Yle Draaman, Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osaston ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelman Tekoälykuunnelma-yhteishanke kartoittaa ja tutkii, kuinka tekoälyä voi hyödyntää draaman kirjoittamisessa.
Hankkeen ensimmäinen hedelmä on Paratiisiperhe-kuunnelma, johon tekoäly on kirjoittanut kaiken dialogin.
– Olemme lähteneet kehittämään tekoälystä työkalua, jota voisi käyttää projektin alkuvaiheessa draaman kirjoittamisen apuvälineenä. Katsomme myöhemmin, missä määrin tekoäly pystyy toimimaan ja kirjoittamaan draamaa itsenäisesti, Paratiisiperheen ohjaaja Juha-Pekka Hotinen Yle Draamasta kertoo.
Hotisen mukaan tekoälyä pitäisi ajatella loogisena jatkumona kirjoittajan apuvälineiden teknisessä kehityksessä: ensin raapustettiin sulkakynällä, sitten naputeltiin kirjoituskoneella, tämän jälkeen tuli läppäri ja nyt meillä on jo tekoäly.
– Taiteilijoiden tulisi olla kiinnostuneita kaikista mahdollisista apukeinoista ja ulottuvuuksista, joilla taidetta voi tehdä . Samalla pitäisi pohtia, millaisia asioita uusi teknologia tuo ihmis- ja maailmankuvaamme.
Juha-Pekka Hotinen on kokenut tekoälyn vähintäänkin kiinnostavaksi työkaveriksi.
– Seuraavaksi pureudumme enemmän koneen logiikkaan. Ei ole tarkoituksenmukaista opettaa konetta matkimaan ihmistä, vaan ainakin taiteen kontekstissa olisi tarkoituksenmukaisempaa, että tekoälystä saataisiin irti nimenomaan jotakin koneelle ominaista.
Mutta millä tavalla tekoälyn ei-ihmismäisyys tulee Paratiisiperheessä esille? Ainakin siten, että tekoälyn luoma henkilöhahmo voi muuttaa mielipidettään täysin päinvastaiseksi jo kahden repliikin välissä. Tämä taas tuo kuunnelmaan omanlaistaan absurdia huumoria.
– Ihmisen kirjoittamassa normaalissa draamassa tämä olisi epäuskottavaa ja ikään kuin väärin tehtyä dramaturgiaa. Tällaiseen tyyliin pitäisi ladata paljon taka-ajatuksia. Mielipiteen muuttumiseen kuluisi paljon enemmän aikaa, ellei kyse sitten olisi jonkinlaisesta taktiikasta, Juha-Pekka Hotinen toteaa.
Tekoäly oppii nopeasti toistuvia asioita
Paratiisiperheen dialogit on kirjoittanut Dramaturg.i.o. 1.4 -tekoälyohjelma, joka on ohjelmoija Essi Salmenkiven käsialaa. Salmenkiven mukaan kyseessä on varsin vanhanaikainen tekoälyohjelma, joka ratkaisee tietynlaisen ongelman. Tässä yhteydessä ongelman ratkaiseminen on käsikirjoituksen tekeminen.
– Olen tehnyt ohjelmaa kirjoittamalla Excel-taulukkoa ja luetteloimalla erilaisia lausetyyppejä, niiden emotionaalisia merkityksiä, kielioppia ja sitä, kuinka ne käytännössä toteutetaan tekstinä. Jokainen lausetyyppi on yksi rivi dataa, ja tähän mennessä olen toteuttanut joitakin satoja rivejä.
Salmenkiven mukaan tekoälyohjelma on auttanut häntä ymmärtämään paremmin esimerkiksi kieleen liittyviä ominaisuuksia.
– Joissakin tapauksissa kieli on yksinkertaisempi asia, kuin mitä olen alun perin ajatellut. Tämä taas on mahdollistanut sen, että yksinkertaisiakin ohjelmointisääntöjä noudattamalla voi saada jonkinlaista järkevää tekstiä aikaan.
Tekoälylle on helpointa opettaa asioita, jotka toistuvat, ja joita esimerkiksi pitää tunnistaa. Tällaisia voivat esimerkiksi olla tietyt piirteet tietyissä eläimissä.
– Jos taas taiteessa halutaan tekoälyä käyttäen luoda jotakin täysin uutta ja ennennäkemätöntä, on sellaisen muotoileminen säännöiksi huomattavasti vaikeampaa, Essi Salmenkivi toteaa.
Tekoälyn tutkiminen ja sen kasvavat käyttömahdollisuudet peilaavat myös ihmisyyttä: olisiko mahdollista, että ihmismielikin on pelkkä laskennallinen tietokone, mihin nykytiede ja materialistinen maailmankuva toisinaan viittaavat?
– Periaatteessa on vain ajan kysymys selvittää, kuinka tällainen “tietokone” toimii ja kuinka sitä pystytään toistamaan ja parantamaan, Essi Salmenkivi ennustaa.
Meedion kirjoittamien tekstien jalanjäljissä
Tekoälyyn perustuvaa taidetta ovat Suomessa viime aikoina luoneet muun muassa Tuomas A. Laitinen, Pink Twins, Jukka Hautamäki ja Jenna Sutela.
Runsaasti kansainvälistä huomiota niittänyt Sutela sai viime syksynä Suomen merkittävimmän mediataiteen palkinnon, AVEK-palkinnon.
Taiteilijan nimiia cétiï -teoksessa tekoäly on luonut kokonaan uuden, “bakteerimarsilaisen” kielen varsin erikoisista palasista. Kokonaisuuden lähdemateriaalina ovat olleet Bacillus subtilis natto -bakteerien liikeradat ja sveitsiläisen meedion Hélène Smithin automaattikirjoitus, jota hän tuotti 1800-luvulla spiritistisissä istunnoissaan, ja jonka hän väitti olevan peräisin marsilaisilta.
I Magma -teoksessa tekoäly taas toimii oraakkelina ja tekee ennustuksia.
– Minua kiinnostavat voimat ja elämänmuodot, jotka eivät ole inhimillisiä, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat suuresti elämäämme. Tällaisia asioita ovat muun muassa viestinvälittäjinä toimivat älykkäät koneet tai vaikkapa suoliston bakteerit, Berliinistä tavoitettu Sutela kertoo.
Sutelan mukaan ihmisen luoma koneellinen äly on viime vuosina toteuttanut yhä enemmän omia vapauksiaan ja muotojaan, ja tämä alkaa olla vaikeasti tulkittava asia koko ihmiskunnalle.
– Minulla on tästä ajatus, että mitäpä jos? Entäpä jos ihminen siirtyy tekijänä hieman sivuun?
Sutelan mukaan tekoälyn hyödyntäminen on tarjonnut hänelle monenlaisia yllätyksiä: kaikki ei olekaan sujunut niin suoraviivaisesti kuin olisi pitänyt, ja teokset ovat lähteneet laukkaamaan ennalta-arvaamattomaan suuntaan. Nimiia cétiï on tästä hyvä esimerkki.
– Koneelle syötetyt materiaalit olivat hyvin tiedossani, mutta bakteerien liike ja 1800-luvun marsilaisten kieli tulivat ulos ihmeellisessä kuoromaisessa muodossa. Tämä yllätti minut täysin.
Orgaaninen vai epäorgaaninen elementti?
Jenna Sutela on toteuttanut tekoälyyn liittyviä teoksiaan tietokonetaiteeseen erikoistuneen Memo Aktenin kanssa – jo ihan käytännön syistä. Tekoälyn laajamittaiseen hyödyntämiseen tarvitaan raskasta kalustoa ja isoja ponnistuksia.
– Kiinnostavimmat tulokset vaativat taakseen melkoista koneellista massaa ja paljon aikaa. Lisäksi töihini kytkeytyy aina fiktiivinen ulottuvuus, mikä ei välttämättä ole normi perinteisemmässä tekoälytaiteessa, Jenna Sutela pohtii.
Mutta joko tekoäly tekee lihaa ja verta olevat taiteilijat tarpeettomiksi? Jenna Sutelan mukaan ei tee – ainakaan vielä.
– Kone on kylläkin tuottanut kiinnostavaa materiaalia myös sisällöllisesti, mutta niin sanottu aura siltä vielä puuttuu.
Kuunnelmien ja kirjoitetun tekstin kohdalla tekoäly pystyy jo nyt korvaamaan käsikirjoittajan, jos kyse on vakioiduista elementeistä.
– Se on ihan kulman takana, että kone voisi tehdä simppeliä sarjamuotoista draamaa, Juha-Pekka Hotinen toteaa.
Tekoälyn kohdalla nousee esiin kysymys taiteen arvottamisesta: onko sillä loppujen lopuksi enää mitään eroa tai väliä, jos taideteoksen on tehnyt ihminen tai kone?
– Pidän tietokoneita ja tekoälyä ikään kuin epäorgaanisena luontona. Tässä yhteydessä pitäisi oikeastaan kysyä, milloin tekoäly pystyy tekemään yhtä mielenkiintoista, mutta kuitenkin erilaista taidetta kuin ihminen. Kyse ei ole siitä, että tekoäly jotenkin korvaisi ihmisen tekemän taiteen, Juha-Pekka Hotinen summaa.
Paratiisiperhe-kuunnelma löytyy tästä.
Lisää aihepiiristä:
Suomeen perustetaan Koneälypuolue: "Eiköhän tämä ihmisen johtama maailma ole jo nähty"
Tekoäly kirjoittaa runoja ja tekee maalauksia – neuroverkot kiehtovat taiteilijoita