Maaliskuussa rap-artisti Rebekka Kuukka eli Yeboyah kritisoi rasistisia musiikkialan rakenteita. Hän nosti esimerkiksi Mikko Kuoppalan eli Pyhimyksen, joka on käyttänyt rasistisia ilmauksia vanhoissa kappaleissaan. Kuukka huomautti Instagram-päivityksessään, että alan toimijat eivät tunnu kiinnittävän huomiota rasismiin ja Pyhimys on jälleen ehdolla Emma-gaalassa.
Vaatimus musiikkialan toimijoille kuultiin. Alan tunnetut nimet osoittivat tukeaan rasismin vastaisuudelle. Kuoppala itse keskusteli vanhoista biiseistään ja saamastaan kritiikistä Maria Veitolan Musa vai bisnes -ohjelmassa.
Somekeskustelun seurauksena Warner Music poisti kaksi Kuoppalan kappaletta suoratoistopalveluista. Myöhemmin toinen kappaleista n-sanoineen palautettiin suoratoistopalveluihin. Levy-yhtiön mukaan kyseinen kappale korvataan myöhemmin ”korjatulla” versiolla.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Warner poistaa jo julkaistua sisältöä kritiikin myötä. Muutama vuosi sitten yhtiö poisti Sannin musiikkivideon julkisen keskustelun ja kritiikin jälkeen.
Sensuroimalla epäasiallisia, homofobisia tai rasistisia sisältöjä emme korjaa historiaa, vaan välttelemme vaikeita keskusteluja.
Moni toimija on jälkikäteen sensuroinut julkaisemiaan sisältöjä. Jo julkaistun sisällön poistaminen ei kuitenkaan ole kestävä tapa käsitellä yhteiskunnallisesti arkoja ja tunteita herättäviä aiheita. Kiinnostavaa onkin, että Kuukan kritiikin keskiössä ei ollut yksittäinen artisti, sana tai biisi. Sen sijaan monet aiheesta käydyt keskustelut keskittyivät yhteen sanaan – n-sanaan. Itselleni oli yllätys, että sanan rasistisuus ei ollut kaikille itsestäänselvää.
N-sanan historia ei ole monimutkainen, eikä sen käyttö ole koskaan ollut neutraalia Suomessa. Sen osoittavat muun muassa maantiedon oppikirjat 1890-luvulta lähtien. Oppikirjat opettivat, että musta ihminen on tietynlainen: historiaton, lapsenomainen, tietyn näköinen. Siis kokonaisen mantereen kaikki mustat ihmiset. Heistä puhutaan kirjoissa n-sanalla. Vasta 1970-luvulla tietokirjoissa n-sanan kohdalla oli tieto siitä, että se on loukkaava, oppikirjoissa sana vielä esiintyi.
Mustien ihmisten ihmisyyden riisuminen käyttämällä n-sanaa ei siis ole Suomessa uutta eikä hetkellistä vaan vähintään parisataa vuotta jatkunut tapa. Miksi se yllättää ihmisiä yhä?
Ajattelen, että asian unohtaminen liittyy siihen, mitä osia historiasta opetetaan ja mitä on peitelty, piilotettu näkyvistä ja unohdettu ajan myötä. Teoksessaan Järki voittaa Paavo Lipponen on toivonut kouluihin luettavaksi kirjaa Kertokaa siitä lapsillenne. Kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933–1945. Toiveeseen on helppo yhtyä, koska ”ei koskaan enää” on mahdollista ainoastaan, jos muistamme miksi.
Rap on aina ollut poliittista, koska poliittisten vähemmistöjen toiminta tulkitaan aina poliittisena. Rapin avulla on kerrottu yhteiskunnallisista epäkohdista. Samaan aikaan monen rap-artistin tuotannossa ovat olleet läsnä naisviha ja homofobia. Naisvihamielistä ja homofobista sanastoa on käyttänyt esimerkiksi NWA, jota toisaalta kiitellään poliisiväkivallan käsittelystä biiseissään.
Rap on silti muutakin kuin tuskan kirjoittamista ja lausumista. Se on myös ilon lähde, joka tuo ihmisiä yhteen – musiikki soi juhlien taustalla ja rytmittää muistojamme. Rakkaus ja yhteisöllisyys ovat yhtä lailla osa rapin ja hiphopin perintöä kuin epäkohtiin puuttuminen tai genren omat epäkohdat. Sitäkään historiaa en kuitenkaan toivo kirjoitettavan kauniimmaksi kuin mitä se on ollut.
Sensuuri ei mielestäni edistä yhdenvertaisuutta tai suojele marginaaliin työnnettyjä vähemmistöjä. Se suojelee valtaa käyttäviä ja ylläpitää sortavia rakenteita. Sanojen poistaminen vanhasta tuotannosta ei ole yhtä merkityksellistä kuin tietoisuuden lisääminen siitä, miksi jotkut sanat satuttavat yhä ja millaista historian taakka ne kantavat.
Malcolm X:n kerrotaan sanoneen, että ihminen ilman historiaa on kuin puu ilman juuria. Ajattelen, että jos emme ymmärrä syitä jonkin sanan taustalla, voimme siirtää sanoja sivuun, mutta se ei muuta tapaamme ajatella tai toimia.
Sensuroimalla epäasiallisia, homofobisia tai rasistisia sisältöjä emme korjaa historiaa, vaan välttelemme vaikeita keskusteluja. Tämä luo eteemme tulevaisuuden, jossa emme osaa toimia toistemme kanssa.
Maryan Abdulkarim
Kolumnisti on tamperelaistaustainen vapaa kirjoittaja.
Kolumnista voi keskustella 23.3. klo 23.00 saakka.
Lisää aiheesta:
Dokumenttisarja Hiphopin klassikot
Maryan Abdulkarimin kolumni: Beyoncé on musta ja vesi on märkää