoittaja.
– Alunperin Maila ei halunnut näyttelijäksi, vaan häntä kiinnostivat puheroolit, ja hän ihaili etenkin näyttelijä ja ohjaaja Orson Wellesiä ja tämän radiotuotantoa. Uran luomiseksi piti kuitenkin herättää huomiota, ja siksi Maila esiintyi pin up -kuvissa ja työskenteli savuketyttönä isojen tähtien suosimissa yökerhoissa, Sandra Niemi sanoo.
Kirjassa kerrotaan, kuinka Nurmi ajautui suhteeseen Wellesin kanssa ja sai 20-vuotiaana aviottoman lapsen, joka otettiin häneltä saman tien pois. Wellesiä lapsen kohtalo ei kiinnostanut. Glamour Ghoulissa maalataankin raadollinen kuva niin Nurmen kuin muidenkin aloittelevien tähtien härskistä hyväksikäytöstä amerikkalaisen viihdeteollisuuden lihamyllyssä. Huijaaminen ja seksillä kiristäminen olivat arkipäivää. Sinisilmäisyys kostautui.
– Paikoitellen tämä tietenkin on surullinen tarina, mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Maila onnistui pärjäämään verenimijöiden ja kurkunleikkaajien Hollywoodissa omilla ehdoillaan, vaikka elikin suurimman osan elämästään köyhyydessä, Sandra Niemi pohtii.
Karmivia tarinoita giljotiineista ja itsemurhista
Lukuisien epäonnistumisten ja neljäntoista vuoden sitkeän yrittämisen jälkeen onni vihdoin potkaisi. Vuonna 1954 Nurmi herätti huomiota pukukilpailussa, ja hänelle tarjottiin saman tien omaa kauhushowta losangelesilaiselta KABC-televisiokanavalta.
The Vampira Show oli alusta alkaen jättimenestys. Nurmen luoma Vampira oli jotain ennennäkemätöntä: glamouria ja gotiikkaa yhdistelevä karmaiseva mutta elegantti hahmo, joka tihkui seksiä. Toisekseen Vampira kertoili sysimustan huumorin tummentamia, poliittisesti epäkorrekteja tarinoita siitä, kuinka murheellista on, jos itsemurha epäonnistuu, tai kuinka cocktail-reseptiin kuuluvat oleellisena osana ihmisen silmämunat.
– Oh my God, voin vain kuvitella, mitä tavalliset katsojat tuolloin ajattelivat! Elettiin presidentti Eisenhowerin aikaa, ja kaikki oli hyvin pragmaattista, turvallista ja tasaista. Sitten ruutuun singahti Vampira, joka puhui giljotiineista, päiden katkomisesta, hämähäkeistä ja lepakoista. Luulen, että Maila nautti jokaisesta sekunnista: hän sai vihdoin olla paha kuningatar, Sandra Niemi toteaa.
Tieto lauantai-illan suositusta showsta ja sen karmeankauniista juontajasta levisi nopeasti koko Yhdysvaltoihin, ja ilmassa oli sensaation väreitä. Newsweek, Life ja lukuisat muut julkaisut tekivät Vampirasta repäiseviä juttuja. Lisäksi Nurmi sai debytointivuotenaan Emmy-ehdokkuuden.
Nurmen eksentriseen seuraan hakeutuivat myös aikakauden kuumimmat nuorisoidolit. Nurmi heilasteli ensin Marlon Brandon, sitten James Deanin kanssa. Etenkin Dean ja Nurmi tunsivat toisiaan kohtaan syvää sielujen sympatiaa: kumpikin koki itsensä ulkopuoliseksi, ja kummallakin oli viehtymystä makaabereihin asioihin. Nurmi, Dean ja näyttelijä Jack Simmons muodostivat Night Watch -ryhmän, jonka harrastuksiin kuului hautausmailla ja ruumishuoneilla hiippailu ja kuolleiden ihmisten koskettelu.
Myöhemmin Las Vegasissa Nurmi kaveerasi Elvis Presleyn kanssa, joka ei Nurmen harmiksi kuitenkaan suostunut koskaan näyttämään “pippeliään”.
Nurmi leimattiin mustan magian harjoittajaksi
The Vampira Show päättyi jo seuraavana vuonna kitkerään riitelyyn. Nurmi sai potkut, jonka jälkeen viihdeura oli pelkkää alamäkeä. Nurmesta levitettiin ikäviä juoruja – hän oli muka yrittänyt itsemurhaa suorassa lähetyksessä – mutta työtilaisuuksia katosi myös kuohuvan temperamentin ja itsepäisyyden takia.
– Kun Maila vihastui johonkuhun, hän saattoi pyyhkiä tämän elämästään ikiajoiksi. Löysin hänen asunnostaan listan ihmisistä, joiden kanssa hän ei halunnut olla missään tekemisissä. Listassa luki, että no communicado. Maila kävi myös kolmekymppisenä psykiatrilla, joka antoi diagnoosiksi epäkypsän tunne-elämän, Sandra Niemi kertoo.
Lopullinen niitti uralle oli James Dean traaginen kuolema. Vuonna 1956, muutama kuukausi Deanin menehtymisen jälkeen juorulehti Whisper Magazine julkaisi shokkiartikkelin, jossa Nurmea kutsuttiin häikäilemättömäksi "mustaksi madonnaksi" ja noidaksi, joka harjoittaa kammottavaa mustaa magiaa. Artikkelin keskeinen väite oli, että Nurmi oli tappanut Deanin langettamalla tämän ylle kirouksen. Kuten arvata saattaa, lehti myi kuin häkä.
– Eihän se tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta artikkelin julkaisemisen jälkeen kukaan ei enää halunnut palkata Mailaa, Sandra Niemi summaa.
Niinpä ura kutistui muutamaan uuteen, lyhytaikaiseen show-viritelmään, jotka eivät ottaneet tulta alleen, ja pikkuruisiin rooleihin liudassa b-luokan elokuvia.
Samalla Vampira-hahmo muodostui Nurmelle suoranaiseksi taakaksi. Häntä alkoivat piirittää enemmän tai vähemmän tasapainottomat ihmiset, jotka pudottelivat postiluukusta “lahjoina” kuolleita kanoja ja muita eläinten raatoja.
– Tämä johti siihen, että Maila yritti unohtaa Vampiran, eikä halunnut olla hahmon kanssa enää missään tekemisissä. 1970-luvulla hän esittäytyi ihmisille pseudonyymilla Helen Heaven ja muutti pois Hollywoodista täyteen tuntemattomuuteen, Sandra Niemi kertoo.
Vampirasta tuli goottien esikuva
1980-luvulla Vampira ja siinä samalla Maila Nurmi löydettiin uudestaan. Kauhutematiikalla leikittelevä amerikkalainen Misfits-yhtye ryhtyi pitämään Vampira-t-paitoja, ja Nurmi esiintyi yhtyeen levynjulkistamiskeikalla. Myös Damnedin ja Satan’s Cheerleadersin kaltaiset post punk -bändit innostuivat Vampirasta ja tekivät tästä jopa biisejä.
Vampira on vaikuttanut voimakkaasti myös kauhu- ja goottikulttuureihin, joissa sitä pidetään klassisena hahmona ja esikuvana. Yhdysvalloissa on edelleen suosittua pukeutua halloweenina Vampira-asuun.
Vampira esiintyi myös maailman huonoimmaksi nimetyssä elokuvassa, Ed Woodin Plan 9 from Outer Spacessa (1959). Jäljittelijöiden määräkin on lukuisa: 1980-luvulla Nurmi kävi katkeraa oikeustaistoa kurvikasta viihdetaiteilijaa Elviraa kohtaan, jonka koki varastaneen häneltä hänen Vampira-hahmonsa.
Vähemmän tunnettua on, että Vampira on toiminut myös Disneyn Prinsessa Ruusunen (1959) -animaation Pahattaren visuaalisena innoittajana. Glamour Ghoul -kirjassa kerrotaan, kuinka Nurmi kävi 1950-luvulla kuvattavana Disneyn studioilla.
Sandra Niemen mukaan Maila Nurmi on jättänyt populaarikulttuuriin pysyvän jäljen. Tästä kertoo sekin, että Nurmen haudalla Hollywood Forever Cemetarylla vieraillaan edelleen tiuhaan. Ihmiset jättävät haudalle pieniä muistoja, kuten huulipunaa.
– Halusin, että Mailan hautakiveen kaiverretaan teksti Hollywood Legend, koska sellainen hän mielestäni on, Sandra Niemi sanoo haikeutta äänessään.
Lisää aihepiiristä: