Lontoon kasvitieteellisen puutarhan Kew Gardensin tutkijat ovat laatineet ohjeet, "kymmenen kultaista sääntöä", joiden avulla maailman nopeasti heikentynyt metsäluonto voitaisiin elvyttää.
Raportti on julkaistu Global Change Biology -tiedelehdessä ja siitä kertoo muiden muassa Britannian yleisradio BBC.
Metsät ja kadonneiden metsien uudelleenmetsittäminen on nähty tärkeänä osana ilmastonmuutoksen torjuntaa. Kaikkein tärkeintä se olisi luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin säilyttämisen kannalta.
Luonnonmetsät ovat kuitenkin katoamassa nopeaa vauhtia varsinkin tropiikista. Metsien suojelemiseksi on tehty kansainvälisiä sopimuksia, mutta ne eivät ole toteutuneet lainkaan.
Todellisuudessa metsäkato on kiihtynyt. Vuosina 2014–2018 hakattiin trooppisissa maissa joka vuosi 4,3 miljoonaa hehtaaria, eli Tanskan kokoinen alue vanhoja luonnonmetsiä.
Hakattuja luonnonmetsiä on vaikea saada takaisin ja aiemmin vallinneen luonnontilan saavuttaminen kestää joka tapauksessa satoja vuosia. Sen palauttamista voi kuitenkin edesauttaa oikein valituilla toimenpiteillä. Väärät toimenpiteet voivat johtaa myös huonoon lopputulokseen.
Lontoolaistutkijat huomauttavat, ettei luonnonmetsiä pitäisi hakata sillä varjolla, että istuttamisen avulla ne saadaan takaisin. Istuttaminen palauttaa joitakin metsän ominaispiirteitä, mutta luonnonmetsän lajirunsaus vaatii paljon muutakin kuin yhden tai muutaman puulajin istuttamisen hakkuupaikalle.
Kew Gardensin tutkijoiden 10 ohjetta maapallon metsäpinta-alan kasvattamiseen:
1. Olemassa olevat metsät on säilytettävä
Säilyneet metsät ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska ne ovat sananmukaisesti "katoava luonnonvara".
Luonnonmetsät ovat myös korvaamaton apu metsitykseen, sillä ne tuottavat geneettisesti monimuotoisia siemeniä ja taimia, sekä tarjoavat suojaa esimerkiksi pölyttäjille ja eläimille, jotka levittävät siemeniä.
Luonnontilaiset metsät sitovat tehokkaasti hiiltä niin runkoon ja oksistoon kuin myös maaperäänkin. Ne kestävät hyvin metsäpaloja, kuivuutta ja myrskyjä.
– Muistutamme aina, että metsäkadon pysäyttäminen ja jäljellä olevan luonnonmetsän säilyttäminen on aina tärkeintä, sanoo Kew Gardensin tutkimusjohtaja Alexandre Antonelli BBC:lle.
2. Paikalliset ihmiset avainasemassa
Laajamittaisten metsitysten yhteydessä paikallisyhteisön mukanaolo on korvaamatonta metsityksen tavoitteista riippumatta. Varsinkin alikehittyneissä maissa paikalliset ihmiset ovat ne, jotka eniten hyötyvät metsän palaamisesta.
On olennaista muistaa, että paikallisyhteisöissä on monenlaisia intressejä ja tarpeita, jotka liittyvät ihmisten varakkuuteen, sukupuoleen, etnisyyteen ja sosioekonomiseen asemaan. Nämä tarpeet olisi sovitettava yhteen, jotta suuri yhteishanke voi onnistua.
Tutkimuksissa on todettu, että metsityshankkeiden ongelmat ovat useimmiten johtuneet paikallisyhteisön ja metsittäjien ristiin menneistä tavoitteista tai paikallisyhteisön toiveiden jättämisestä huomiotta.
3. Lajirunsauden maksimointi auttaa moniin tavoitteisiin
Metsien palauttaminen on arvo itsessään, mutta samalla sillä voidaan saavuttaa monia erilaisia tavoitteita. Ennen toiminnan aloittamista olisi päätettävä, mitä tavoitetta metsitys ajaa.
Tavoitteita voivat olla esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisy, biodiversiteetin turvaaminen, sosioekonomiset hyödyt kuten ruokahuolto sekä maaperän ja vesihuollon vakauttaminen.
Mahdollisimman laaja lajirunsaus ja metsän vahva kasvu varmistavat useimpien tavoitteiden toteutumisen.
Metsitystä tehdään nykyään usein puuraaka-aineen tuottamiseksi ja hiilen sitomiseksi. Tällöin istutuksissa käytetään yhtä nopeasti kasvavaa lajia, joka tuottaa yhden puulajin "puupellon", monokulttuurin. Kew Gardensin tutkijoiden mukaan nopea hakkuurytmi hukkaa hiilensidonnan hyödyn, koska hakkuiden yhteydessä suuri osa puihin sitoutuneesta hiilestä vapautuu.
Heidän mukaansa on osoitettu, että pitkällä aikavälillä uudistettu luonnonmetsä tuottaa eniten biomassaa ja sitoo hiiltä, mutta samaan aikaan myös turvaa biodiversiteettiä.
4. Onko alue sopiva metsitykseen?
Metsitystä ei kannata yrittää missä tahansa. On olemassa paljon alueita, joissa ei alun perinkään ole ollut metsää.
Puita on todennäköisesti turha yrittää istuttaa esimerkiksi ruohomaille, savannille, puuttomille kosteikoille tai turvemaille.
Metsitys voi myös tuottaa haittavaikutuksia. Esimerkiksi kuivilla seuduilla metsitys voi vähentää pohjavettä entisestään.
Puuttoman alueen metsitystä helpottaa, jos lähistöllä on luonnonmetsää. Metsittäminen myös luo luonnoneläimille ja -kasveille viherkäytäviä ja turvapaikkoja, joita pitkin ne voivat siirtyä alueelta toiselle ja näin parantaa biodiversiteettiä.
5. Metsän luonnollista uusiutumista kannattaa suosia
Metsän luonnollinen uusiutuminen on useimmiten halvempaa ja tapahtuu tehokkaammin kuin istuttaminen. Joskus maasto kuitenkin edellyttää istuttamista.
Kew Gardensin tutkijat kehottavat suosimaan metsän luonnollista uusiutumista aina kun se on mahdollista. Luonnollisesti uusiutuneet metsät sitovat itseensä jopa monikymmenkertaisesti enemmän hiiltä kuin istutusmetsät, tutkijat sanovat. Samalla ne ylläpitävät istutusmetsiä suurempaa lajirunsautta.
Luonnollinen uudistuminen edellyttää, että puiden siemeniä on tarjolla joko maassa varastoituneena tai että niitä voi tulla metsästä, joka on riittävän lähellä. Eräiden kasvien siemeniä kuljettavat linnut tai muut eläimet.
6. Valitse lajeja, jotka tuottavat mahdollisimman suuren biodiversiteetin
Tutkijat kehottavat istuttamaan mahdollisimman montaa puulajia. Istutettavien puiden määrä saa kuitenkin olla pienin mahdollinen. Riittää, että luontainen uudistuminen pääsee käyntiin.
Vaikeissa oloissa, esimerkiksi jos maa on kovin tiivistynyt työkoneiden alla tai kärsii kuivuudesta, on syytä aloittaa kestävillä pioneerilajeilla.
Lajien tulisi olla paikallisia. Tutkijat myös painottavat kasveja, jotka hyödyttävät toinen toisiaan. Kasvit voivat esimerkiksi toimia suojapaikkoina hyönteisille tai tuottaa sienikasvustoa, jotka taas edesauttavat lajien vuorovaikutusta ja vievät monimuotoisuutta eteenpäin.
Apuna voi käyttää GlobalTreeSearch-tietokantaa. Siihen on koottu kuvaukset kaikista tunnetuista puulajeista ja niiden maakohtaisesta esiintymisestä.
7. Siementen ja taimien tulisi olla geneettisesti monimuotoisia
Siementen ja taimien tulisi olla peräisin niin laajasta "emokasvien" joukosta kuin mahdollista, jotta niiden geneettinen vaihtelevuus olisi suurta.
Jos geneettistä vaihtelua ei ole, istutettava metsä voi olla altis kasvisairauksille.
Geneettisen vaihtelun aikaansaaminen on pullonkaula etenkin trooppisilla alueilla, missä joidenkin siementen varastoiminen on vaikeaa ja joidenkin kasvien siemenet ovat hyvin kookkaita. Lisäksi eräät kasvit vaativat, että niiden siemenet leviävät eläinten välityksellä.
8. Suunnittele hanke huolella etukäteen
Onnistunut metsitys vaatii suunnittelua, jotta välineet, työvoima sekä istutettavat taimet tai siemenet ovat käytettävissä, kun työ alkaa.
Trooppisissa oloissa siementen keruu saattaa vaatia esimerkiksi kiipeilyä korkeissa puissa. Taimien kasvattaminen puolestaan vie aikaa ja vaatii tietynlaiset olosuhteet.
Tutkijat painottavat myös siementen ja taimien huolellista käsittelyä niiden laadun varmistamiseksi.
9. Opi tekemällä
Metsitystä suunniteltaessa kannattaa hyödyntää sekä tieteellistä tietoa että paikallista tietämystä.
Ihannetilanteessa ennen laajoja metsityksiä olisi hyödyllistä tehdä pienialaisia koeistutuksia. Tämä on kuitenkin harvoin mahdollista, koska se veisi aikaa vuosia.
Metsityksen onnistumista voidaan mitata seuraamalla biomassan kasvua, metsän rakenteen kehittymistä, biodiversiteettiä ja uuden ekosysteemin toimintaa. On kuitenkin epäkäytännöllistä yrittää seurata kaikkia lajeja. Järkevämpää on keskittyä tiettyihin indikaattorilajeihin.
Hankkeelle voidaan valita myös erityistavoitteita, kuten eroosion kuriinsaaminen tai uhanalaisten lajien kehitys.
10. Tee siitä tuottoisaa
Metsityshankkeet ovat luonnollisesti sitä houkuttelevampia, mitä tuottavampia ne ovat.hiilinielusta.
Metsästä saatavien raaka-aineiden hankinta on yksinkertaista tuottoa, mutta muun ympäristöllisen hyödyn laskeminen onkin hankalampaa.
Paikallisten ihmisten tulisi saada suoraa hyötyä metsästä esimerkiksi antamalla heille pääsy hiilidioksidimarkkinoihin, tutkijat esittävät. Näin he voisivat saada tuloja uuden metsänsä hiilinielusta.
Monilajinen metsä on turvallisempi ansainnan lähde kuin yksilajinen puupelto, joka on altis puuraaka-aineen hinnan heilahduksille ja kasvitaudeille. Monilajisessa metsässä on myös tarjolla enemmän muuhun kuin puuhun perustuvia tulonlähteitä.
Luontoturismi voi olla paikallisesti tuottava elinkeino, mutta yleisesti ottaen sen mahdollisuuksia yliarvioidaan, Kew Gardensin tutkijat toteavat.
Von der Leyen: EU esittää maailmanlaajuista sopimusta turvaamaan luonnon monimuotoisuus
SLL: Paljon hyviä ajatuksia
Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) on pitänyt esillä juuri samoja ajatuksia, joita lontoolaistutkijat esittävät, sanoo järjestön suojeluasiantuntija Paloma Hannonen.
SLL on vaatinut, että Suomessa olemassa olevat vähäiset luonnonmetsät tulee säästää. Globaalilla tasolla järjestö on myös pitänyt tärkeänä, että paikallisten ihmisten ääni kuuluu, kun heidän kotiseudullaan tehdään toimenpiteitä. Suomessa metsityksen suunnittelussa on otettava huomioon esimerkiksi perinnebiotoopit.
Monimuotoisuuden huomioiminen on Hannosen mukaan hyvin olennainen asia esimerkiksi silloin, kun entistä sademetsää aletaan metsittää. Tuolloin ei riitä, että samalle paikalle istutetaan yksilajinen puuplantaasi, vaan metsityksen tulee tähdätä mahdollisimman lähelle alkuperäistä metsätyyppiä.
Metsityksestä saatava taloudellinen hyöty on Hannosen mukaan vaikea kysymys. Olisi mietittävä, millä mittakaavalla asiaa katsotaan. Valtiotasolla hiilinielut ja -varastot on laskettu mukaan ilmastosopimuksiin. Metsitys hyödyttää valtioita sitä kautta. Valtiot voisivat maksaa maanomistajille metsityksestä ja hiilivarastoiden säilyttämisestä, jolloin heillä olisi kannustin metsitykseen, Hannonen pohtii.
Metsitys tarkoittaa Hannosen mielestä sitä, että olemassa oleva maankäyttömuoto muuttuu. Avohakkuualueen uudelleenistutus ei ole varsinaista metsitystä, koska maa on koko ajan ollut metsätalousmaata.
Hallitus valmistelee nyt uutta tukea, joka olisi tarkoitettu uusien alueiden metsittämiseen. SLL toivoo, ettei tukea suunnattaisi vain puuraaka-aineen tuotantoon, vaan että metsityksessä käytettäisiin monipuolisesti eri puulajeja. Maanomistajien pitäisi myös saada etua siitä, että hiilivarasto, eli metsä, säilyisi niin kauan, että sillä on ilmastonmuutoksen mittakaavassa merkitystä.
Professori: Suomessa hyvä tilanne
Kew Gardensin ohjeet on ennen muuta suunnattu niille maapallon alueille, joilla metsäkato eri syistä on akuutti ongelma, kuten moniin tropiikin ja subtropiikin maihin, arvelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Matti Koivula.
Hän sanoo olevansa monessa suhteessa samaa mieltä lontoolaisten kollegoidensa kanssa. Hän kuitenkin huomauttaa, että metsittämisen ongelmat vaihtelevat maittain ja ovat hyvin erilaisia. Metsityksellä myös tavoitellaan eri asioita. Useinkaan ei tavoitella hiilensidontaa, vaan esimerkiksi sitä, ettei tuuli vie mukanaan viljelymaata ja köyhdytä maaperää.
Suomessa luonnonmetsät saavat yleisesti uudistua luontaisesti, joskin talousmetsissä turvaudutaan pääosin kylvöön tai istuttamiseen. Muutenkin ohjeet istuvat melko hyvin Suomen oloihin, Koivula toteaa. Taimitarhoilla ja siementen keruussa huomioidaan geneettinen monipuolisuus hyvin.
Varsinaista metsittämistä tapahtuu esimerkiksi hiekkakuoppien tai vanhojen kaatopaikkojen maisemoinnin yhteydessä.
Ilmastonmuutos pakottaa monipuolisuuteen
Ilmastonmuutoksen edetessä Suomen metsien on välttämätöntä muuttua monipuolisemmiksi, Koivula sanoo.
– Yhteen puulajiin hirttäytyvä metsätalous olisi onnettomassa tilassa, jos se yksi puulaji ei menestykään lämpötilan noustessa.
Yhden puulajin tasaikäiset metsiköt ovat potentiaalisesti hyvin herkkiä, jos tulee vaikkapa kuiva kausi tai myrskytuho. Näihin valmistautuessa olisi hyvä kasvattaa metsää sekapuustoisena. Tällöin myös muu eliölajisto olisi lajirikkaampi.
– Ekosysteemit toimivat parhaiten silloin kun lajisto on monipuolinen. Monimuotoisuus on hyödyllistä, olipa mittari mikä tahansa, Koivula vakuuttaa.
Samalla hän huomauttaa, etteivät Suomen talousmetsätkään ole mitään plantaaseja. Tässä auttaa juuri luontainen uudistuminen.
Suomessa metsää on paljon, mutta joka tapauksessa on syytä miettiä, minkä laatuisia ne ovat. 90 prosenttia metsistä on niin yksipuolisia, ettei iso osa uhanalaisista eliölajeista löydä niistä elämisen eväitä, muistuttaa tutkimusprofessori Matti Koivula.
Lisää aiheesta:
31.1. klo 11.50 Uutista täsmennetty professori M. Koivulan haaastattelun osalta.