Suomalaisyntyinen vaatetehtailija Peter Nygård oli Suomessa superjulkkis, jota lehtien viihdeosastot hellivät. Nyt häntä syytetään Yhdysvalloissa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta. Nygård itse kiistää rikokset.
Seura-lehden toimituspäällikkö Petri Korhonen kertoo, että Seura on muiden toimitusten rinnalla antanut Nygårdin luksuselämästään vuosikausien ajan kiillotetun kuvan.
Etenkin 1990-luvun puolivälissä Seurassa julkaistiin juttuja, joissa Nygårdin luksuselämää ihailtiin ja hänen luokseen vietiin nuoria missejä ja malleja, Korhonen kertoo. Samoihin aikoihin sijoittuu iso osa syytteissä listatuista rikoksista.
– Myös meillä on pidetty yllä samanlaista kuvaa kuin muussa mediassa, sanoo Iltalehden toimittaja Mari Pudas.
Petri Korhonen sanoo, että suomalaisen median antama kuva Nygårdista on ollut hyvin vääristynyt, tunkkainen ja vastenmielinen.
– Eikö kukaan näistä 20-30 vuoden aikana paikalla käyneistä suomalaisista toimittajista nähnyt minkäläistä se oli? Korhonen kysyy.
– Todennäköisesti näki, mutta vanha selitys: maan tapa, hän vastaa itse.
Myös Pudas arvelee, että tiiviitä suhteita Nygårdiin pitäneet toimittajat ovat varmasti nähneet jotain.
– Ehkä on nähnyt tai ehkä ei ole halunnut nähdä, Pudas sanoo.
Pudas ja Korhonen olivat perjantaina vieraana mediakriittisessä Viimeinen sana -ohjelmassa. Voit katsoa ohjelman tämän jutun pääkuvasta tai tästä linkistä.
Seura pyysi anteeksi juttujaan – myös Matti Nykäsestä tehtyjä juttuja
Seura päätyi pyytämään päätoimittajan johdolla anteeksi vanhoja juttujaan Nygårdista.
– Me ollaan vaadittu samanlaista toimintaa yritysjohtajilta, elokuva-alan ihmisiltä ja kirjailijoilta esimerkiksi #metoo-kampanjan aikana ja sen jälkeen. Jos joku asia on ollut aiemmin sallittua ja maan tavan mukaista, se ei enää ole, Korhonen sanoo.
Hän korostaa uhrien asemaa. He ovat joutuneet kärsimään juttujen vuoksi.
– Meidän velvollisuutemme on kertoa, että teimme väärin, uutisoimme väärin ja annoimme lukijoille väärän kuva siitä, millaista toiminta oli.
Korhonen kertoo saaneensa anteeksipyynnön jälkeen viestejä, joissa häntä pidetään tekopyhänä ja entisten kollegoiden kampittajana.
Seura on pyytänyt anteeksi myös esimerkiksi kirjoitteluaan Matti Nykäsestä. Seura teki Matti Nykäsen kanssa yhteistyötä ja erilaisia käsikirjoitettuja tempauksia, jotka sitten myytiin oikeina tapahtumina. Faktoilla ei ollut väliä, Nykänen sai satojen tuhansien markkojen palkkioita Seuralta ja Seura takoi mäkikotkalla miljoonia.
Mari Pudas sanoo, että Iltalehdessä on käyty asiasta epävirallisia keskusteluja, mutta mitään päätöksiä anteeksipyynnöstä ei ole tehty.
– Toisilla mediataloilla on enemmän anteeksipyydettävää kuin toisilla. Ei kaikkien kollektiivisesti tarvitse pyytää anteeksi, Pudas sanoo.
Itse hän sanoo joskus pyytäneensä anteeksi omaa kirjoitteluaan.
Anteeksipyyntöä tärkeämpää Pudaksen mukaan on, ettei vastaavaa tapahdu enää. Toimitukse ovat oppineet läksynsä.
Mutta tapahtuuko? Onko nykyinen viihdejournalismi vapaata Matti Nykäsen tai Peter Nygårdin -tapausten kaltaisesta hyväksikäytöstä?
Petri Korhonen arvioi, että edelleen on paljon asioita, joita toimittajat eivät katso kriittisesti.
– Katiska-oikeudenkäynti on näyttänyt, että edelleen pönkitetään julkkiskulttia ja luodaan kuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta, Korhonen.
.
”Median parittajat veivät karjaa näytille”
MTV Uutiset julkaisi viime viikonloppuna seitsemän suomalaisnaisen kertomuksen Peter Nygårdin ahdisteluista. Yksi naisista kertoo Helsingin Sanomien jutussa Nygårdin raiskanneen hänet.
Jutun perusteella Nygård käytti myös mediasuhteitaan hyväksi hiljentääkseen naisia, jotka kertoivat julkisesti hänen toiminnastaan.
Linda Lampenius kertoo MTV:n uutisten jutussa näin:
”Minun olisi julkaistava Ilta-Sanomissa koko sivun anteeksipyyntö Nygårdille ja annettava haastattelu Rita Tainolalle. Jouduin myös allekirjoittamaan Nygårdia koskevan vaitiolosopimuksen. Tainola oli paikalla, kun nämä asiat toimeenpantiin asianajotoimisto Susiluodon toimistolla Helsingissä marraskuun lopussa 2001.”
Kysyimme Tainolaa ja Ilta-Sanomien päätoimittaja Johanna Lahtea tähän lähetykseen, mutta Tainola ei vastannut puheluun tai viesteihin ja Ilta-Sanomien päätoimittaja kieltäytyi kutsusta.
Amerikkalaissyyttäjät esittävät, että Peter Nygårdin apurit, tuttavat ja siipeilijät toimittivat parinkymmenen vuoden ajan hänen saaliikseen runsaasti nuoria naisia eri puolilta maailmaa. Oliko media osa tätä touhua?
– Olen käyttänyt termiä median parittajat. Sitähän se oli, Korhonen sanoo.
Hänen mukaansa suomalaismedia vei ihmisiä Nygårdin luo katsoakseen, mitä tapahtuu.
– Varmasti voi jälkeenpäin sanoa, että tarkoitus oli hyvä, kukaan ei ajatellut, että voi kun joku joutuisi raiskatuksi tai kaltoinkohdelluksi. Mutta sinne vietiin karjanäyttelyn tyyliin ihmisiä arvioitavaksi.
Korhonen sanoo, että yksittäisiä toimittajia ei pidä nostaa tikun nokkaan. Kaikki jutut ovat syntyneet toimitusten pomojen hyväksyminä, julkaisuprosessin läpikäyneinä.
Yksikään toimitus ei ole toiminut ilman pomojen hyväksyntää, hän painottaa.
Mari Pudas uskoo, että käytännöt toimituksissa muuttuvat #metoo-liikkeen ja Nygårdin kaltaisten tapausten kautta.
– Naisviha on ollut toimituksissa paljon esillä. Viihde on ollut jossain määrin naista esineellistävää. Näistä puhutaan nyt paljon. Toiset puuttuvat toki asioihin tarkemmin kuin toiset. Se ei tarkoita sitä, että aina onnistuisi, Pudas sanoo.
Kyse on lopulta etiikasta, Korhonen painottaa. Siis siitä mitä toimittajille ja tähtitoimittajille toimituksissa sallitaan rahan vuoksi ja klikkausten perässä.
Juttua muokattu 18.3.kello 15.50, lisätty viittaus Helsingin Sanomiin.