Kiina ja Yhdysvallat ovat molemmat lisänneet läsnäoloaan kiistellyllä Etelä-Kiinan merellä alkuvuonna.
Viime viikolla ohjushävittäjä USS Russell lipui alueelle, jota Kiina pitää omanaan. Yhdysvallat ilmoitti puolustavansa vapaata merenkulkua piipahtamalla Spratlysaarten tuntumassa.
Aiemmin tässä kuussa Yhdysvallat lähetti kaksi lentotukialusta, ohjusristeilijöitä ja hävittäjiä Paracelsaarten tuntumaan, joiden Kiina myös katsoo kuuluvan itselleen.
Yhdysvaltalaisamiraalin mukaan myös Kiina on lisännyt sotilaallista aktiivisuuttaan Etelä-Kiinan merellä.
Esimerkiksi perjantaina Taiwanin puolustusministeriö ilmoitti, että useat kiinalaiset hävittäjät loukkasivat Taiwanin ilmatilaa. Kahdeksan hävittäjää lensi läheltä Taiwanin hallitsemia Pratassaaria, jotka sijaitsevat Etelä-Kiinan meren pohjoisosassa. Lauantaina Kiina lähetti samoille seuduille 11 konetta: kahdeksan hävittäjää, kaksi pommikonetta ja yhden sukellusveneiden torjuntaan tarkoitetun sotilaskoneen.
Yhdysvaltojen ja Itä-Aasian suhteisiin perehtynyt tutkija muistuttaa, että Etelä-Kiinan meri on myös hyvä mittari Kiinan ja Yhdysvaltojen väliselle kilpailulle.
– Taustalla on koko ajan kierroksia ottava suurvaltakilpailu Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä – ja Etelä-Kiinan merestä tulee helposti maantieteellinen polttopiste, sanoo tutkijatohtori Henna-Riikka Pennanen Turun yliopistosta.
Kiina hyväksyi viime kuussa lain, joka sallii maan rannikkovartiostolle aseiden käytön ulkomaisia aluksia vastaan.
Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkijan Matti Purasen mukaan monilla valtioilla on käytössä vastaavankaltainen lainsäädäntö. Purasen mukaan kynnys tulivoiman käytölle on korkea.
– Asevoimaa ei saa käyttää pienestä provokaatiosta. Toisen aluksen ampuminen vaatii aika rajut olosuhteet, Puranen sanoo.
Kiinan laivasto ja rannikkovartiosto ovat käyttäneet erittäin rajuja otteita, kun ne ovat häätäneet esimerkiksi muiden rannikkovaltioiden kalastusaluksia. Vietnamilaisia aluksia on jopa upotettu.
Miksi Etelä-Kiinan meri on merkittävä?
Etelä-Kiinan meren pohjassa uskotaan olevan runsaasti öljyä ja kaasua.
Tämän lisäksi Etelä-Kiinan meri ruokkii suuren määrän ihmisiä. Arviolta 12 prosenttia maailmanlaajuisesta kalansaalista nousee merestä, ja kalaisia vesiä haravoi noin puolet maailman kalastusaluksista, kertoo The Diplomat-lehti.
Etelä-Kiinan meri on maailmantalouden kannalta tärkeä kauttakulkureitti, arviolta kolmannes kauppatavarasta kulkee sen kautta.
Rikkaiden vesien omistajaksi on ilmoittautunut lukuisia merta ympäröiviä valtioita. Ne vetoavat YK:n merioikeusyleissopimuksessa sovittuihin talousvyöhykkeisiin.
Kiinan tulkintojen mukaan lähes koko Etelä-Kiinan meri kuuluu sille. Kiina perustaa väitteensä kansainvälisiin sopimuksiin sekä historiallisen ”yhdeksän viivan linjaan” perustuvaan karttaan. Yhdessä nämä muodostavat U-kirjaimen mallisen kokonaisuuden, joka ulottuu Kiinan etelärannikolta lähelle Malesian rannikkoa.
Etelä-Kiinan merellä sijaitsee myös lähinnä riutoista ja atolleista koostuvia saariryhmiä, joista lähivaltiot nahistelevat.
Kiina kiistelee Spratly- ja Paracelsaarista sekä Scarborough’n matalikosta Filippiinien ja Vietnamin, Taiwanin, Malesian ja Brunein kanssa.
Kiina on viime vuosina tehnyt riutoista tekosaaria ja rakentanut niille lentokenttiä, tutka-asemia, ohjustelineitä ja viestintälaitteita.
Kiinan näkemyksen mukaan sillä on samat oikeudet kuin valtioilla, jotka muodostuvat pääosin saarista. Esimerkiksi Indonesian saaria ympäröivä saaristomeri on sen aluevettä.
Kiina katsoo, että Paracelsaaret kuuluvat sille ja että ne muodostavat samankaltaisen yhtenäisen ryhmän, jonka sisälle jäävä vesialue kuuluu Kiinalle.
Miksi sotalaivat pörräävät alueella juuri nyt?
Pennanen arvioi, ettei Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin tuore hallinto muuta edeltäjiensä linjaa Kiinan suhteen.
– Biden puhuu äärimmäisestä kilpailusta Kiinan kanssa. He ovat antaneet aika selviä merkkejä siitä, etteivät ole muuttamassa Trumpin linjaa.
Bidenin ulkoministeri Antony Blinken on jo korostanut, että Yhdysvallat ei tunnusta Kiinan vaatimuksia Etelä-Kiinan merialueisiin, ja että Yhdysvallat tukee liittolaisiaan alueella.
Pennasen mukaan Bidenin hallinnon olisi vaikeaa kääntää kurssiaan, mikäli niin haluttaisiin tehdä.
Päivää ennen Bidenin virkaanastujaisia silloinen ulkoministeri Mike Pompeo luokitteli Kiinan toimet Xinjiangin uiguurialueilla rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaksi.
Nämä syytökset ovat Pennasen mukaan niin vakavia, että Yhdysvaltojen on vaikea perääntyä reagoimatta niihin jollain tavalla.
Trumpin hallinnon ensimmäinen ulkoministeri Rex Tillerson vertasi aikanaan Kiinan toimia Etelä-Kiinan merellä Venäjän tekemään Krimin laittomaan valtaukseen.
Puhkeaako pattitilanne diplomatialla, rahalla vai voimalla?
Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat painuneet pakkaselle muun muassa kauppakiistojen, koronapandemian alkuperän, Hongkongin ja Taiwanin tilanteen sekä Xinjiangin uiguurien kohtelun takia.
Etelä-Kiinan merellä Yhdysvallat sanoo puolustavansa paitsi liittolaisiaan myös vapaan merenkulun oikeutta.
Pennansen mukaan tälle on selvä syy – jos meriväylät pysyvät auki, Yhdysvallat pystyy tarvittaessa liikuttamaan joukkojaan vapaasti ja puolustamaan liittolaisiaan alueella.
Kyse on myös liittolaisten, etenkin Japanin ja Etelä-Korean, talouden ja energiaturvallisuuden takaamisesta.
Kiina tulkitsee kansainvälisiä sopimuksia niin, että Etelä-Kiinan meren hallinnassa kyse on sen omista sisäisistä asioista, itsemääräämisoikeudesta, kuten Hongkongissa.
Vaikka tilanne Etelä-Kiinan merellä on jännittynyt, osapuolet tuskin käyttävät voimakeinoja tilanteen ratkaisemiseksi, arvioi Puranen MPKK:sta.
Hänen mukaansa lähiseudulta löytyy toinen ruutitynnyri, Taiwan.
Kiina pitää Taiwania maakuntanaan ja vastustaa sen tunnustamista itsenäiseksi valtioksi. Kiina on väläytellyt myös hyökkäystä Taiwaniin, mikäli se vastustelee rauhanomaista yhdistymistä Kiinaan.
Rauhanomainen yhdistyminen ei tällä hetkellä näytä ajankohtaiselta.
– Nyt näyttää siltä, että sotilaallinen ratkaisu on se, mikä jää jäljelle, Puranen sanoo.
Purasen mukaan Kiinalla on lähialueillaan kyky haastaa Yhdysvallat – ja tätä riskiä Yhdysvallat joutuisi puntaroimaan, mikäli Taiwanin kriisi kehittyisi kohti avointa konfliktia.
Puranen muistuttaa, ettei Kiinasta ole vastusta Yhdysvaltojen koko sotilasmahdille.
– Globaalilla näyttämöllä ei ole kahta sanaa, kumpi vie. Esimerkiksi kun Kiinalla on yksi tukikohta Afrikan Djiboutissa, Yhdysvalloilla niitä on satoja eri puolilla maailmaa, Puranen sanoo.
Lue myös: