Kiina kasvattaa laivastoaan valtavalla vauhdilla. Alusten lukumäärällä mitattuna sillä on jo selvästi maailman suurin laivasto.
Tällä hetkellä Kiinan laivastoon kuuluu 360 sota-alusta. Vuoteen 2025 mennessä määrän uskotaan nousevan 400:aan, kertoo uutiskanava CNN laajassa analyysissään Kiinan merivoimista. Toiseksi suurin laivasto on Yhdysvalloilla. Sillä sotalaivoja on 60 vähemmän.
Vuosien 2014 ja 2018 välisenä aikana Kiina kasvatti laivastoaan tonnistomäärällä, joka on yhtä suuri kuin Japanin tai Britannian koko laivasto.
Laivojen lukumäärästä ja tonnistosta ei kuitenkaan voi tehdä suoria johtopäätöksiä laivaston taistelukyvystä. Kiinan laivaston taistelualuksista suurin osa on pienehköjä, kuten korvetteja, fregatteja, hävittäjiä ja partioaluksia. Niissäkin tosin on ohjusaseistus, ilmenee Yhdysvaltain kongressin tammikuussa julkaisemasta aineistosta.
Kiinan kaksi lentotukialusta ovat dieselkäyttöisiä ja taistelukyvyltään selvästi heikompia kuin Yhdysvaltain 11 huipputehokasta tukialusta. Myös lähes kaikki Kiinan noin 50 sukellusvenettä ovat dieselkäyttöisiä.
Dieselkäyttöisyys merkitsee, että alusten suorituskyky on rajallinen ja ne tarvitsevat polttoainetäydennystä usein verrattuna ydinkäyttöisiin aluksiin.
Yhdysvaltain lentotukialukset ovat ydinkäyttöisiä, joten ne pystyvät seilaamaan viikkojen ajan ja niiden toimintaetäisyys kattaa koko maapallon.
Mitä Kiina tavoittelee laivastollaan?
Kiinan meristrategian päätavoite on selvä, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Matti Puranen Ylelle. Tavoite on estää Yhdysvaltain asevoimien toiminta Kiinan lähialueilla.
Purasen mukaan on keskeistä, ettei Yhdysvallat voisi tulla auttamaan Taiwania, jos Kiina päättäisi ottaa saarivaltion haltuunsa asevoimin.
Kiina pitää Taiwania kapinallisena maakuntanaan ja haluaa sen hallintaansa ennemmin tai myöhemmin. Yhdysvallat on Taiwanin tukija. Myös Japani saattaisi tulla auttamaan Taiwania.
Kiina on rakentanut muutamia suuria, helikopterein varustettuja maihinnousualuksia, jotka voivat kuljettaa mukanaan 900 täysin varustettua sotilasta.
Pienet ja ketterät sota-alukset kuten korvetit ja fregatit soveltuvat hyvin Taiwaninsalmen mataliin vesiin ja toimintaan rannikon läheisyydessä. Kymmenet alukset voisivat pommittaa rannikon puolustajia niin suurella ohjusmäärällä, että se ylittäisi Yhdysvaltain ohjustorjunnan kapasiteetin, pohditaan CNN:n analyysissä.
Erikoistutkija Matti Purasen mukaan laivasto ei yksin kykenisi estämään Yhdysvaltain puuttumista asiaan. Kiinan laivastoa auttaa kuitenkin se, että asevoimilla on käytössään kehittynyt ohjusaseistus, joka on kehitetty juuri merimaaleja vastaan.
– Kiina on satsannut erittäin paljon esimerkiksi maalta laukaistaviin keskipitkän matkan ballistisiin ohjuksiin, joista osaa voidaan käyttää myös merimaaleja vastaan. Täytyy muistaa, ettei Yhdysvallat ole [keskipitkän matkan ohjukset kieltävän] INF-sopimuksen takia voinut kehittää näitä ohjuksia moniin vuosiin. Kiinalla on siinä pitkä etumatka, Puranen sanoo.
Yhdysvallat irtautui sopimuksesta vuonna 2019 ja on nyt alkanut kuroa kiinni Kiinan teknologista etumatkaa. Kiina on kuitenkin saattanut jo saavuttaa niin suuren asevoiman, ettei Yhdysvallat voi tulla Taiwanin avuksi ainakaan perinteisen sodankäynnin keinoin.
– Amerikassa keskustelu on ehkä kääntymässä siihen suuntaan, että emme voi tuosta noin vaan seilata Taiwaninsalmelle meriherruuden turvin, vaan on siirryttävä johonkin uuteen ajattelutapaan, Puranen sanoo.
Tämä uusi ajattelu Taiwanin auttamiseksi ei ole vielä täsmentynyt. Puranen pohdiskelee, että kyseeseen voisi tulla ehkä jonkinlainen epäsymmetrinen sodankäynti.
– Yhdysvaltain strategian tavoitteena voisi olla ennemminkin pyrkiä estämään Kiinan toiminta lähimerillään ilman, että Yhdysvalloilla olisi enää täydellistä alueen dominanssia.
Miksi Kiina haluaa Etelä-Kiinan meren?
Kiina on vaatinut hallintaansa käytännössä koko Etelä-Kiinan merta, mikä on johtanut jyrkkiin vastalauseisiin naapurimailta.
Puranen muistuttaa, että Kiinalla on ollut sama vaatimus jo 1940-luvulta asti, joten uudesta asiasta ei ole kysymys.
Etelä-Kiinan meri on tärkeä Kiinaan suuntautuvan meriliikenteen kannalta, ja merenpohjassa on paljon arvokkaita mineraaleja.
Sotilaalliselta kannalta merialueen haltuunotto on Kiinalle järkevää erityisesti puolustuskyvyn vahvistamiseksi. Koska maan laivasto kykenee toimimaan vain lähivesillä, merialueen laitamille rakennetut tukikohdat laajentavat puolustukseen käytettävää vyöhykettä.
Etelä-Kiinan meren pikkusaarille on rakennettu laivojen huoltopaikkoja ja ohjustorjunnan tukikohtia. Kiinan laivaston kevyet alukset pystyvät liikkumaan alueella, vaikka meri on matala.
Globaaliksi merimahdiksi?
Vaikka Kiinan laivaston päätavoite tällä hetkellä on estää ulkovaltojen toiminta Kiinan lähivesillä, Kiinan pitkän tähtäimen suunnitelma on laajentaa taloudellista ja kulttuurista vaikutusvaltaansa maailmalla.
Kiinan tavoitteena on kyetä viimeistään vuonna 2049 voittamaan sotilaallisia konflikteja missä päin maailmaa tahansa, kertoo Military Balance -julkaisu.
Kiinalla on tällä hetkellä vain yksi laivastotukikohta ulkomailla, Afrikan sarvessa sijaitsevassa Djiboutissa. Merentakaisia tukikohtia syntynee aikanaan lisää, ja yhtenä laivaston tehtävänä tuleekin olemaan varmistaa kulkureitit niihin.
Kiinalla on myös pyrkimys globaaliksi suurvallaksi. Maan johtajat ovat havainneet, että Yhdysvaltain mahtavat lentotukialukset ovat tehokkaita supervallan mahdin symboleita. Niitä on määrä hankkia lisää, vaikka selkeää tarvetta valtaville aluksille ei ole suoranaisesti nähtävissä.
Kiinalla on tällä hetkellä rakenteilla kolmas lentotukialus, ja neljännen rakennustyö alkanee tänä vuonna.
Laivaston arvostus on kasvussa
Kiinassa maavoimilla eli armeijalla on historiallisesti ollut aselajeista kaikkein arvostetuin asema. Matti Puranen toteaa, ettei mikään maa käytännössä uhkaa Kiinaa mannermaalla.
Merellä tilanne on toinen. Siksi laivaston painoarvo on kasvamassa, ja se saa yhä suuremman osuuden puolustusbudjetista.
Kiinan laivasto kasvaa paitsi lukumääräisesti, myös laadullisesti. Esimerkiksi 055-luokan hävittäjien tulivoima on eräiden asiantuntijoiden mukaan jo yhtä suuri tai jopa suurempi kuin Yhdysvaltain laivaston Ticonderoga-luokan risteilijöillä, kertoo CNN.
Kiinan etu on myös sen meriteollisuuden valtava koko. Kiinassa on noin 40 prosenttia maailman telakkakapasiteetista. Tästä syystä maa kykenisi pitkäkestoisessa konfliktissa tuottamaan valtavasti uusia laivoja ja kunnostamaan niitä.
Matti Puranen nostaa esiin kysymyksen, missä määrin pinta-alusten rakentaminen on ylipäätään järkevää pitkällä tähtäimellä. Pinta-aluksista on tulossa helppoja ja hitaita maaleja yhä kehittyville merimaaliohjuksille, hän toteaa.
Merivoimien suuntaus on kohti vedenalaisia aluksia ja toisaalta robottialuksia. Aseyhtiöt kehittävät asejärjestelmiä, joiden tuhovoiman torjuminen on entistä vaikempaa. Näitä ovat esimerkiksi laseraseet, elektromagneettiset raidetykit sekä moninkertaisella äänennopeudella lentävät ohjukset, kertoi aseteknologiaa käsittelevä National Defence -julkaisu syyskuussa.
Toisaalta huippumodernien aseiden kehittäminen ja suurten laivojen rakentaminen on äärimmäisen kallista. Kiinan väestö on ikääntymässä nopeaan tahtiin, mikä heikentää taloutta.
On mahdollista, että maan johdon kiinnostuksen kohteet ovat 30 vuoden kuluttua muualla kuin sotilasvoimien vahvistamisessa.
Lue myös:
Uutista täsmennetty 11.3. klo 11.06: Lisätty, että Kiina panostanut nimenomaan maalta laukaistaviin keskipitkänmatkan ballistisiin ohjuksiin