Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) kertoi maanantaina, ettei kotitalousvähennys lisää työllisyyttä tai kitke harmaata taloutta.
Tutkimustulos oli päinvastainen, kuin mitä moni osasi odottaa. Kotitalousvähennyksen laajentamista on esitetty juuri työllisyyttä edistävänä toimena niin kokoomuksen kuin vaikkapa työmarkkinakeskusjärjestöjen suunnalta. Asiaa on tarkoitus pohtia myös kevään budjettiriihessä.
Tapahtui, niin kuin politiikassa nykyään usein tapahtuu: alkoi numeroiden epäily. Onkohan tutkimus tehty oikealla tavalla? Entä, jos arkijärki tai oma kokemus tuottavat toisenlaiset johtopäätökset?
Politiikassa perustellaan ja oikeutetaan omia kantoja yhä enemmän nimenomaan tietopohjaisuuteen vedoten.
Tietopohjaisesta päätöksenteosta on tullut politiikanteon ihanne.
Kuten tutkija Johanna Vuorelma kuvasi Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastimme elokuisessa jaksossa, politiikassa perustellaan ja oikeutetaan omia kantoja yhä enemmän nimenomaan tietopohjaisuuteen vedoten. Kannatamme tätä tai tuota, koska tutkijaryhmä päätyi samaan lopputulokseen. Sen täytyy siis olla järkevää.
Politiikassa ei kuitenkaan ole kyse vain tutkitusta tiedosta, vaan myös ideologioista ja arvoerimielisyyksistä. Siksi keskustelu tutkimuksista muuttuu helposti epäjohdonmukaiseksi. Jokainen tutkijaryhmä ei olekaan järkevä tai oikeassa.
Etujärjestöt ja puolueet siteeraavat mielellään tutkimuksia, jotka päätyvät samaan lopputulokseen, jota ne jo aiemminkin kannattivat. Epämieluisan tutkimustuloksen metodologia taas saatetaan kyseenalaistaa ja tulos vaieta.
Poliittisessa vasemmistossa on epäilty, miten esimerkiksi eläkeputken poistaminen lisää yhtään työllistä. Keskustassa taas ei pidetä niistä tutkimuksista, jotka laskevat kotihoidontuen poistolle työllisyysvaikutuksia.
Käytäntö ei katso puoluekantaa. Se on tullut selväksi juuri työllisyyttä koskevassa keskustelussa.
Antti Rinteen (sd.) ja sittemmin Sanna Marinin (sd.) hallitukset ovat sitoutuneet työllisyystavoitteeseen, joka taas on kytketty valtiovarainministeriön virkamiesten tekemiin arvioihin. Arviot siitä, kuinka monta päätösperäistä työllistä milläkin ratkaisulla saadaan, pohjautuvat esimerkiksi tutkimuskirjallisuuteen.
Poliittisessa vasemmistossa on epäilty, miten esimerkiksi eläkeputken poistaminen lisää yhtään työllistä. Keskustassa taas ei pidetä niistä tutkimuksista, jotka laskevat kotihoidontuen poistolle työllisyysvaikutuksia.
Samankaltaisia reaktioita nähtiin tällä viikolla poliittisen kentän oikeammalla laidalla. VATTin tutkimustulos tuntui suorastaan hermostuttavan Twitterissä monia kokoomuksen, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja Keskuskauppakamarin edustajia.
Lopulta poliittisessa keskustelussa ei ole enää lainkaan jaettuja faktoja, vaan jokainen tuo pöytään omansa.
Tiedän jo, mitä minulle nyt vastataan. Että niin niin, mutta VATTin tutkimuksen toinen asetelma tutki Ruotsia, ja koko aihetta on itse asiassa tutkittu enemmän juuri Ruotsissa, ja itse asiassa osa näistä tutkimuksista taas näkee positiivisen vaikutuksen työllisyyteen Ruotsissa.
Yksi tutkimus harvoin onkaan koko totuus. Jos tutkimusta hieman säätää, lopputulos saattaa muuttua. Kun päätöstä tehtäessä tarkastellaan useampia tutkimuksia, kuva selkeytyy.
Useiden tutkijoiden kuuntelemiselle ja monipuolisen näkemyksen muodostamiselle on helppo näyttää peukkua. Keskustelulla on kuitenkin myös toinen puoli. Mitä enemmän tiedosta tulee poliittisen kamppailun tärkein jakolinja, sitä herkemmin myös tiedontuotanto itsessään saattaa politisoitua.
Lopulta poliittisessa keskustelussa ei ole enää lainkaan jaettuja faktoja, vaan jokainen tuo pöytään omansa. Ja poliittista keskustelua on mahdotonta käydä, jos edes perusfaktoista ei päästä yksimielisyyteen.
Asiantuntijat voivat antaa poliitikoille selkänojaa. Viisautta, josta ammentaa. Poliittista päätöstä ei kuitenkaan voi ulkoistaa laskukoneen tehtäväksi.
Robert Sundman
Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka seuraa mielellään politiikkaa ja media-alaa.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 29.1. klo 23 saakka.