Kun Ranskan ensimmäinen ulkonaliikkumiskielto päättyi viime keväänä, tuntui uskomattomalta lähteä ulos ilman ulkonaliikkumiseen tarvittavaa lomaketta.
Ei tarvinnut miettiä, onko ylittänyt ulkoilulle sallitun tunnin aikarajan tai kilometrin etäisyyden kotoa. Tai muistiko varmasti ottaa henkilöllisyystodistuksen mukaan.
Ei haitannut, vaikka rannoille, baareihin ja ravintoloihin ei vieläkään ollut asiaa.
Täydennyskouluttauduin Ranskan Bordeaux'ssa lukuvuoden 2019–2020. Koin Ranskan tiukan ulkonaliikkumiskiellon, joka oli voimassa viime keväänä noin kaksi kuukautta koko maassa.
Nyt Suomen pahimmille epidemia-alueille kaavaillaan liikkumisrajoituksia. Kyseessä olisi merkittävä puuttuminen perusoikeuksiin, mutta Ranskan ulkonaliikkumiskieltoa lievempi toimi.
Ympäri Eurooppaa on yhä voimassa aivan eri mittaluokan rajoituksia kuin Suomeen suunnitellaan.
Ulkonaliikkumiskielto lähestyi vääjäämättömästi
Helmi-maaliskuussa 2020 maailma kohisi koronasta. Virus levisi nopeasti myös 67 miljoonan asukkaan Ranskassa.
Kun viruksen leviämistä ei saatu aisoihin, muun muassa oppilaitokset, kahvilat ja baarit suljettiin. Vain apteekit ja ruokakaupat saivat olla auki.
Mutta nämäkään rajoitukset eivät riittäneet.
16. maaliskuuta 2020 presidentti Emmanuel Macron piti televisiopuheen, jossa hän ilmoitti, että Ranskassa alkaa seuraavana päivänä ulkonaliikkumiskielto.
Ulkonaliikkumiskiellon ensimmäiset päivät olivat hämmentäviä.
Eläväisen lounaisranskalaisen kaupungin kadut olivat yhtäkkiä typötyhjiä kuin maailmanlopun elokuvassa.
Muistan ajatelleeni, että yritän painaa tämän kokemuksen mieleen mahdollisimman hyvin, sillä en ehkä koskaan enää koe mitään vastaavaa.
Jotain symbolista oli siinä, että kansalaisten vapautta rajoitti juuri Ranska, jossa Ranskan vallankumoukseen juurensa juontava vapaus (liberté) on aivan keskeinen arvo.
Ulos pääsi vain pakollisista syistä "lupalapun" kanssa
Uloslähtemiseen oli oltava jokin perusteltu syy. Mukana piti olla tulostettava lomake, johon ulosmenon syy ruksittiin, eräänlainen "lupalappu".
Perusteltuja syitä olivat esimerkiksi ruokakaupassa, apteekissa ja lääkärissä käynti sekä lähiomaisen kuten isoäidin välttämätön auttaminen.
Töissä sai käydä työnantajan todistuksella, jos työnteko oli etänä täysin mahdotonta.
Ulkoilla sai tunnin päivässä korkeintaan kilometrin säteellä kotoaan. Ulkoilu tarkoitti liikettä eteenpäin: nurmikolle ei saanut jäädä jumppaamaan.
Lomakkeeseen merkittiin henkilötiedot syntymäaikoineen ja osoitteineen sekä lähtöaika minuutin tarkkuudella. Mukaan piti ottaa henkilöllisyystodistus.
Jos tulostinta ei ollut, joutui pitkän dokumentin kirjoittamaan itse käsin alusta loppuun kuulakärkikynällä jokaista kotoa poistumista varten.
Tämä hillitsi suurimpia menohaluja, mikä epäilemättä oli hallituksen tarkoituskin.
Myöhemmin lomakkeen sai täyttää myös sähköisesti mobiilisovelluksessa.
Suomen liikkumisrajoituksissa syitä sallitulle liikkumiselle olisi huomattavasti enemmän. Rajoitukset olisivat Ranskaan verrattuna löysiä.
Liikkumisrajoitusten poikkeuksista on käyty Suomessa vilkasta keskustelua.
Ranskassa säännöt olivat tiukempia ja siten selvempiä.
Vapautta ihannoiva Ranska nieli lopulta rajoitukset, sillä tilanne oli vakava. Kansalaisten jaksamista ne kyllä koettelivat.
Poliisi valvoi ulkonaliikkumiskieltoa aluksi tiukasti
Etenkin ensimmäisinä viikkoina ulkonaliikkumiskiellon valvonta oli huomattavan tiukkaa. Ensimmäisen runsaan viikon aikana Ranskassa tehtiin noin 3,7 miljoonaa tarkastusta.
Poliisiautoja näkyi paljon.
Ulkonaliikkumiskiellon alussa poliisipartio pysäytti minut kahdesti saman juoksulenkin aikana.
Ystävällinen, mutta tiukka kaksikko pyysi näyttämään lupalapun ja henkilöllisyystodistukseni.
Ranskalaiset tuttavani päättelivät, että poliisi halusi luoda pelotevaikutuksen etenkin juuri ulkonaliikkumiskiellon alussa.
Sääntöjä ei tehnyt mieli rikkoa. Jos niin teki, oli uhkana ensin runsaan sadan euron sakko, jota sittemmin kiristettiin enimmillään useaan tuhanteen euroon. Vankeustuomiokaan ei ollut poissuljettu räikeimmissä tapauksissa.
Sakkoja jaettiin ensimmäisen kuukauden aikana kaikkiaan 760 000.
Myöhemmin valvonta löystyi. Poliisiautot kiersivät näkyvästi kaupungilla, mutta poliisit eivät tarkistaneet yhtä hanakasti lupalappuja.
Missään vaiheessa ei kaikesta huolimatta tuntunut siltä, että eläisi poliisivaltiossa.
Poliisi keskittyi alun jälkeen liian monipäisiltä vaikuttaviin ryhmiin, ei yksittäisten ulkoilijoiden tai perheiden syynäämiseen.
Valtaosa ihmisistä ymmärsi, että tilanne on vakava ja noudatti sääntöjä muutenkin.
Kaupassa käynnistä tuli viikon kohokohta
Vaikka ulkonaliikkumiskieltoa ounasteltiin, se tuli voimaan niin nopeasti, ettei siihen oikeastaan ehtinyt reagoida.
Esimerkiksi monet eri osoitteissa asuvat pariskunnat eivät ehtineet järjestää itseään samaan katon alle.
Jotkut pariskunnat keksivät kiertoteitä päästäkseen tapaamaan toisiaan. Yksi keino oli ilmeisesti verenluovutus, jonne sai mennä, vaikka toimipiste sijaitsikin yli kilometrin päässä kotoa.
Yksin asuvat eivät saaneet tavata ketään. Siten se, että Suomessa sallittaisiin yksin asuville ulkoilu kahden muun ihmisen kanssa, olisi ollut monille ranskalaisille ja minullekin keväällä luksusta.
Ainoa varsinainen ihmiskontaktini oli 1,5 kilometrin päässä asuva ystäväni. Tapasimme joitakin kertoja puolimatkassa ja vaihdoimme nopeasti kuulumiset kadun vastakkaisilta puolilta.
Kaupassa kävin kerran viikossa. Siitä muodostui viikon kohokohta.
Kauppareissulla kadun toisella puolella vastaan tulevan henkilön kanssa saatoimme päivitellä tilannetta periranskalaiseen tapaan.
Esimerkiksi vanhusten tilanne huolestutti. Ranska on perhekeskeinen maa ja vanhusten lukitseminen hoivakoteihin aiheutti vastarintaa.
Noin kuukausi ulkonaliikkumiskiellon alettua Macron tuli sille kannalle, että hoivakodeissa sai vierailla tiukoin turvatoimin.
Alla olevassa tviitissä Macron ilmoittaa asiasta. Hän jakaa samalla ranskalaisia koskettaneen videon (ranskaksi).
Siinä hoivakodissa asuva 96-vuotias rouva kertoo epätoivostaan, koska ei saa tavata edes viereisen huoneen asukasta.
Selkeät koronasäännöt auttoivat jaksamaan rajoituksia
Ulkonaliikkumiskieltoa lisättiin pääosin aina muutama viikko kerrallaan.
Moni ranskalainen katsoi, että tämä oli harkittua, jotta ihmiset jaksaisivat tilannetta pidempään. Olisi ollut musertavaa tietää, että seuraavat kaksi kuukautta viettää yksin kotona.
Myös Suomessa hallitus on puhunut toisaalta loppukiristä ja toisaalta mahdollisesti vuosia kestävästä tilanteesta.
Erilaisia näkemyksiä on siitä, pitäisikö kansalaisille antaa toivoa vai kuvata tilannetta sellaisena kuin se pahimmillaan voi toteutua.
Ulkonaliikkumiskieltoa helpotti se, että ulkomaalaisenakin ymmärsin, miten pitää toimia.
Macron piti televisiopuheita, joissa hän väänsi rautalangasta esimerkiksi sitä, mitä ulkonaliikkumiskieltoon kuuluu ja miksi.
Ei jäänyt epäselväksi, mitä sääntöjä tulee noudattaa, vaikka seurasin hallituksen ohjeistuksia muulla kuin äidinkielelläni.
Samaa ei voi sanoa Suomesta. Loppukesällä Suomeen palatessani olin hämmentynyt, mitkä ohjeet ovat voimassa.
Keväällä tilanne Ranskassa oli toki eri kuin Suomessa syksyllä. Suomessa päätösvalta oli ja on yhä pitkälti aluehallintovirastoilla ja kunnilla, rajoitukset vaihtelevat alueittain. Ollessani Ranskassa ohjakset olivat tiukasti keskusvallalla.
On silti vaikea uskoa, että kriittiset ranskalaiset hyväksyisivät virkamiesjargonia hybridistrategian ensimmäisistä, toisista ja kolmansista tasoista.
Ero on suuri konkretian tasossa jo sanavalinnoissa. Suomessa puhutaan "terveydenhuollon kantokyvystä", Ranskassa siitä, että teho-osastolla eivät sängyt riitä.
Moraali alkoi löystyä loppua kohden
Ulkonaliikkumiskiellon loppupuolella alkoi tehdä tiukkaa.
Loputon lupalappujen täyttely alkoi ärsyttää yhä enemmän.
Ensimmäistä kertaa huomasin todella ihmetteleväni, kuinka omituista on, että valtio kontrolloi sitä, kuinka kaukana ihmiset saavat käydä lenkillä ja milloin heidän pitää palata kotiinsa.
Tuntui, että ihmisten perusoikeuksiin puututtiin todella kovalla kädellä.
Bordeaux'n kevät oli kauneimmillaan maalis-toukokuussa. Toinen toistaan upeampia aurinkoisia säitä pystyi ihailemaan lähinnä vain ikkunasta.
Aloin venyttää rajoja. Kun tulin lenkiltä, jäin istumaan kotitaloni edustalle portaille nauttimaan hetkeksi auringosta, vaikka lenkkeilylle sallittu tunti oli tullut jo täyteen.
Saatoin piipahtaa joskus samaisilla portailla ilman lupalappua.
Pidensin lenkkiä hieman yli kilometrin säteelle kodistani.
Suomen ja Ranskan välillä valtava kontrasti
Ranskalaiset eivät ole päässeet helpolla.
Nyt meneillään on vuoden sisään jo kolmas ulkonaliikkumiskielto, joka tosin alkaa vasta illalla.
Jotkut ranskalaiset tuttavani ovat sanoneet, että kevään kaltainen täysi ulkonaliikkumiskielto voisi olla jopa parempi.
Silloin sai sentään käydä illalla työpäivän jälkeen tunnin lenkillä. Enää ei.
Koronatilanne on Ranskassa jälleen paha tiukasta kurista huolimatta.
Olemme Suomessa yhä onnekkaita verrattuna moneen muuhun maahan.
Miltä mahdolliset liikkumisrajoitukset pahimmille epidemia-alueille Suomeen kuulostavat? Mitä ajatuksia muiden maiden koronarajoitukset herättävät? Voit keskustella aiheesta torstaihin 1. huhtikuuta 2021 kello 23 saakka.
Kuuntele alta myös Takaisin Pasilaan -podcast, jossa toimittajat eri puolilta maailmaa kertovat eri maissa päätetyistä, erikoisistakin koronatoimista.
Lisää aiheesta: