Jääkauden jälkeen noin 7 500 vuotta sitten, nykyisestä Helsingistä pilkotti autereisen meren pinnalla vain kaksi piskuista luotoa: Tähtitornin vuori ja Linnanmäki. Alue oli ulkosaaristoa, josta vuosisatojen saatossa nykyinen pääkaupunkimme alkoi nousta. Maan kohoamisen ansiosta niemimaan alavuuksille patoutui järviä ja lahtia, jotka sittemmin katosivat.
Nuo muinaiset sisävesialueet kummittelevat tänäkin päivänä nyky-Helsingin maaperässä, aiheuttaen harmaita hiuksia kaupungin kaavoittajille. Rakennusmaana vanha vesistön pohja on pehmeää ja asettaa rakentamiselle poikkeuksellisia vaatimuksia.
Vielä 1700-luvulla Helsingin nykyisen kantakaupungin alueella välkehti kaksi suurta järveä, useita lampia ja kaksi sittemmin kadonnutta lahtea. Kaupungin nopean kasvun ja teollistumisen myötä vesialueet saivat väistyä ja tehdä tilaa uudisrakentamiselle.
Alla olevasta siirtokuvasta näet, miten muinaiset vesialueet sijoittuivat Helsingin alueelle.
Kadonneista vesialueista ei juurikaan ole kuvia. Taiteen maailmasta niitä löytyy, mutta harva tietää, että esimerkiksi kuuluisan Hugo Simbergin maalauksen alkuperäisteos Haavoittunut enkeli taustalla näkyy Töölönlahti.
Muinainen Töölönjärvi laski Linnanmäen kallioiden reunusta, Töölönjokea pitkin Töölönlahteen.
Töölölahden maisemassa oli tuolloin myös sokeritehdas, nykyisen Oopperatalon kohdalla. Tehtaasta aiheutui valtavasti ympäristöhaittoja, ja aikalaiset kuvasivatkin Töölön- ja Kluuvinlahden olemusta raparperikiisseliksi.
Vielä nykyäänkin Töölönjoen lasku-uoma tulvii keväisin Helsinginkadun pohjoispuolella.
Sörnäistenjärven tarinan loppu
Sörnäistenjärvi sijaitsi nykyisen Vallilan kaupunginosassa, ulottuen Hämeentien kohdilta aina Brahenkentälle asti. Paikalla on nykyään Dallapénpuisto.
– Nimet Vallila ja Harju kuvaavat kummatkin sopivasti maastonkohoumia, joiden välissä järvi sijaitsi, Helsingin kaupunginmuseon arkeologi, tutkija John Lagerstedt kertoo.
Järvellä oli kaksi laskujokea. Itään laski Sörnäsbacken, jonka vedet virtasivat Suvilahteen. Joen varrelle kasvoi teollisuutta ja huviloita. Länteen laski nykyistä Helsinginkatua pitkin joki kohti Töölönlahtea ja vielä 1700-luvun kartoista on nähtävissä joen varrella pieni pato ja mylly, jossa kyläläiset jauhoivat viljaansa. Mylly sijoittui nykyisen Diakonissalaitoksen tietämille.
– Nyky-helsinkiläiset voivat katsella raitiovaunu numero kahdeksan reitillä ikkunoista ja miettiä, kuinka tuossa rinteessä, tervaleppien katveessa, joskus sijaitsi pieni mylly, Lagerstedt ehdottaa.
Erityisesti 1800-luku oli kohtalokas kaupungin sisävesialueille: järviä kuivatettiin ja täytettiin laidun- ja rakennusmaiksi. Sama trendi jatkuu edelleen. Nykyään kaupunkia laajennetaan merelle päin ja kaupunki onkin nielaissut mantereeseensa muun muassa Jätkäsaaren, Hernesaaren ja Sörnaisten sataman eli nykyisen Suvilahden.
Vielä 1920-luvulla kaupungissa käytiin keskustelua Töölönlahden täyttämisesta, mutta lopulta aikeet kuopattiin.
Vaikea rakennustyömää
Vaikka vesialueiden täytöistä on kulunut miltei 200 vuotta, muistuttavat ne olemassaolostaan usein eri tavoin. Ennen Helsingin nykyisen päärautatieaseman rakentamista, vanha Kluuvinlahdenpohja jouduttiin paaluttamaan 23 000 tukilla, jotta se olisi riittävän vakaa aseman rakentamiselle. Paalutustöihin tarvittiin tuolloin 300 miestä.
Nykyisinkin paalut vaativat jatkuvaa tarkkailua. Ne on isketty maahan merenpinnan alapuolelle ja pohjaveden on pysyttävä riittävän korkealla tai muuten paalut kuivuvat ja haurastuvat. Niiden lahoaminen voi aiheuttaa maan vajoamisen, jolloin itse rakennus on vaarassa.
Niin ikään Helsingin metron rakentajat kohtasivat yllätyksen, kun metrotunnelin kaivaustöiden yhteydessä vuonna 1977 rautatientorin itäreunassa paljastui niin sanottu Kluuvin ruhje: kallioperän lohkojen liikkumisesta aiheutunut sauma. Ruhjeessa kallioperä on syvemmällä kuin tavallisesti.
Ruhjeen maa-aines jouduttiin jäädyttämään, jotta metrotunneli saatiin kairattua ja tuettua teräsputkella. Kluuvin ruhje oli vaikeimpia rakennustyökohteita Helsingin itäisellä metrolinjalla.
Palaako Kluuvinlahti vielä takaisin?
Vaikka keskustan Kluuvinlahti katosi tsaarin aikaisessa Helsingissä, ovat kaupungin kaavoittajat säästäneet Kluuvinlahden avaukselle option kaupungin nykyiseen kaavaan. Se kulkee Töölönlahden etelärannasta kapeana kaistaleena aina Hakasalmen huvilan edustalle saakka.
Kustannusarvioita tehdessä, vuonna 2014, vanha merenpohja yllätti jälleen. Puiston hintalapuksi arvioitiin tuolloin 66 miljoonaa euroa, joista noin puolet olisi mennyt pelkästään maaperän vakauttamiseen.
– Vesialtaan perustuksen on oltava yhtä vakaa kuin rakennuksen. Nykyisen kaltaisen puiston maaperä voi olla löysempää ja puistoalueen maaperä voi elää ja liikkua, mutta allasrakennelma vaatii hyvin tukevan alustan, kaupungin kaavoituksen yksikönpäällikkö Janne Prokkola kertoo.
Nykyinen Töölönlahden puisto maksoi noin kuusi miljoona euroa, joka on vain kymmenesosa vesiaihion hinta-arvioista. Ainakaan toistaiseksi investointi-innokkuutta Kluuvinlahden uudelleen avaamiseksi ei ole löytynyt.
Helsingin kadonneita vesialueita:
- Kluuvinlahti jatkui nykyisen Töölönlahden etelärannasta asema-aukion yli aina Etelä-Rantaan asti. Nykyisen Mantan-patsaan kohdalta löytyi kapea luoto, josta pääsi kulkemaan. Lahti oli hyvin rehevöitynyt 1800-luvulle tultaessa ja se päätettiin täyttää.
- Hakaniemen tori otettiin käyttöön vuonna 1897, kun allas saatiin täytettyä. Tätä ennen Siltasaari oli mantereesta irrallinen saari, jolle käynti kävi puusiltojen kautta.
- Sörnäisten järvi: Nykyisen Dallapénpuiston kohdilla sijainnut matala järvi, josta kulki kaksi laskujokea. Suvilahden lasku-uoman varrelle syntyi teollisuutta, muun muassa Sederholmin hamppukangastehdas. Järvi täytettiin 1820-luvulla.
- Töölönjärvi: Nykyisen Keski-Pasilan alueella sijainnut pitkulainen järvi laski Töölönjokea pitkin Töölönlahteen. Järven kuivaus ja täyttö alkoi 1850-luvulla. Se sai väistyä ratapihan tieltä. Vielä nykyäänkin Töölönjoen lasku-uoma tulvii keväisin Helsinginkadun pohjoispuolella.
- Harjutorinlampi: Helsinginkadun Harjutorin kohdalla sijainnut pieni lampi.
- Kolmikulman lampi: Nykyisen kolmikulman puiston eteläosassa oli 1800-luvun lopussa lampi, jonka jäällä lapset opettelivat luistelemaan. Läheisen nahkurimestari Emanuel Roslundin verstaasta kannettiin jätteet lampeen. Lopulta alue siistittiin täyttämällä lampi ja rakentamalla sen tilalle puisto.
18.2. klo 14.32: Sörnäistenjärven laskujokien ilmansuunnat vaihdettu oikein päin.
Voit keskustella kadonneista järvistä perjantaihin kello 23 asti.