Kun korona pysäytti kaiken keväällä 2020, ylikuumentuneen elämäntavan tutkijana tunnettu Thomas Hylland Eriksen alkoi pitää luentoja ja antaa haastatteluja. Hänen viestinsä oli, että ihmiskunnalla oli nyt ainutlaatuinen tilaisuus muuttaa elämänrytmiä hitaammaksi ja kestävämmäksi.
Näin tapahtuikin aluksi. Ihmiset lähtivät luontoon, viettivät aikaa läheistensä kanssa ja opettelivat uusia asioita.
Nyt kun koronaa on eletty vuosi, Eriksen on tullut skeptisemmäksi. Hän on havainnut, että moni keskiluokkainen on korvannut koronan tuomat joustot digitaalisella kiireellä.
– Täytämme vapautuneen ajan online-kokouksilla, Netflixillä ja älypuhelimella. Digimaailma on siis vain kiihtynyt, hän sanoo.
Eriksen on puhunut ylikuumentuneesta maailmasta jo vuosia. Hän on sosiaaliantropologian professori Oslon yliopistossa ja on tutkinut isossa Overheating-projektissaan nopeita muutoksia globalisaation eri osa-alueilla: taloudessa, ympäristössä ja kulttuurissa.
Esimerkkejä kiihtymisestä löytyy hänen mukaansa kaikkialta – niin lentojen, muovin, maailmankaupan kuin kännykkäkuvien määrästä.
Tahti on kestämätön sekä maapallolle että henkilökohtaiselle elämällemme, Thomas Hylland Eriksen sanoo.
– Olemme olleet ylikuumentuneita henkilökohtaisellakin tasolla. On liikaa asioita, joita pitää tehdä. Olisi erittäin hyvä, jos ottaisimme pandemiasta opiksemme, hän sanoo.
"Tärkeimmät asiat ovat ilmaisia ja hiilineutraaleja"
Historiallinen kriisi voi olla alku isoille muutoksille, Eriksen sanoo. Korona saa pohtimaan uudelleen esimerkiksi työtä, tuottavuutta ja hyvää elämää.
Hänen mukaansa nyt on käynyt entistä selvemmäksi, että monet elämän tärkeimmistä asioista ovat ilmaisia – ja hiilineutraaleja.
– Ne eivät maksa mitään, mikä on huono uutinen kapitalismille mutta hyvä elämänlaadulle, hän sanoo.
Mitään radikaaleja yhteiskuntien muutoksia ei kuitenkaan kannata odottaa heti pandemian väistyttyä.
– Ihmisillä on varmasti patoutunutta energiaa, halua palata normaaliin, back to business. Mutta korona voi olla alku vähemmän vimmaiselle menolle.
Eriksen uskoo, että muutokset lähtevät liikkeelle paikallisesti pienistä yhteisöistä, eivät ylhäältä päin.
Paikallisuus on noussut uudella tavalla tärkeäksi, kun korona on supistanut ihmisten elinpiiriä. Eriksen kannustaa keskittymään jatkossakin asioiden tekemiseen lähiympäristössä, koska se voimaannuttaa.
– Jos yritämme ratkoa globaaleja haasteita, se saa olon voimattomaksi. En voi pelastaa Grönlannin jääpeitettä, mutta voin ehkä pelastaa naapurustoni puut, hän kuvaa.
Pohjoismaalaiset haluavat olla yhdenmukaisia, ja se auttaa koronakriisissä
Sosiaaliantropologina eli ihmisyhteisöjen ja sosiaalisten verkostojen tutkijana Thomas Hylland Eriksen on verrannut mielenkiinnolla eri maiden poliitikkojen ja kansalaisten reaktioita koronakriisiin.
Pohjoismaissa ei ole lähdetty tuntuvien rangaistusten tielle, kuten vaikkapa Etelä-Euroopassa. Eriksenin mukaan italialainen saattaa noudattaa rajoituksia sakon pelossa, ei niinkään luottamuksesta viranomaisiin. Ranskalainen voi jopa kehuskella onnistuessaan kiertämään rajoituksia, siinä missä norjalainen huomauttaa herkästi turvaväleistä, hän vertaa.
Norjan ja Suomen kaltaisissa maissa on edelleen maaseutuyhteisöistä juontuvaa sosiaalista kontrollia ja yhdenmukaisuuden vaatimusta, Eriksen sanoo. Esimerkiksi Portugalissa suurimmat moraaliset odotukset kohdistuvat siihen, että sunnuntaisin pitää osallistua perheaterialle. Jos sukutapaamisen jättää väliin, on huono ihminen, hän kuvaa.
Pohjoismaiden verraten hyvää koronatilannetta selittää myös se, että sosiaalinen etäisyys kansalaisten ja johtajien välillä on pieni. Kaikki tuntevat jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee pääministerin, Eriksen karrikoi. Se auttaa luottamuksen syntymisessä.
– Meille poliitikot puhuvat kuin he olisivat yksi meistä, kuin huolestuneet vanhemmat – ehkä Anders Tegnelliä lukuun ottamatta, Eriksen naurahtaa ja viittaa Ruotsin kuuluisaan pääepidemiologiin.
Jääkö epäluulo tuntemattomia kohtaan päälle?
Thomas Hylland Eriksenin mukaan on mahdotonta julistaa, miten asiat pandemian jälkeen tulevat menemään. Kaikki riippuu valinnoista, joita teemme.
On esimerkiksi poliittinen valinta, lisäävätkö johtajat maiden välistä yhteistyötä vai seuraako kriisistä kansallismielisempää politiikkaa.
Viime kuukausina on nähty, että poliitikot pystyvät tekemään dramaattisia ratkaisuja yhdessä yössä, jos he haluavat.
Maailma on myös paljastunut haavoittuvaksi ja keskinäisriippuvaiseksi. Ymmärrämme nyt paremmin, ettemme kontrolloi kaikkea.
Eriksen toivoo, että pandemia tekee meistä nöyrempiä. Hän pelkää kuitenkin, että käännymme sisäänpäin ja suhtaudumme aiempaa epäluuloisemmin muihin kuin itsemme kaltaisiin ihmisiin.
– Meitä on nyt vuosi opetettu epäilemään muita. Jos tapaamme ihmisiä, heidän pitäisi kuulua omaan lähipiiriimme. Mitä kauemmas siitä kuljemme, sitä vaarallisemmaksi maailma muuttuu, Thomas Hylland Eriksen sanoo.
– Jos tällainen asenne alkaa yleistyä, se ei ole hyvä uutinen.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 7. huhtikuuta kello 22 asti.
Lue lisää:
Mona Mannevuon kolumni: Koronavirus muutti käsityksemme kiireestä
Onnellinen voi olla nauramattakin – kysyimme suomalaisilta, mikä tekee heidät onnelliseksi
Asta Lepän kolumni: Nykyelämän järjettömät vaatimukset tekevät ihmiset aggressiivisiksi