Google käsittelee 98 prosenttia suomalaisten verkkohauista, mutta sitä tai sen emoyhtiötä Alphabetia ei seuraa järjestelmällisesti yksikään suomalaistoimittaja.
– Googlen toimitusjohtaja käyttää enemmän valtaa kuin monen valtion johtaja, sanoo taloustoimittaja, tietokirjailija Juha-Pekka Raeste.
– Tärkeät päätökset tehdään teknojättien hallituksissa. Usein ne vielä tekee yksi ihminen, joka käytännössä vetää näitä yhtiöitä. Tämän takia tuntuu olennaiselta, että [toimittajat] keskittyisivät sinne, missä valta on.
Raeste on kirjoittanut Ylen MOT:n toimittajan Hannu Sokalan kanssa kirjan 50 maailman vaarallisinta yritystä. Kirjassa Raeste ja Sokala ehdottavat, että suurimmilla mediataloilla tulisi olla Googlea tai kiinalaista Tencentiä, Wechat-sovelluksen omistajaa, seuraavia kirjeenvaihtajia.
Raeste keskusteli ehdotuksesta Ylen kehityspäällikön, teknologiakolumnisti Kari Haakanan kanssa mediakriittisessä Viimeinen sana -ohjelmassa perjantaina.
Voit katsoa keskustelun klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.
Nokian romahdus romahdutti teknologiajournalismin
Haakana toteaa, että teknojättien valta on edellisen reilun vuosikymmenen aikana tunkeutunut kaikkialle arkielämään.
– Netflix päättää, mitä katsomme, Spotify mitä kuuntelemme ja Google sen, mitä verkosta löydämme.
Samalla suomalainen teknologiajournalismi on kuitenkin vähentynyt, Haakana arvioi. Hänen mukaansa syy on Nokian romahdus. Kun Nokia vielä valmisti matkapuhelimia, oli luonnollista, että teknologiajournalismi tuntui olevan suomalaisia lähellä. Sitten teknologiasta tuli etäisempää.
– Ja nyt tuntuu, että se on ihan yksittäisten juttujen ja yksittäisten toimittajien varassa, Haakana sanoo.
Haakana itse on seurannut teknologia-alaa vuosikymmeniä toimittajana, kolumnistina ja asiantuntijana.
Koska suuri osa mahtavimmista teknologiayrityksistä – kuten Amazon, Alphabet ja Facebook – on yhdysvaltalaisia, on useissa amerikkalaisissa mediataloissa niiden toimintaan perehtyneitä toimittajia. Haakanan ja Raesteen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä, vaan yhtiöiden vaikutuksesta tulisi kertoa suomalaisesta näkökulmasta.
Raportointi voi myös vaikuttaa yhtiöiden toimintaan, vaikka tuntuisi, ettei yksittäisellä toimittajalla ole paljoakaan valtaa.
– Asiakas voi aina äänestää jaloillaan, sanoo Raeste pankkiiri Björn Wahlroosin puheisiin viitaten (HS).
Ulkomaisen suuryhtiön epäeettisellä toiminnalla voi hyvin olla yhteys Suomeen. Haakana ottaa esimerkiksi Los Angeles Timesin tuoreen uutisen siitä, että kiinalaisen turvallisuusalan yrityksen ohjelmisto osaa hälyttää, jos valvontakameroiden kuvissa näkyy uiguureja.
– Samaa softaa myydään Suomessa suomalaisten valvontateknologiaa myyvien yritysten kautta. Pitäisikö meidän olla tietoisia siitä? hän kysyy.
Mediataloilla ja poliitikoilla on edessä krapula
Mediayritykset ovat myös riippuvaisia teknologiayrityksistä. Esimerkiksi Ylen verkkosivuille tulee yleisöä niin Facebookin kuin Google-hakujenkin kautta, ja esimerkiksi Yle Kioski tekee sisältöä suoraan somejättien alustoille.
Tosin Suomessa valtaosa uutismedioiden asiakkaista tulee niiden sivuille edelleen suoraan, kertoo Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin digimediaa käsittelevä raportti.
Riippuvuus ulkoisista alustoista on todella ongelmallista, Haakana toteaa. Facebook voisi esimerkiksi rajoittaa sille kriittisen jutun leviämistä, ja ulkopuoliset eivät koskaan saisi tietää sitä. Lisäksi toimitus ei hakukoneissa tai sosiaalisen median alustoilla pysty vaikuttamaan jutun jatkokäyttöön tai julkaisukontekstiin, mikä Haakanan mukaan lähestyy jo toimituksellisen päätösvallan luovuttamista ulkopuoliselle yritykselle.
Journalistin ohjeissa todetaan, ettei päätösvaltaa sisällöllisissä ratkaisuissa saa koskaan luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.
Raesteen mukaan mediayhtiöillä on edessään krapula, kun ne joskus katsovat taaksepäin ja miettivät, miten olivat päättäneet julkaista sisältönsä ilmaiseksi teknologiajättien alustoilla. Samaa krapulaa voivat kokea myös Twitteriin tukeutuvat poliitikot.
– Facebookilla on 3,3 miljardia asiakasta, joten on luonnollista, että heidän kanssaan halutaan olla yhteydessä, mutta on hyvä tiedostaa, että siinä on outoja piirteitä, Raeste sanoo.