Lokakuussa 2017 sveitsiläisen asianajajan Alain Wernerin katse harhaili väkijoukossa. Hän oli unohtanut etsimänsä suomalaisen miehen nimen, mutta tiesi tämän olevan paikalla.
Haagissa oli koolla kansanmurhia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia tutkivan verkoston kokous. Tuttavallisesti siitä puhuttiin "EU:n kansanmurhaverkostona".
Werner oli paikalla sotarikosten selvittämiseen erikoistuneen kansalaisjärjestön Civitas Maximan johtajana. Mutta sillä kertaa hänellä oli yksi erityinen asia hoidettavana.
Suomalaiset istuivat omissa oloissaan. Werner käveli heidän luokseen ja sanoi englanniksi, lievällä ranskalaisella aksentillaan:
– Minulla saattaa olla teille juttu.
"Juttu" oli Civitas Maximan saama tieto sierraleonelaisen Gibril Massaquoin mahdollisista rikoksista Liberian toisessa sisällissodassa 1999–2003. Kansalaisjärjestö toimitti Suomen viranomaisille aineiston, jonka perusteella Tampereella asuvaa Massaquoita oli syytä epäillä vakavista rikoksista.
Syyttäjän mukaan Massaquoi on syyllistynyt kymmeniin murhiin, raiskauksiin, ihmissyöntiin ja kidutukseen. Massaquoi on kiistänyt kaikki syytteet ja uskoo voittavansa helmikuussa alkaneen oikeudenkäynnin.
Oikeudenkäynti on herättänyt kansainvälistä huomiota monestakin syystä. Yksi on Wernerin mukaan suomalaisen oikeusjärjestelmän tehokkuus. Poikkeuksellisen laaja ja useassa maassa tehty tutkinta on saatu oikeuteen alle kolmessa vuodessa.
– Emme ole koskaan nähneet tuollaisen mittakaavan tapausta tutkittavan noin nopeasti ja huolellisesti, Werner sanoo.
Mutta Gibril Massaquoin tapaus on pantu merkille ulkomailla myös toisesta syystä. Syyte on herättänyt hyvin ristiriitaisia tunteita niiden joukossa, joille Massaquoi oli aikoinaan tärkeä ilmiantaja.
Joissakin piireissä on käsitys, että Suomi on rikkonut jotain sopimusta.
Thomas Elfgren
Varaton ja hermostunut mies rantabaarissa
Kun YK:n erityistuomioistuin alkoi vuonna 2002 tutkia Sierra Leonen sisällissodassa tapahtuneita sotarikoksia, Massaquoi lupautui todistamaan entisiä aseveljiään vastaan.
Massaquoi oli ollut yksi komentajista ja eräänlainen puhemies julmuuksistaan tunnetusta kapinallisarmeija RUF:ssä (Revolutionary United Front). Hän auttoi saattamaan vastuuseen useita RUF:n vaikuttajia.
Vastineeksi Massaquoi sai YK:n erityistuomioistuimen syyttäjältä lupauksen. Häntä ei syytettäisi mahdollisista sotarikoksista Sierra Leonen sisällissodassa.
Lupaus herätti huomiota jo aikoinaan. Sierra Leonen konfliktia seurannut toimittaja Thierry Cruvellier tapasi Massaquoin vain muutamaa päivää ennen kuin laajat pidätykset alkoivat.
He tapasivat rantabaarissa maan pääkaupunki Freetownissa. Massaquoi oli rahaton ja toimeton, kuten moni muu entinen RUF-komentaja tappioon päättyneen sisällissodan jälkeen. Hän oli myös hyvin hermostunut.
– Luulin sen johtuvan siitä, että hän pelkäsi joutuvansa pian syytteeseen. Mutta ehkä se johtuikin siitä, että hän oli päättänyt todistaa entisiä aseveljiään vastaan.
Cruvellier'n mukaan oli ollut yleinen käsitys, että Massaquoi päätyisi oikeuden eteen. Olihan hän ollut RUF:n äänitorvi ja yksi armeijan tärkeimmistä komentajista.
Syytettä ei kuitenkaan tullut. YK otti Massaquoin suojelukseensa ja useita entisiä RUF-johtajia tuomittiin hänen avustuksellaan.
Sen aikaisten tietojen valossa ratkaisu ei sinänsä ollut yllättävä. Esimerkiksi Liberian entisen presidentin Charles Taylorin sotarikosoikeudenkäynnissä käytettiin todistajina yhteensä 30 kapinallisarmeijan sisäpiiriläistä.
– Jokaista heistä olisi voinut tavalla tai toisella syyttää osallisuudesta sotarikoksiin. Mutta miten olisimme voineet todistaa rikokset ilman heitä? Alain Werner kysyy.
Myös Massaquoin tiedettiin syyllistyneen joihinkin rikoksiin kotimaassaan. Epäillyt rikokset naapurimaassa tulivat kuitenkin julkisuuteen vasta lähes 20 vuotta myöhemmin.
Nyt Suomen viranomaiset epäilevät, että Massaquoi oli syyllistynyt Liberiassa erittäin julmiin rikoksiin ennen yhteistyötään YK:n kanssa ja mahdollisesti myös sen aikana.
Polut kohtasivat uudelleen vuosien jälkeen
Myös Alain Werner oli tekemisissä Massaquoin kanssa työskennellessään Sierra Leonessa. Werner oli tuolloin nuori asianajaja YK:n erityistuomioistuimen palkkalistoilla.
Myöhemmin Werner perusti Civitas Maximan – kansalaisjärjestön, jonka pyrkimyksenä on hankkia oikeutta sotarikosten uhreille. Sitä kautta Wernerin ja Massaquoin polut kohtasivat uudelleen.
Werner ei halua kertoa yksityiskohtia siitä, miten sai ensimmäisen kerran kuulla todistajan epäillyistä sotarikoksista. Joka tapauksessa Wernerin kuulemat asiat olivat vakavia.
– Aluksi en ollut uskoa korviani. Mieluiten olisin pysynyt erossa koko jutusta. Mutta tiedot olivat hyvin luotettavasta lähteestä, Werner kertoo.
Werner sanoo tienneensä alusta alkaen, että tapauksen tutkimisesta seuraisi ongelmia. Syytesuoja koski Sierra Leonen sisällissotaa ja tiedot Liberian sisällissotaa, mutta kyseessä oli silti YK:n suojeluksessa ollut ilmiantaja.
Sitä paitsi kahden naapurimaan konfliktit olivat kietoutuneet täysin toisiinsa. Liberian presidentti Charles Taylor oli kouluttanut ja rahoittanut Sierra Leonen kapinallisia ja kutsunut nämä myöhemmin omaan maahansa sotimaan.
He näkevät Wernerin työn petoksena.
Thierry Cruvellier
Harkinnan jälkeen Werner tuli siihen lopputulokseen, että tapauksen tutkiminen oli Civitas Maximan velvollisuus uhreja kohtaan.
Todisteita ei ollut vaikea löytää.
Hymyilevä kiduttaja
"Tunnetko minut, nimeni on Gibril Massaquoi", oli pehmeä-ääninen mies sanonut erään Civitas Maximan haastatteleman todistajan mukaan. "Gibril tarkoittaa enkeli Gabrielia." Myöhemmin enkeliksi esittäytynyt mies oli antanut todistajalle sähköiskun eräänlaisella tainnuttimella, hillitysti hymyillen.
"Angel Gabriel" oli monien todistajien mukaan Massaquoin "kapinallisnimi" tai "tappajanimi" Liberian sisällissodassa. Monissa kertomuksissa hän rinnastaa itseään enkeli Gabrieliin juuri ennen tekemäänsä teloitusta. Massaquoi itse kiistää lempinimen, kuten hän kiistää muutkin väitteet rikoksista.
Kidutettu mies oli liberialainen toimittaja, jota RUF syytti presidentti Charles Taylorin vastaiseen vallankaappaukseen osallistumisesta. Kidutus oli tavanomainen osa kuulustelua.
– Se sattui todella paljon ja sanoin "OK, antakaa minun puhua". Mutta minulla ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa. En ole ikinä osallistunut minkäänlaiseen vallankaappaukseen, mies kertoi Civitas Maximalle.
Kansalaisjärjestö toimitti Suomen viranomaisille seitsemän ihmisen todistajakertomukset. Viisi todistajista kertoi nähneensä omin silmin Massaquoin teloittavan ihmisen ampumalla. Yksi uhreista oli todistajan äiti ja vauvaikäinen pikkuveli.
Massaquoin puolustus on kyseenalaistanut oikeudenkäynnissä Civitas Maximan hankkimat todisteet. Puolustuksen mukaan ainakin osa todistajista on tiennyt etukäteen, ketä epäillään. Tämä on voinut vääristää todistuksia.
"He näkevät Wernerin työn petoksena"
Nyt entistä YK:n tähtitodistajaa uhkaa pisimmillään elinkautinen vankeusrangaistus maassa, jonne hänet lähetettiin turvaan.
Asetelma on lyönyt kiilan Wernerin ja hänen entisten työtovereidensa väliin. Massaquoin rikossyytteen pelätään vaikeuttavan sisäpiirin todistajien löytämistä tulevissa sotarikostutkinnoissa.
– He näkevät Wernerin työn petoksena, aihetta pitkään seurannut toimittaja Thierry Cruvellier tiivistää.
– On hyvin poikkeuksellista, että kansainvälisen tuomioistuimen tiedonantajaa syytetään vastoin erityistuomioistuimen syyttäjän tahtoa.
Tästä "petoksesta" ovat myös Suomen viranomaiset saaneet osansa. Cruvellier’n toimittamassa artikkelissa entinen YK-tutkinnanjohtaja Alan White miettii, voiko rikostutkinnan taustalla olla poliittisia motiiveja.
– Olen huolestunut siitä, miksi Suomen viranomaiset pyrkivät syyttämään [Massaquoita] 12 vuotta sen jälkeen kun ovat ottaneet hänet vastaan hänen menneisyytensä tuntien, White sanoo Justiceinfon vuonna 2020 tekemässä haastattelussa.
"Joissakin piireissä on käsitys, että Suomi on rikkonut jotain sopimusta"
– Tässä ei ole mitään ristiriitaa, sanoo Liberian pääkaupunki Monroviasta tavoitettu rikosylikomisario Thomas Elfgren.
Elfgren johti Massaquoi-jutun tutkintaa keskusrikospoliisissa. Hänen mukaansa Sierra Leonen erityistuomioistuimella ei ollut valtaa antaa kenellekään syytesuojaa Liberiassa tehdyistä rikoksista. Näin ollen Suomeltakaan ei voi sellaista vaatia. Tästä varmistuttiin tutkinnan yhteydessä.
Toisaalta Suomen laki velvoittaa tutkimaan rikokset silloin kuin niitä epäillään.
– Joissakin piireissä on käsitys, että Suomi on rikkonut jotain sopimusta. Se tulkinta on lähtöisin niistä piireistä, joissa jotakin on luvattu, Elfgren muotoilee.
Hän viittaa nimenomaan erityistuomioistuimen entisiin, yksittäisiin työntekijöihin. Nykyinen erityistuomioistuin on Elfgrenin mukaan tukenut Suomen poliisia tutkinnassa.
Suomen poliisille ei ole selvinnyt, mitä YK:n miehet ja heidän avaintodistajansa keskenään sopivat. Mitään asiakirjaa ei ole koskaan löytynyt.
Ilmeisesti ehdotus syytesuojasta oli lähtöisin Massaquoilta itseltään. Näin kertoi Suomen poliisille erityistuomioistuimen entinen tutkinnanjohtaja Alan White.
Massaquoi oli tavannut Whiten elokuussa 2002. Hän oli kertonut arvokkaita tietoja kapinallisarmeija RUF:n sisäpiiristä. Massaquoi oli myöntänyt myös joitakin omia rikoksiaan, mikä oli lupaava merkki.
Sierra Leonen erityistuomioistuimen syyttäjä David Crane oli luvannut olla nostamatta syytteitä, kunhan tiedonantaja lupaisi "tehdä yhteistyötä, olla täysin rehellinen ja todistaa oikeudessa". Yhteistyö oli jatkunut tältä pohjalta ainakin kolmen vuoden ajan.
Elokuussa 2008 entinen avaintodistaja päätyi Tampereelle. Siellä hänet myös vangittiin 12 vuotta myöhemmin sotarikoksista epäiltynä.
Tiesivätkö erityistuomioistuimen työntekijät lähettävänsä Massaquoin maahan, jolla ei ollut mitään erityistä velvoitetta suojella häntä syytteeltä? Olivatko he luvanneet Massaquoille jotain, mitä hänelle ei pystyttäisi antamaan?
Kysyimme asiaa erityistuomioistuimelta sekä sen entiseltä syyttäjiltä ja tutkinnanjohtajilta. He eivät vastanneet. Kaksi entisistä työntekijöistä on myös Massaquoin puolustuksen nimeäminä todistajina jutussa.
Werner: YK tarvitsee selkeämmät säännöt
Alain Wernerin mielestä YK tarvitsee tarkemmat säännöt siihen, miten syyttäjä toimii sisäpiiristä hankittavien todistajien kanssa.
– En tiedä, miten huolellisesti Sierra Leonen erityistuomioistuin selvitti Massaquoin taustat ennen yhteistyöstä sopimista. Tiedän vain, että todisteiden löytäminen ei ollut monimutkaista, kun me tutkimme hänen tapaustaan Liberiassa.
Massaquoi on neljäs Civitas Maximan tutkima Liberian sisällissotien "päähenkilö", joka vastaa syytteisiin oikeudessa.
Vuonna 2018 Yhdysvallat tuomitsi 30 vuoden vankeuteen "Jungle Jabbah" -nimellä tunnetun komentajan. Mohammed Jabbatehin katsottiin syyllistyneen samankaltaisiin rikoksiin kuin mistä Massaquoita nyt syytetään. Varsinainen tuomio tuli kuitenkin siitä, että Jabbateh oli valehdellut tekemistään sotarikoksista turvapaikkaa hakiessaan.
Toinen Yhdysvalloissa syylliseksi todettu sotarikollinen puolestaan ehti kuolla ennen tuomion langettamista. Kolmas oikeuskäsittely on kesken Sveitsissä.
Suomessa Pirkanmaan käräjäoikeuden on määrä ratkaista syksyllä 2021, onko Massaquoi syyllistynyt väitettyihin sotarikoksiin vai ei.
Lue lisää: