Ella Junnilan äidin Ringa Ropon jännitys purkautui riemukkaaseen huutoon perheen kotisohvalla, kun Ella sykähdytti suomalaista yleisurheilukansaa. Junnila ylitti SE-korkeuden 196 ensimmäisellä yrityksellään Puolan EM-hallikilpailuissa.
Pronssia tuonut ylitys toi perheeseen peräti toisen EM-mitalin hallissa. Ringa Ropo pystyi samaan pituushypyssä 32 vuotta sitten.
– Olen tietenkin äitinä äärimmäisen suuressa tunnevyöryssä. Olen jännittänyt perjantaista lähtien, kun se karsinta oli. Tai vähän ehkä jo aikaisemminkin. Olen luottanut Ellaan koko ajan, hän on äärettömän päämäärätietoinen ja vahvatahtoinen nuori nainen, Ringa Ropo iloitsi tohkeissaan Yle Urheilun haastattelussa tuoreeltaan mitalin ratkettua.
Ropo keskusteli Junnilan kanssa kilpailusta vielä sunnuntaiaamuna. Junnilalle kävi ilmi, ettei hän ole perheen ainoa hallin EM-finaaliin yltänyt korkeushyppääjä, sillä Ropo ylsi pituuspronssin lisäksi korkeushypyssä neljänneksi vuoden 1989 hallikilpailuissa.
– Ellalle kävi ilmi, että finaaliin pääsi silloin 12 hyppääjää, eikä hän ollutkaan meidän perheen ensimmäinen finaalissa. Tästä lähti keskustelu ja sanoin vaan, että ota nyt se mitali, niin nämäkin pohdinnat helpottaa. Hän vastasi, että otan otan, Ropo nauraa.
– Hän uskoi tähän mitaliin ja lähti kisoihin mitalinkiilto silmissä. Se ei se ollut itsestäänselvyys, mutta siihen oli mahdollisuus, Ropo sanoo.
Ropon mukaan Junnila on tehnyt tänä vuonna kaikissa testituloksissa ennätyksiään. Hyppääjän taso on ollut nähtävissä hallikauden tuloksissa: Junnila on hypännyt tasaisesti talven aikana, eikä hän ole jäänyt kertaakaan alle 190:n.
– Sen näki, että tämä piikki oli tulossa. Kun taso on nostettu 190:een, niin kyllä se 196 sieltä tulee. Siinä vaiheessa, kun hän on nostanut tasonsa sinne 195:een, niin tulee kaksi metriä, Ropo sanoo.
– Jos sanon, etten usko hänen ylittävän kahta metriä ensi kesänä, niin sitten hän pirulainen hyppää sen, Ropo nauraa.
Ropo korostaa, ettei Junnila, 22, ole noussut Suomen ykköshyppääjäksi hetkessä, vaan hän on nostanut tasoaan pienin askelin vuosien saatossa. Ropon mukaan Junnila ei ollut nuorena mikään superlupaus, sillä hän puhkesi parhaimpaansa vasta A-tyttöiässä.
Ropon mukaan Junnilassa on tosin aina näkynyt lahjakkuus lajiin. Ropo nostaa esimerkin lapsuusvuosilta, jolloin hän huomasi tyttärensä hämmästyttävän lahjan.
Tuohon aikaan perhe asui Vammalassa ja alle kouluikäinen Junnila oli Ropon mukana yleisurheilukentän korkeushyppyharjoituksissa. Ropo valmensi Junnilaa vanhempia tyttöjä, joten hän yritti kannustaa tytärtään harjoittelemaan ikäistensä seuraan pituushyppypaikalle.
– Ella totesi, että ei, minä olen täällä. Kun Ella teki ensimmäisen hyppynsä, niin leuka loksahti auki. Hänellä oli ihan luontainen pönkkä. Hänen ei tarvinnut tehdä sitä minkään fyysisen harjoitteen kautta, vaan se tuli luonnollisesti, Ropo muistelee.
– Kysyin Ellalta sen jälkeen, että mistä olet oppinut tämän, niin hän oli vain katsonut telkkarista. Korkeushyppy on vienyt hänet vahvasti mukanaan nuoresta pitäen.
"Pelkäsin oman taustani takia"
Junnila on harrastanut yleisurheilun lisäksi myös lentopalloa ja käynyt nuorempana balettitunneillakin, mutta yleisurheilu on ollut aina hänen suurin rakkautensa. Tytärtään uran alkuvuosina valmentanut Ropo on tosin myös halunnut aina varmistaa, että yleisurheilu ja korkeushyppy ovat olleet myös Junnilalle mielekkäitä.
Hän kysyikin aikoinaan Junnilalta kilpailujen jälkeen ennemminkin oliko kivaa kuin sijoitusta tai voittamista.
– On todella tärkeää, että se liekki palaa siellä. Pelkäsin totta kai oman taustani takia, etten vaan työnnä omaa innostustani heille, koska tiesin, ettei se vie pitkälle. Jos liekki syttyy, se on asia, joka vie pitkälle.
Ropon mukaan Junnilan uran kannalta merkityksellistä on ollut myös hyppääjän henkinen kypsyys. Junnila on analysoinut ja ajattellut hyppäämistään nuoresta asti tarkasti, minkä lisäksi myös syvälliset keskustelut äidin kanssa ovat avittaneet hyppääjää uralla eteenpäin vaikeillakin hetkillä.
– Olen tehnyt urallani virheitä, kokenut erilaisia tilanteita ja pystynyt avaamaan niitä jo Ellalle etukäteen. Esimerkiksi viime syksynä oli selän kanssa vaikeaa, mutta hänen ei ole täytynyt käydä tilanteita läpi pohjamutia myöten, vaan hän on pystynyt hahmottamaan tilanteita jo etukäteen, Ropo tuumii.
"Tavoitteet hirveän paljon pidemmällä"
Keskusteluilla oli iso merkitys myös vuosina 2015–16, jolloin Junnila asui ja opiskeli vuoden ajan Belgiassa. Matka kuitenkin alkoi ikävästi, sillä Junnila lähti Belgiaan loukkaantuneena. Nilkan veneluussa oli murtuma, jonka takia hän oli lähes vuoden hyppäämättä.
– Se oli todella raskasta. Kaikki ne keskustelut, joita kävimme silloin olivat tietynlaista valmistamista. Ella sanoi, että nämä keskustelut ovat antaneet hänelle paljon enemmän kuin yksikään aiheeseen liittyvän kirjan lukeminen.
Sunnuntaina tullut Junnilan mitali oli myös siinä mielessä merkittävä, että EM-hallikilpailuissa oli mukana maailman parhaimpia hyppääjiä. Esimerkiksi Junnilan edelle Torunissa yltäneet ukrainalaiset Irina Heratshenko ja Jaroslava Mahutshik olivat viime vuoden maailmantilaston kärkipaikoilla.
Junnilan taakse jäi muun muassa Ukrainan MM-hopeamitalisti Julija Levtshenko.
Maailmantilaston viiden kärjestä kisasta puuttui ainoastaan venäläishyppääjä Marija Lasitskene (200) ja britti Morgan Lake (196). Tällä hetkellä Junnila on sisäratojen maailmantilaston jaetulla viidennellä sijalla.
– Hän on saavuttanut yhden pienen tavoitteen, mutta tiedän, että hänen tavoitteensa ovat hirveän paljon pidemmällä ja hän haluaa paljon enemmän.
– Hän tietää oman lahjakkuutensa, eikä halua käyttää sitä väärin, vaan tekee hyvää työtä sen eteen. Kyllä sieltä varmaan joku päivä saattaa tulla jotain isoakin sitten, Ropo sanoo arvoituksellisesti.
Lue myös: