Oulun yliopistollinen sairaala on lisäämässä vakituisia hoitajatyöpaikkoja ratkoakseen kärjistynyttä leikkaussali- ja anestesiahoitajapulaa. Vakansseja on tulossa auki lähiviikkoina, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallintoylihoitaja Pirjo Lukkarila. Vakituisia työpaikkoja lisätään, koska ne kiinnostavat yleensä sijaisuuksia enemmän.
Lisäksi nykyiseen palkkamalliin haetaan joustavuutta varsinkin rekrytointitilanteessa. Tällä pyritään siihen, että tehtävistä maksettaisiin myös niiden vaatimustason mukaan.
Oulun yliopistollinen sairaala on joutunut sulkemaan nyt viisi leikkaussaliaan paitsi hoitajapulan myös anestesialääkäreiden vähyyden vuoksi.
Lukkarilan mukaan myös Oulun ammattikorkeakoulun kanssa on keskusteltu erillisestä syventävästä sairaanhoitajien koulutusohjelmasta, jolla leikkaussali- ja anestesiahoitajapulaa voitaisiin helpottaa.
Lääkäripulaan yritetään hakea ratkaisua usean sairaanhoitopiirin kiertävien lääkärien osuuskunnasta Terviasta, kertoo puolestaan johtajaylilääkäri Juha Korpelainen. Tämä on ensisijainen keino akuuttiin tilanteeseen.
Myös erilaisia palkitsemismalleja mietitään esimerkiksi kokonaisille leikkaussalitiimeille.
Anestesialääkäreiden kohdalla uusi työaikalainsäädäntö on aiheuttanut jopa keskimäärin neljän lääkärin vajeen Oulun yliopistolliseen sairaalaan, Korpelainen arvioi. Tämä on tullut lisänä jo aiemmin olleeseen neljän lääkärin aukkoon anestesia- ja tehohoitoyksikössä.
Virkoja on perustettu, mutta tekijöitä ei riitä, kun koko Suomessa on alan lääkäripula. Hoitajien kohdalla taas on puhuttu työmäärän liiallisesta kuormittavuudesta sekä siitä, ettei palkka riitä korvaamaan työn vaativuutta. Lisäksi esimerkiksi ammattiliitto Tehystä on kerrottu johtamisongelmista.
Taustalla on osin koronatilanteen vaatima työntekijätarve muualla Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja siitä johtunut, jo osin helpottanut kiireettömien leikkausjonojen purkamistarve.
Oulun yliopistollisen sairaalan johto ja työntekijöiden ammattiliittojen edustajat kokoontuivat keskustelemaan tilanteesta maanantaina.
Keskustelussa oli laaja repertuaari keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Tilaisuuden jälkeen todettiin, että julkisuudessakin ollut kritiikki ei ole kohdistunut sairaalan virkamiesjohtoon. Tarvetta johtamisen ja esimiestyön kehittämiselle kuitenkin nähtiin olevan edelleen.