Pielavetinen suurpetoyhdyshenkilö Urpo Tolonen, 72, on tottunut tunnistamaan eläinten jälkiä ja seuraamaan niitä.
Tällä kertaa Tolonen kulkee pari päivää vanhojen suden jälkien perässä. Jälkien seuraaminen poikkeaa tavanomaisesta, sillä Tolosen tavoitteena on löytää suden ulostetta.
– Metsästysrintamalla on tullut kokeiltua kaikenlaista, mutta tämä on aivan uutta, hän virnistää.
Kyseessä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen koordinoima näytekeräys, jossa etsitään suden jätöksiä. Näytteitä keräävät sadat vapaaehtoiset, jotka ovat viime elokuusta alkaen liikkuneet maastossa muovipussin kanssa.
Hirvenkarvaa ja luunkappaleita
Kun suden ulosteeksi arveltu jätös löytyy, se pannaan pussiin, johon merkitään kaikki tarpeelliset tiedot ajasta, paikasta ja kerääjästä alkaen.
Urpo Tolonen näyttää käsissään kolmea pussia, joissa on Pohjois-Savon Pielavedeltä löytyneitä ulosteita.
– Näissä näkyy hirvenkarvaa ja luunkappaleita, mikä on tyypillistä suden ulosteelle.
Yhdessä pussissa oleva uloste on muita tummempaa. Tolosen mukaan kyse on siitä, että ulosteessa on verta.
– Se on yleensä merkki siitä, että susi on saanut tuoreen riistaeläimen, hän selittää.
Tolonen on itse silmin nähden innostunut ulosteiden keräämisestä.
– Näistä pystytään määrittelemään susiyksilö, ilmeisesti myös sukupuoli ja lajipuhtaus, hän kiittelee.
Osa näytteistä heikkolaatuisia
Ulostenäytteiden keräys on tuottanut tulosta, sillä kasassa on jo 698 näytettä 113 eri kerääjältä.
Luken tutkimusinsinöörin Antti Härkälän mukaan tulos on hyvä, kun sitä vertaa vuotta aiemmin saatuun 817 näytteeseen.
– Tasaisen vauhdin taulukolla mennään yli viime vuoden näytemäärästä.
Eri puolilta maata löydetyt näytteet analysoidaan Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa.
Tutkimuskoordinaattori Meri Lindqvistin mukaan ulostenäytteiden analysointi on monesti haasteellista, sillä näytteissä on melko vähän suden DNA:ta, ja lisäksi se on usein aika heikkolaatuista.
Lindqvist toivookin, että kerääjät huolehtivat ulostenäytteiden kylmäketjusta.
– Nimenomaan lämpö on se, joka heikentää DNA:n laatua näissä näytteissä. Pakkasnäytteitä toivotaan, hän hymyilee.
”Järjellä eikä tunteella”
Ulostenäytteistä saatuja DNA-tuloksia hyödynnetään susikannan seurannassa, johon aiemmin käytettiin seurantapantoja.
Nyt pannoitus on ollut jo toista vuotta tauolla, sillä Luke ei pannoita susia henkilökuntaansa kohdistuneen uhkailun takia. Luken mukaan susikeskustelu on kärjistynyt, eikä susien pannoittajien työhyvinvointia ja turvallisuutta voida taata.
DNA-tuloksia hyödynnetään myös Luken laatimassa suden kanta-arviossa, joka julkaistaan vuosittain kesällä. Osa metsästäjistä on aiemmin kyseenalaistanut nämä arviot, mutta DNA-analyysin myötä tulossa pitäisi olla riidatonta tietoa.
Urpo Tolonen toivoo, että DNA-näytteet voisivat osaltaan liennyttää metsästäjien ja Luonnonvarakeskuksen välejä.
– Suhtauduttaisiin tähän tilanteeseen järjellä eikä tunteella. Saisimme silloin parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Lue lisää: