On helppo laskea, miten koronakriisi dominoi uutisia vielä vuosi alkamisensa jälkeen. Esimerkiksi tänään perjantaina Ylen verkkosivuilla oli kello 12:een mennessä julkaistu 19 koronavirusta käsitellyttä juttua.
Jyrän alle on jäänyt esimerkiksi ilmaston lämpeneminen, jota on lähiaikoina kutsuttu muun muassa "katastrofaaliseksi uhaksi" maailman turvallisuudelle ja tämän vuosisadan pahimmaksi terveysuhaksi. Vertailun vuoksi: ilmastonmuutos mainitaan asiasanana Ylen verkkojutuissa noin pari kolme kertaa viikossa.
Ilmasto- ja ympäristöaiheisiin perehtynyt vapaa toimittaja Riikka Suominen on ihmeissään – etenkin kun asiaa vertaa muihin verkkaan eteneviin kriiseihin.
– On muitakin hitaita kriisejä, kuten väestön ikääntyminen tai valtion velkaantuminen, jotka eivät tänään laukea, mutta jotka mahtuvat uutisiin joka päivä ja joita pidetään prioriteetteina.
Suominen moittii suomalaisia toimituksia siitä, että nämä unohtavat, että yleisöä ilmastonmuutos kiinnostaa.
– Ja siksi lehdet esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa ja Britanniassa satsaavat siihen ihan valtavan paljon.
Suominen oli vieraana Ylen Viimeisessä sanassa perjantaina. Hänen kanssaan ilmastouutisoinnista keskusteli Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esihenkilö Petja Pelli.
Voit katsoa keskustelun klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.
Pandemia sopii uutissykliin
Helsingin Sanomat on viime vuosina pyrkinyt profiloitumaan ilmastokysymyksissä. Sillä oli ilmastokirjeenvaihtaja, ja tänä vuonna lehden markkinointi lanseerasi jäätiköiden sulamisesta muistuttavan ilmastofontin.
Siitä huolimatta kansalaisjärjestö Elokapina järjesti 1. maaliskuuta mielenosoituksen Sanomatalossa Helsingin keskustassa.
Pelli toteaa, ettei Helsingin Sanomat ole kritiikin yläpuolella. Ilmastojuttuja julkaistaan liki joka päivä, mutta esimerkiksi koronakriisiin verrattuna aihe näkyy hyvin vähän. Pellin arvion mukaan yksi syy on muutoksen aikajänne.
– Vaikka ilmastonmuutos luonnon näkökulmasta etenee hälyttävän nopeasti, se ei silti välttämättä osu uutissykliin niin kuin korona osuu.
Korona pysyy uutisissa, koska siihen liittyen järjestetään joka päivä jokin tiedotustilaisuus, ilmoitetaan uusia lukuja tai annetaan uusia lausuntoja. Ilmaston lämpeneminen ei samalla tavalla ole myöskään päättäjien tai yhteiskunnan instituutioiden päivittäisellä agendalla.
Kääntyykö ilmastorummutus itseään vastaan?
Ilmastonmuutoksesta uutisoitiin paljon nykyistä enemmän vuoden 2018 lopulla ja vuoden 2019 alussa, kun hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC oli julkaissut hälyyttävän raporttinsa.
Silloin toimituksissa mietittiin myös sitä, onko ilmastorummutusta jo liikaa: ahdistaako se yleisöä ja kääntääkö kriittiset mediaa vastaan.
Riikka Suomisen mukaan toimituksilla ei ole vastuuta tieteenvastaisista reaktioista: eihän toimituksissa mietitä sitäkään, että laaja koronauutisointi voi panna vettä salaliittoteoreetikoiden myllyyn, hän sanoo.
Samaa sanoo Pelli:
– Ei uutistoimitusten päätehtävä ole olla vastuussa lukijoiden tunteista. Jos jollekin tulee vähän ahdistunut olo, tai joku ajattelee, että onko tätä vähän liikaa, niin se ei ole meidän ykköshuolemme, vaan ykköshuolemme on kuvata todellisuutta.
Pitäisikö ilmastonmuutoksen näkyä enemmin mediassa? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 13.3. klo 23:een asti.
Katso lisää: Pitääkö salaliittoteorian levittäjää ymmärtää? (Viimeinen sana)