Perheterapiaan voi päästä nopeammin, koska palvelut eivät ole yhtä ruuhkaiset kuin yksilöterapian puolella.
Luukkonen hakeutui diagnoosin saamisen jälkeen terapiaan. Jo ensimmäisellä kerralla he tulivat terapeutin kanssa siihen tulokseen, että yksilöterapian sijaan perheterapia olisi parempi vaihtoehto.
– Terapia on ollut äärimmäisen tarpeellinen, jotta koko perhe on saanut ymmärrystä ja tietoa, miten ADD on vaikuttanut minuun.
Luukkosen perheeseen kuuluu yhteensä 13 henkeä. Nuorin lapsista on viisi ja vanhin 21.
Perheissä ei puhuta, ja siksi moni on yksinäinen
Moni muu perhe ei ole yhtä onnekas kuin Luukkosen perhe. Harva terveydenhuollon ammattilainen osaa tarjota yksilöterapian sijaan perheterapiaa hoitomuodoksi.
Kelan tilastojen mukaan Kela korvasi viime vuonna kuntoutuspsykoterapiaa yksilöterapiana viime vuonna 55 534 henkilölle. Perheterapiaa Kela oli samana vuonna korvannut 504 perheelle. Molemmat luvut ovat nousseet tasaisesti viimeisten vuosien aikana, mutta perheterapian määrä korvattavissa kuntoutusterapioissa on marginaalinen verrattuna yksilöterapiaan.
Perheterapia on melko vähän käytetty terapiamuoto, ja se on perheterapiaan erikoistuneen psykoterapeutti Ritva Huuskon mielestä iso ongelma.
– Voisimme saada yhteiskunnallisella tasolla merkittäviä säästöjä, jos ihmisiä osattaisiin ohjata perhe- ja pariterapiaan. Inhimillisen kärsimyksen säästämisestä puhumattakaan.
Perheterapiaan pääsee usein myös nopeammin, koska palvelut eivät ole yhtä ruuhkaiset kuin yksilöterapian puolella. Perheterapian yleistyminen voisi siis purkaa myös yksilöterapian jonoja.
Huuskon mukaan perheterapia on hyvä vaihtoehto aina, kun ihmisellä on lapsia tai puoliso – oli terapiaan hakeutumisen syy mikä tahansa. Jos toisella vanhemmista on esimerkiksi ollut traumaattinen lapsuus tai hän on masentunut, näkyy se jollain tavalla myös parisuhteessa ja perheessä.
Perheterapialla voitaisiin ehkäistä monet avioerot ja perhekriisit. Jopa vakavat väkivallanteot.
Yleisin ongelma suomalaisissa perheissä on Huuskon mukaan puhumattomuus. Tämä näkyy monissa perheissä niin, että vaikeita tunteita oireillaan, mutta kun niistä ei puhuta, syntyy ristiriitaista viestintää ja väärinymmärryksiä. Sen seurauksena ihmiset kuormittuvat ja etääntyvät toisistaan.
– Monessa parisuhteessa ja perheessä ihmiset ovat aika yksin. Sen seurauksena he oireilevat yksinäisyyttä ja yhteydettömyyttä eri tavoin.
Juuri sitä Noora Luukkonen ei halunnut perheelleen käyvän. Että kukaan joutuisi käymään läpi ongelmiaan ja murheitaan yksin. Kukaan perheestä ei vastustellut, kun Luukkonen ehdotti terapiaan menoa muutama vuosi sitten.
Noora Luukkonen kertoo, että terapiaan ei suinkaan osallistu joka viikko koko kolmetoistahenkinen perhe, vaan paikalle menee yleensä 2–3 perheenjäsentä.
– Minä aina vähän katselen tilanteen mukaan, kenellä lapsista olisi tarvetta päästä puhumaan seuraavalla kerralla, ja sen mukaan sinne mennään.
Paikalla olleet välittävät vuorollaan muulle perheelle terapeutin terveisiä ja kertovat pääpiirteittäin, minkälaisista asioista istunnolla on puhuttu. Näin myös ne, jotka eivät olleet paikalla, saavat jonkinlaista hyötyä.
Luukkosen perheen toiseksi vanhin lapsi, 20-vuotias Tilda Luukkonen, ei ole koskaan ollut paikalla terapiaistunnolla, mutta hän kokee silti saaneensa apua terapiasta. Hänellä oli ongelmia jaksamisen kanssa, koska ei kyennyt tunnistamaan omien voimavarojensa riittävyyttä.
– Äidin kokemukset terapiasta auttoivat minuakin.
Perheterapia tarvitsee lobbaajia
Siihen, miksi yksilöterapiaa suositellaan niin paljon useammin kuin perheterapiaa, löytyy monia syitä. Yksi on yhteiskuntamme individualistisuus – perhe ei ole enää niin vahvassa asemassa kuin aiemmin.
Toinen, ei niin ilmeinen syy, on lobbaajien puute. Perheterapia on psykiatrian erikoislääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkärin Jukka Kärkkäisen mukaan jollain tasolla unohtunut terapiamuoto ja sen näkyvyyden lisäämiseksi tarvittaisiin asiaan perehtyneitä henkilöitä.
Lobbauksella voisi Kärkkäisen mielestä olla vaikutusta ammattihenkilöiden asenteisiin ja siihen, miten hoitomuotoa jatkossa käytettäisiin.
– Ja se tietenkin aktivoisi myös meitä ammattilaisia olemaan kiinnostuneempia aihealueesta ja perehtymään perheterapiaan yhtenä hoitomahdollisuutena.
Perheterapiassa on siis potentiaalia enemmän kuin sitä tällä hetkellä hyödynnetään. Kärkkäinen näkee, että perheterapiaa voitaisiin käyttää aikaisempaa enemmän myös yksilöterapian rinnalla.
Lapsen ongelmat johtuvat usein vanhemmista
Perheterapiaan erikoistuneet asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että perheiden tulisi saada ongelmiinsa apua nykyistä aiemmin. Usein esimerkiksi lapsen ongelmat ehtivät kasvaa niin suureksi, että hän joutuu intensiiviseen tutkimukseen lastenpsykiatriseen yksikköön.
Suomen perheterapiayhdistyksen toiminnanjohtaja Anita Birstolin kertoo, että tyypillisin potilas lastenpsykiatrisella osastolla on käytöshäiriöinen 9-vuotias poika. Tämä kuvitteellinen pikkupoika on yhdeksän vuoden ikään mennessä ohittanut monta pysäkkiä, josta olisi voinut saada apua: neuvola, päiväkoti, koulu.
Se, miksi lapsi joutuu psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, ei Birstolinin mukaan johdu siitä, etteikö apua olisi yritetty antaa aiemmin, vaan enemmänkin siitä, ettei häntä osattu auttaa. Tai lapsen ongelmiin ei yksinkertaisesti olla puututtu.
– Siksi perheterapeuttista osaamista pitäisi olla myös neuvoloissa, päivähoidossa ja kouluissa. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suuremmiksi ongelmat kasvavat.
Perheet tulevat Birstolinin terapia-asiakkaiksi useimmiten nimenomaan lapsen ongelmien vuoksi. Mutta lapsen ongelmat kumpuavat hänen mukaansa usein vanhemmista ja kotioloista. Lapsi saattaa oireilla esimerkiksi vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmia.
– Lapsen riittämätön kasvun ja kehityksen tukeminen ovat perheissä suurimpia ongelmia. Rajojen ja rakkauden puuttuminen.
Terapia paransi myös parisuhdetta
Siitä hetkestä, kun Luukkosen perhe ajatteli tarvitsevansa apua, meni kaksi vuotta ennen kuin he pääsivät aloittamaan terapian.
Tuohon kahteen vuoteen sisältyi paljon puheluita ja tapaamisia eri paikoissa. Avun saaminen tuntui vaikealta, mutta perhe on onnellinen, että kaiken vaivannäön jälkeen se pääsi terapiaan.
Luukkoset ovat käyneet terapiassa nyt vähän yli vuoden. Terapiaan pääsy tuntuu perheen vanhimman lapsen Essi Luukkosen, 21, mielestä etuoikeudelta.
– Terapian myötä perheessämme vaikeistakin asioista on helpompi puhua. Kaikille halutaan antaa tilaa ja kaikkia halutaan kuunnella.
Perheterapia on parantanut myös Noora ja Elias Luukkosen parisuhdetta. Mies tiivistää parisuhteen saaman avun niin, että he puhuvat nykyään enemmän ja paremmin.
Pariskunta toivoisi, että myös muut perheet hakisivat matalammalla kynnyksellä apua perheterapiasta. Siitä voisi Elias Luukkosen mielestä olla monelle apua, vaikkei mitään varsinaisia ongelmia olisikaan. Hänestä terapia on myös itsensä kehittämistä.
– Ihmiset treenaavat usein fyysistä kuntoaan äärimmäisyyksiin saakka, mutta henkinen puoli jää monella hoitamatta.
Voit keskustella jutusta 11. helmiikuuta kello 23:een asti.
Korjattu 10.2. klo 7.47: muutettu Birstolinin taivutusmuoto oikeaksi.
Korjattu 10.2. klo 11.41: Juttuun on korjattu Kelan korvaamien kuntoutuspsykoterapioiden luvut. Jutussa luki aiemmin, että Kelan korvaamassa yksilöpsykoterapiassa kävi viime vuonna 92 928 henkilöä, kun oikea luku on 55 534 henkilöä, ja perheterapiassa 853 perhettä, kun oikea määrä on 504 perhettä. Jutussa aiemmin mainituissa luvuissa oli huomioitu myös muita terapioita psykoterapian lisäksi (Kelan korvaaman kuntoutuksen terapioita järjestetään vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, kuntoutuspsykoterapiana ja harkinnanvaraisena kuntoutuksena, ja kaikki Kelan korvaamat terapiat eivät ole psykoterapiaa).