Puiset portaat narisevat askelten alla. Lassi Valtonen odottaa jo ovella ja pyytää sisään. Heti alkuun hän pahoittelee sotkua. Kitara on nurkassa, sänky petaamatta ja tietokoneen vieressä on jäähtyneitä pakastepitsan palasia.
Ei se haittaa, sillä suuressa puutalokaksiossa on avaraa. Lampun päälle ripustettu huivi tuo tunnelmallisen valaistuksen.
Ilmassa tuoksuu vienosti tupakalta. Valtonen käy tupakalla parvekkeellaan, jonne on ovi keittiöstä. Nyt hän istahtaa keittiön pöydän ääreen.
– Eikö tuo näytä ihan joltain menninkäisen kololta, Valtonen osoittaa kohti pihan takana metsikössä pilkistävää maakellarin ovea.
Tällä samalla paikalla Tampereella on syntynyt myös valtaosa uusimman levyn kappaleista, joista Syvyyksiin-sinkku on jo julkaistu.
Valtonen nappaa kitaran käteensä ja alkaa laulaa.
“Kuinka nyt voidaan jatkaa tätä matkaa niin, jotta tää tuntuis siltä kuin ennenkin."
Oman äänensä kuuluviin saaminen on ollut Valtoselle elämänmittainen urakka. Laulaminen alkoi jo lapsena.
Valtonen on kotoisin pienestä 11 000 asukkaan Joutsenosta, joka kuuluu nykyisin Lappeenrantaan. Perhe asui entisten tehdastyöläisten puutaloalueella Honkalahdessa.
Joutsenossa on syntynyt myös Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen. Niin ikään Joutsenosta on kotoisin Mokoma-yhtyeen Marko Annala. Mutta he ovat vuosikymmeniä vanhempia ja musiikillisesti eri maailmasta kuin vuonna 1990 syntynyt Lassi Valtonen.
Aina kun oli vieraita käymässä, pienellä Lassilla oli tapana riisua itsensä alasti, hypätä pöydälle ja laulaa Meiju Suvasta, jota äiti oli kuunnellut.
Muutoin pikku-Lassi lauloi kaikkialla, missä ei ollut ketään. Hän lauloi koulumatkoilla kaikkea kuulemaansa, kuten Nylon Beatia, jota oli oppinut teini-ikäisen isosiskonsa kuunnellessa kappaleita sisarusten yhteisessä huoneessa.
– Laulunlahjan perin äidiltä ja ukilta, rytmitajun isältä, hän kertoo.
Idolsiin Lassi Valtonen halusi mennä näyttämään, että pikkupaikkakunnallakin osataan. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2006 jännitti niin, ettei suusta tullut pihahdustakaan, toisella kerralla meni sitten nappiin.
Vuonna 2011 suomalainen tv-yleisö sai seurata miten tuomarina ollut Nylon Beatin Jonna liikuttui miltei kyyneliin Valtosen laulaessa Täällä Pohjantähden alla.
"Tiedän miltä tuntuu, kun vajoaa syvyyksiin."
Lehdet alkoivat nostaa otsikoita uudesta Baddingistä ja Valtoselle povattiin paikkaa musiikkimaailman tähtien joukosta. Kaikkien yllätykseksi hän jätti kisan kesken.
– En ollut mitenkään valmis tuommoiseen. Ei tällä musiikilla pidä kilpailla.
Suuret levy-yhtiöt eivät luovuttaneet. Valtoselle tarjottiin monenlaisia sopimuksia ja sitäkin, että kaikki hänen velkansa maksettaisiin. Täytyisi vain allekirjoittaa.
– Maksan velkani itse. Ja oon maksanukin. Ei ole minun tehtäväni olla mikään mannekiini.
Valtonen teki silti kaksi levyä Sonyn kanssa. Ensimmäinen myi kultaa ja kappaleiden takaa löytyi maan ykköskaarti säveltäjiä ja sanoittajia.
– Tuo olohuoneen seinällä roikkuva kultalevy on äitiä varten hommattu. Tuskin itse uskon, että koko levyä on myyty ihan kultalevyyn asti.
Levyntekoprosessi oli nopea. Sähköpostiin tuli kaikenlaisia kappaleita eri biisintekijöiltä. Esimerkiksi Asa eli Matti Salo on tehnyt muutamaan kappaleeseen sanat.
– Tuolloin en itse vielä edes soittanut kitaraa, joten kuuntelin vain kappaleita, että tämähän on ihan hauska. Sitten vain lauleskelin studiolla päivät pitkät.
Pian alkoi tulla toisenlaisia otsikoita:
Idols-Lassi katosi - yhteistyökumppani suivaantui
Suosikkiartisti hukassa – Missä on Lassi Valtonen?
Idols-Lassi teki sen taas - keikka peruttiin
Idols-Lassi pahoillaan keikan peruuntumisesta
Vuonna 2012 Valtonen päätyi keikan jälkeen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta ambulanssilla Tampereelle.
Lopulta vatsakipujen syyksi paljastuu nuorilla aikuisilla jatkuvasti yleistyvä Crohnin tauti. Siitä ja muista kroonisista suolistotulehduksista on tullut uusi kansantauti, sillä yli prosentti väestöstä sairastaa näitä. Erityisesti uhattuina ovat 25–35-vuotiaat – siis sen ikäiset kuin Valtonen on.
“En tahtois täältä lähtee, en tahtois jäädäkään.”
KELA-korvattavuuden avulla arvioituna Suomessa on tällä hetkellä yhteensä noin 55 000 IBD:tä eli Crohnin tautia ja haavaista koliittia sairastavaa. Tauti lisääntyy kaikissa länsimaissa, nopeammin pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myös kehittyvissä maissa.
Onko suolistosairauksien yleistymisen syynä geeniperimämme, länsimainen elämäntapa, prosessoitu ruoka tai kenties asfaltti ja katukivet hiekkarannan päällä?
– Se on Nobelin arvoinen kysymys, huokaa Martti Färkkilä.
Hän on Helsingin yliopiston gastroenterologian emeritusprofessori ja entinen HUSin gastroenterologian ylilääkäri.
Färkkilän mukaan muutokset geeniperimässämme eivät voi selittää 25 vuodessa tapahtunutta IBD:n yleisyyden lisääntymistä peräti 17-kertaiseksi.
Merkittävimpänä tekijöinä pidetään Färkkilän mukaan länsimaista dieettiä, mikrobistomme biodiversiteetin kaventumista ja antibioottien käyttöä sekä vähentynyttä maaperäbakteerikontaktia. Kaupunkiasuminen pohjoisella pallonpuoliskolla lisää eniten sairastumisriskiä.
Niin sanottu asfaltti-indeksi näyttää, että varmaan merkittävä syy on myös asfaltti ja katukivet hiekkarannan päällä.
“Ja niin mä vajoon syvyyksiin. Ja niin, uniin menneisiin”
Valtosella on mennyt vuosia sairastelun kanssa kipuiluun.
– Jatkuvasti pitää tarkkailla, että missä on lähin vessa. Tuntuu kuin joku polttaisi sytkärillä vatsan alta ja koskee niin, ettei voi muuta kuin maata sängyllä kippurassa, soittaa taksi ja mennä sairaalaan letkuihin.
Valtonen tietää, ettei hän ole ainoa Crohnin tautiin sairastunut. Hän ei käy tukiryhmissä, mutta kymmenen vuoden ajan hän kirjoitellut cp-vammaisen Marjaanan kanssa, jolla on myös Crohnin tauti.
– Se kirjoittelu tuntuu auttavan meitä molempia. Eikä tämä sairaus minua pelota. Eri asia, jos lääkäri olisi tullut sanomaan, että syöpä.
Nyt Valtoselle on löydetty biologiset lääkkeet ja tauti pysyy kurissa. Elämäntapaansa hän ei ole diagnoosin jälkeen muuttanut – runsas tupakointi ja alkoholinkulutus jatkuu.
– Lääkäri sanoi, että minulle tulee avanne, jos jatkan näin. Mutta ei saisi syödä tyyliin muuta kuin kaurapuuroa tai tehdä mitään hauskaa.
“Luulin, että löysin sinut itsestäin. Kunnes kohta kuulin järjen saapuvan."
Jälkikäteen Valtosta ei kaduta se, että hän keskeytti Idolsin ja sanoi ei monille suurille levysopimuksille.
– En usko, että minusta olisi mitään Pete Parkkosta tullut. Oon kuitenkin itsepäinen jääräpää. Ajatukset siitä, miten musiikkia pitäisi tehdä eivät suurten levy-yhtiöiden kanssa kohdanneet.
Valtosen ensimmäinen, kultaa myynyt levy ei tunnu hänestä omalta. Ei vaikka esimerkiksi Helsingin Sanomien kritiikissä levyn tuottajien ja lauluntekijöiden sijaan nimenomaan Valtosen ansioita kiiteltiin. Pingottamaton laulu, jonka säästeliäästi annosteltu vibrato sekä persoonallinen r-äänne antoivat kriitikon mukaan levylle särmää ja luonnetta.
"Missä olet ollut, sua kaivannut liikaa oon. Jääthän tällä kertaa, älä katoo minnekään.”
Valtosen kolmas levy on kokonaan Valtosen säveltämä ja sanoittama. Hänen mukaansa levy on nyt lähinnä sitä miltä hän on visioinut omien biisiensä kuulostavan.
– Se on nauhoitettu yhdellä mikillä ystäväni Otto Venäläisen kotistudiossa. Siellä kuuluu kaikki kissannaukumiset, suhinat ja pörinät.
Levy on tulossa aiemmin lähinnä jazz-musiikkiin erikoistuneen tamperelaisen Tapio Ylisen luotsaaman Eclipse Music -yhtiön kautta.
– On hyvä, että löysin tämmöisen pienemmän levy-yhtiön, jossa ollaan aidosti kiinnostuttu siitä, mitä artisti haluaa tehdä eikä siitä miltä artisti näyttää.
– Musiikkia pitää tehdä sydämellä. Vaikka kliseistä onkin, niin rakkaudesta musiikkiin.
Jonain päivänä Valtonen toivoo saavansa musiikista elantonsa, mutta nyt toiveena on ensisijaisesti keikoille pääseminen. Levymyynti ei ole tärkeintä.
– Kunhan joku saa siitä jotain. Toivoa, lohtua. Äiti sanoi, että nyt hymyn kuulee laulun läpi.
Musiikki ei Lassia elätäkään.
Hän kerää pulloja, jotta saa Jeesus-kahvilasta euron maksavan ruokakassin.
– Välillä on aika turvaton olo tässä maailmassa. Miten selviää vaikka huomiseen? Mutta en haaveile mistään suuresta elämästä. Kunhan saa tehdä musiikkia. Ilman sitä olisin varmaan kuollut.
"Ja niin, mä vajoon syvyyksiin. Ja niin tummiin aatoksiin.”