Marraskuun 19:nnen päivän ilta vuonna 2013. Kaksi jalkapallomaailman supertähteä varastavat shown Tukholman Friends Arenalla. MM-turnauspaikan ratkaisevassa jatkokarsintaottelussa Ruotsin Zlatan Ibrahimovic iskee kaksi maalia, Portugalin Cristiano Ronaldo kolme. Ruotsi jää ulos Brasilian kisoista.
– Yksi on varma: MM-turnaus ilman minua ei ole katsomisen arvoinen, Zlatan lataa pelin jälkeen.
– Jumalan paluu, hän visersi tasan viikko sitten ilmoittaessaan tekevänsä comebackin sinikeltaisiin. Kun Qatarin MM-turnaus alkaa marraskuussa 2022, Zlatan on ehtinyt 41 vuoden ikään. Ehkä elävä legenda haluaa vielä kerran tarjota meille katsomisen arvoisen MM-turnauksen.
Suomi hinkuu mukaan jalkapallojuhlaan. Niihin alan megabileisiin, joihin se ei ole vielä koskaan kelvannut. Huomenna alkava kisajahti on tasan 20:s.
Ensimmäisen kerran Suomi yritti hiipiä ison ja pahan portsarin ohi vuoden 1938 kisoihin. Noviisi käännytettiin jo ennen kynnystä, kun se hävisi kesän 1937 aikana Ruotsille (0–4), Saksalle (0–2) ja Virolle (0–1).
Juuri nyt meitä puhuttavat koronapandemia ja Glen Kamaran tapaus – kulkutauti ja rasismi. Aasinsilta voi olla hutera, mutta samojen vitsausten kanssa tapeltiin myös 1930-luvun lopulla.
Espanjantauti oli jo voitettu kanta, mutta rokote keltakuumetta vastaan otettiin käyttöön 1936. Ranskan MM-turnauksessa 1938 Saksan paitaa koristi hakaristi, fasistinen Italia voitti maailmanmestaruuden. Rasismi oli avointa ja julmaa.
– Tervehdimme italialaisen älyn voittoa neekereiden eläimellisestä voimasta, saapasmaan lehdistö monotti jo edesmenneen uruguaylaisen kirjailijaystävämme Eduardo Galeanon mukaan.
Maailma on monin tavoin parempi paikka kuin vajaat sata vuotta sitten, mutta kuten Kamaraan kohdistunut oksettava rasistinen hyökkäys paljastaa, maali on vielä kaukana ja tekemätöntä työtä riittää.
Urakka on meidän kaikkien yhteinen.
Huuhkajien valtteina vakaus ja pysyvyys
Tilastot eivät tue Suomen menestystä keskiviikon Bosnia ja Hertsegovina -ottelussa. Aiemmista 19 karsintastartista sinivalkoiset ovat voittaneet vain kolme. Saldo on surkea, mutta tällä kertaa menneisyyden haamut eivät pelota. Suomi on valmiimpi kuin Bosnia ja Hertsegovina.
Markku Kanervan luotsaama Huuhkajaparvi lentää vakaasti ja näyttää pysyvän kurssillaan matkasta toiseen. Nyt jos koskaan pysyvyydestä ja jatkuvuudesta on etua. Viime ottelusta on aikaa neljä kuukautta ja maanantain kokoontumisesta keskiviikon koitokseen reilut kaksi vuorokautta.
Minkään uuden ja ihmeellisen luomiseen ei ole aikaa, on luotettava aiemmin opittuun ja hyväksi havaittuun. Valmennustiimi, muu tausta ja pelaajat tuntevat toisensa. Pelitapa on tuttu kuin Mortille Vertti. Ehostettu Olympiastadion tuntuu kodilta. Ottelun myöhäinen alkamisaika sopii iltahämärässä mielellään saalistaville Huuhkajille. Toisaalta Pohjoiskaarteen ja muun yleisön etäkannatus ei automaattisesti puhalla myötätuulta.
Toki Kanervalla joukkoineen riittää mietittävää. Peruspurtava pähkinä on ryhmitys. Lähteäkö pistejahtiin kahdella vai kolmella keskuspuolustajalla? Vastausta ei löydy helposti maiden edellisistä keskinäisistä kohtaamisista. Kesällä 2019 Suomi asettui Tampereen Ratinassa muotoon 4-4-2, pelasi EM-karsintataipaleensa parhaan ottelun ja löi Bosnian 2–0.
Muutamia kuukausia myöhemmin Kanerva valitsi vierasotteluun saman numerosarjan, mutta Huuhkajat sai siipeensä 1–4. On ryhmitys kumpi hyvänsä, pelin periaatteet tuskin muuttuvat. Suomi nojaa taas tiiviiseen, tarkkaan ja hyvin organisoituun puolustuspeliin sekä nopeisiin vastaiskuihin.
Jos Huuhkajat onnistuu maustamaan peliään myös pallonhallintajaksoilla, sitä on vaikea voittaa. Luottamusta herättää sekin, että terävin syömähammas Teemu Pukki hehkuu tulikuumana.
Eniten askarruttaa maalivahtitilanne: loukkaantuneen Lukas Hradeckyn tilalle tolppien väliin marssii Jesse Joronen. Kymmenen maaottelun miestä mitataan ensimmäisen kerran tosipaikassa, ison panoksen karsintapelissä. Omien ja vieraiden valmennustiimit tietävät, etteivät Jorosen taidot pelata palloa jalalla kestä vertailua Hradeckyyn. Keskiviikkona näemme, miten se vaikuttaa pelin kulkuun.
Muuttaako Suomi pelinavaamistaan? Iskeekö vastustaja Jorosen heikkouteen?
Hradeckyn ja luottotopparien Joona Toivion ja Paulus Arajuuren välinen yhteistyö sujuu lähes virheettömästi. Kun yksi kolmion kulmista vaihtuu, tasapaino uhkaa horjua. Syy ei ole Joronen vaan hänen, Toivion ja Arajuuren yhteisten peliminuuttien vähyys. Tässäkään tapauksessa kokemusta ei voi ostaa.
Onneksi Joronen osaa totisesti torjua. Se on yhä maalivahdin kyvyistä tärkein. Viidessä viime Serie B:n ottelussa Jorosen taakse on saatu vain yksi pallo.
Kahden persoonan Bosnia ja Hertsegovina
Bosnia ja Hertsegovina on vastustajana yhtä aikaa tuttu ja arvoituksellinen. Pelaajisto on kutakuinkin sama kuin EM-karsinnoissa, mutta valmentaja on vaihtunut jo kahdesti. Huomisessa Helsingin illassa bosnialaisten päävalmentajana debytoi bulgarialainen Ivaylo Petev.
Haasteita riittää. Kourallinen Bosnia ja Hertsegovinan hyökkääviä tähtipelaajia esiintyi vielä sunnuntaina seurajoukkueissaan. AS Roman maalipyssy Edin Dzeko hikoili reilun tunnin ennen kuin köpötteli vaihtoon takareittään pidellen. Keskikentän kapellimestari Miralem Pjanic istui koko Barcelonan pelin vaihdossa. Edin Visca tahkosi täyden ottelun Basaksehirin paidassa Turkissa. AC Milanin Rade Krunic pääsi lopussa kentälle, Torinon Amer Gojak jaksoi lähes täydet minuutit.
Viisikosta Visca jää varmasti pois keskiviikon koitoksesta, Dzeko on ainakin saapunut Helsinkiin.
Maanantaina Bosnia ja Hertsegovina harjoitteli Pallo-Poikien uudessa upeassa hallissa Helsingin Jätkäsaaressa. Tänään joukkue testaa Olympiastadionin nurmen kunnon otteluun valmistavassa treenissä. Enempää kenttäaikaa Petev ei saa joukkueensa pelin hiomiseen.
Petev on luottanut sitkeästi ryhmitykseen 4-2-3-1. Selvästi poikkeava valinta yllättäisi. Bosnian taitavat yksilöt haluavat hallita palloa ja siihen Petev heitä todennäköisesti kannustaa. Paljon vaikeampaa on saada bosnialaiset puolustamaan kurinalaisesti läpi ottelun. Esimerkiksi Pjanicin jalka näyttää painavan merkillisesti usein juuri silloin, kun metrejä pitäisi ottaa kohti omaa maalia.
Bosnia ja Hertsegovinalla on kaksi persoonaa. Joukkue on eräänlainen Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Keskiviikkona nähdään, sieppaako Huuhkajat lontoolaisen lääkärin koeputket vai joutuuko se verenhimoisen pedon murhaamaksi.
Tärkeä välipala
Näiden maaliskuun matsien jälkeen silmät tarkentavat tulevaan kesään. Silloin Suomi pelaa EM-turnauksessa. Historialliseen rupeamaan on vain vajaat kolme kuukautta.
Kieli lipoo kisahuumaa.
Juhlavan EM-kattauksen takia nyt pelattavat MM-karsintaottelut Bosniaa ja Hertsegovinaa sekä Ukrainaa vastaan saattavat maistua välipalalta. Pisteitä kuitenkin tarvitaan.
Siksi, ettemme – toivottavasti – valoisan kesän jälkeen putoaisi syksyn pimeyteen. Että meillä olisi jotain mitä odottaa.
Jotain minkä avulla pyrkiä alan megabileisiin, niihin joihin emme ole vielä koskaan kelvanneet. Sen ison ja pahan portsarin ohi.
Lue myös:
Hradecky, Uronen ja Jensen sivussa – katso Huuhkajien joukkue ensimmäisiin MM-karsintapeleihin