Kirkas talvinen lauantai Porvoossa on Saima Malmivaaralle täydellinen päivä opiskella sellonsoittoa. Hän on yksi vuosi sitten perustetun Selloakatemian oppilaista. Toinen akatemian perustajista, sellotaiteilija ja -pedagogi Tuomas Ylinen, kehuu kuulemaansa mutta kaipaa säveliin vielä enemmän väriä ja eloa.
– Tästä on ihan hirveästi hyötyä. Täällä on inspiroiva ja motivoiva ilmapiiri, Malmivaara sanoo.
Hän hakeutui Selloakatemiaan ensinnäkin opettajien takia. 15-vuotias sellisti tiesi etukäteen, että Ylinen ja toinen perustaja Tuomas Lehto ovat hyviä pedagogeja. Lisäksi luvassa on vierailevia opettajia.
– Toiseksi minua tietysti kiinnosti tutustua muihin nuoriin sellisteihin. Täältä on saanut samanmielisiä kavereita, sellaisia, joilla on samanlaisia tavoitteita ja unelmia kuin mulla. Se on ollut tärkeää, Malmivaara jatkaa.
"Suomen on pysyttävä kehityksessä mukana"
Erityislahjakkaille tarkoitetut, tavallisesta opinahjosta irralliset soitinakatemiat nousivat näkyväksi osaksi suomalaista musiikkielämää viime vuosikymmenellä.
Ensimmäisenä, vuonna 2009, asialla olivat viulisti-pedagogit Janne Malmivaara ja Elina Vähälä. Idea Viuluakatemiasta on peruja aikoinaan toimineesta Kuhmon viulukoulusta (1987–1992), jonka oppilaita Malmivaara ja Vähäläkin olivat.
Lahjakkaille pianisteille perustettiin vuonna 2013 Nuorten pianoakatemia, ja viime vuonna sellistit saivat oman lisäkoulutusta tarjoavan akatemiansa.
Kullakin akatemialla on oma konseptinsa, mutta kaikilla ideana on järjestää lyhyitä opetusperiodeja perinteisten oppilaitosten lukukausien rinnalla. Esimerkiksi Saima Malmivaara opiskelee sellonsoittoa Porvoonseudun musiikkiopistossa.
– Jos mietitään, paljonko opetusta on varattu jokaiselle oppilaalle lukukauden aikana, se on loppujen lopuksi pikkaisen liian vähän. Varsinkin jos ajatellaan todella lahjakkaita nuoria, jotka soittavat tavoitteellisesti, Vähälä huomauttaa.
– Taso nousee kansainvälisesti, ja korkealla tasolla soittavia on koko ajan enemmän. Kyllä meidän täytyy Suomessakin pysyä siinä kehityksessä mukana, Ylinen toteaa.
Kaikki opettajat eivät mielellään anna oppilaitaan muiden koulutettavaksi
Lisäkoulutuksen merkitys ja hyödyt on todettu säätiöissä. Ne ovat tukeneet soitinakatemioita yhteensä yli miljoonalla eurolla. Suomen Kulttuurirahasto myönsi Selloakatemialle vastikään kahdensadantuhannen euron apurahan.
Suurimman potin on saanut Pianoakatemia, jolle Jane ja Aatos Erkon säätiö on antanut viime vuosina yhteensä 600 000 euroa. Suomen Kulttuurirahasto on tukenut isoilla apurahoilla jokaista soitinakatemiaa.
Tulokset puhuvat puolestaan. Paikka soitinakatemiassa enteilee kilpailumenestystä ja joskus jopa lentävää lähtöä muusikonuralle. Sinänsä se ei ole mikään ihme, sillä akatemioihin hakeutuvat erityislahjakkaat ja motivoituneet soitonopiskelijat.
– Eikö se ole vähän kuin urheilussa ja kaikilla yhteiskunnan aloilla, että lahjakkaisiinkin saa satsata? Tasapäistäminen tuskin on tavoiteltava asia. Jos pyrkii tekemään musiikista ammatin, töitä saa tehdä, Ylinen sanoo.
Elina Vähälä sanoo, että tärkeää itse lisäopintojen lisäksi on paitsi se, että lahjakkaat opiskelijat tapaavat intensiivisten periodien aikana toisiaan, myös se, että opettajat saavat toisiltaan vertaistukea.
– Pystymme kommunikoimaan oppilaan kehityksestä, mahdollisista haasteista ja tulevaisuudensuunnitelmista. Se on todella tärkeää ja antoisaa.
Lahjakkuuksia eri puolilta Suomea löytyy paitsi koesoittoja järjestämällä myös kutsuilla puskaradion perusteella. Klassisen musiikin alalla kaikki tuntevat toisensa, ja erityislahjakkuudet tunnistetaan varhain. Toisaalta esimerkiksi Viuluakatemiassa on törmätty reilun kymmenen vuoden aikana myös vastahankaan.
– Kaikille opettajille tämä systeemi ei toimi, koska he eivät mielellään jaa oppilaitaan. Toiset taas tekevät todella mielellään yhteistyötä. Tämä perustuu vapaaehtoisuuteen, ja se on edellytys toimivuudelle, Vähälä toteaa.
Kahdeksanvuotias viulisti antaa musiikin puhua puolestaan
Elina Vähälän ohjauksessa taituroi kahdeksanvuotias viulisti Aino Mattila. Vähälä opastaa maalaamaan sävelillä entistä pidempiä linjoja ja kiinnittämään huomiota tilan kuivaan akustiikkaan. Silloin on annettava soittimesta vielä tavallista enemmän.
Mattila kuuntelee ohjeet ja toteuttaa niitä taitavasti. Kun toimittaja yrittää kysyä pikkumuusikolta, miksi hän on mukana Viuluakatemiassa, vastaus on syvä hiljaisuus ja lopulta leveä hymy. Musiikki puhukoon puolestaan. Voit katsoa Mattilan soittoa oheiselta videolta.
Porvoonseudun musiikkiopistossa opiskelevan Mattilan olemuksesta ja soitosta voi tulkita, että hän on rakastamansa harrastuksen parissa.
Uusi sellokilpailu luvassa ensi syksynä
Soitinakatemiat ottavat entistä suurempaa roolia suomalaisen musiikkikasvatuksen kehittämisessä. Nuorten pianoakatemia on heittänyt Jane ja Aatos Erkon säätiön apurahapotin turvin verkkoja kansainvälisille vesille, kun Viuluakatemia ja Selloakatemia tekevät yhteistyötä nimellä Jousiakatemia.
Jousiakatemia on Porvoon kaupungin ja Porvoonseudun musiikkiopiston kanssa järjestämässä ensi syksynä valtakunnallista Porvoon sellokilpailua.
– On erittäin tärkeää tarjota nuorille sellisteille ja heidän opettajilleen ja perheilleen korkeatasoinen sellotapahtuma, joka kokoaa yhteen sellonsoittoon tavoitteellisesti suhtautuvia nuoria ympäri Suomen, toteaa Porvoonseudun musiikkiopiston rehtori Felix von Willebrand, joka on osaltaan mahdollistanut myös Selloakatemian toiminnan Porvoossa.