Hyllyssä on kummallisia esineitä: eläimen kallo, pieniä patoja, kristalleja ja suitsukkeita. Ikea-kalusteiden kanssa sulassa sovussa on luuta ja pino Tarot-kortteja.
Kuparikettu kutsuu itseään nykynoidaksi. Hän haluaa kumota ihmisten ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia noitia kohtaan. Hän on huomannut, että noituus herättää yhä ihmisissä paljon tunteita, jopa pelkoa. Kuparikettu esiintyy tässä artikkelissa nimimerkillään, sillä hän kertoo saaneensa tappouhkauksia elämäntapansa takia.
Tämä artikkeli on aikamatka noitavainojen Suomeen. Mikä sai ihmiset hysteerisesti pelkäämään noitia? Ja miksi heitä pelätään edelleen?
Ennen vainoja noituus oli osa arkea
Heikki Jauhopää tuomittiin kuolemaan vuonna 1586 (Noitanetti), kun hän oli uhkaillut ihmisiä, jotka olivat sen jälkeen saaneet surmansa. Kuolemien syynä pidettiin noituutta.
Oikeudessa Jauhopäätä vastaan todisti muun muassa Hannu Sanainen, jonka tytär oli lainannut Jauhopäältä reen. Reki oli rikkoutunut, ja Jauhopää oli suuttunut ja sanonut, ettei tytär tule enää sotkemaan rekeä. Viiden päivän kuluttua tyttö kuoli.
Jauhopään oma vaimo kertoi oikeudessa riidelleensä miehensä kanssa ja lähteneensä siksi pois kotoa. Tämän jälkeen vaimo tuli raskaaksi ja synnytti käärmeitä.
Todistuksien perusteella Jauhopää todettiin syylliseksi noituudella vahingoittamiseen, ja hänet mestattiin.
Ennen noitavainojen alkamista noituutta ajateltiin olevan kahdenlaista, kertoo Tampereen yliopiston yliopistonlehtori ja noitavainoista Suomessa kertovan Synnin palkka on kuolema -kirjan toinen kirjoittaja Marko Nenonen.
Ihmiset uskoivat, että kuka tahansa saattoi olla noita, ja siksi vastaan tullutta kerjäläistäkin oli syytä tervehtiä, jotta ei saisi osakseen pahaa tekeviä loitsuja.
Lain mukaan vahingoittavasta noituudesta rangaistiin kuolemalla, jos sillä tapettiin toinen ihminen. Yleisimmin rangaistukset noituudesta olivat kuitenkin korkeita sakkorangaistuksia tai ruumiinrangaistuksia.
Noituutta käytettiin myös tuomaan onnea ja parantamaan. Kansa ei nähnyt eroa hyvää tarkoittavalla noituudella ja rukouksilla.
Nykynoita hyödyntää plasebo-efektiä
Kupariketulle noituus on aivan muuta kuin noitavainojen kuva noidista tai nykyajan Harry Potter. Noitana hän yhdistää eri uskontoja, uskomuksia ja kansanperinnettä nykyaikaiseen maailmankuvaan ja tieteen saavutuksiin. Hänelle kyse on elämäntavasta, jossa hän määrittelee itsensä eklektiseksi noidaksi.
– Eklektisyys tarkoittaa sitä, että poimin kirsikat kakkujen päältä. Tutkin erilaisia noituuden suuntauksia ja henkisyyden menetelmiä kuten mystiikkaa, magiaa ja okkultismia, mutta myös filosofiaa ja psykologiaa. Ne ovat materiaaleja, mitä hyödynnän omassa elämässäni. Olen myös hyvin tieteellinen, ja uskokaa tai älkää, hyvin skeptinen. Painiskelen jatkuvasti sen kanssa, kuinka paljon annan uskolle valtaa.
Kuparikettu meditoi säännöllisesti, käyttää Tarot-kortteja ja saattaa joskus puhdistaa huoneilmaa suitsukkeiden avulla. Silti hänen arkensa on hyvin normaalia neuvolassakäynteineen ja opiskeluineen.
Noituus on hänelle tapa tuntea syvemmin itsensä ja katsoa tarkemmin ympärillä olevaa maailmaa hyödyntämällä kaikkia aisteja ja tunneherkkyyttä. Kuparikettu haluaa kannustaa myös muita pysähtymään ja havainnoimaan ympäristöä. Tällöin voi huomata, kuinka paljon tietoa ympäristöstä voikaan saada vaistojen kuten empatian ja intuition avulla.
Noitien riitit eivät pysty kumoamaan fysiikan lakeja, eikä siihen edes tähdätä. Tärkeintä on pyrkiä vaikuttamaan omaan mieleen.
– Arvostan suuresti plasebo-efektiä. Moni esimerkiksi keräilee kiviä ja kristalleja. Niissä oleva voima ei ole välttämättä konkreettista vaan enemmänkin symbolista.
Plaseboa eli lumelääkettä on tutkittu paljon lääketieteessä. Tutkimusten mukaan 25–50 prosenttia ihmisistä reagoi plaseboon. Osa reagoi, vaikka tietää saavansa lumelääkettä. Taustalla on toivoefekti, joka auttaa toipumaan. Samalla tavalla Kupariketun mielestä voi käyttää omia riittejä.
– Eihän siitä ole mitään haittaa, jos pyytää universumilta ohjausta, että tavoite toteutuisi. Se, miten riitit tekee, on henkilökohtainen asia. Turvaudun niihin viimeisenä oljenkortena, kun muut vaihtoehdot on selvitetty, koska ymmärrän niiden psykologisen vaikutuksen.
Kuka tahansa saattoi joutua noitavainon uhriksi
Noitavainojen aikalaistarinat kuulostavat mielikuvituksellisilta, sillä moni vannoi nähneensä noitien puuhia omin silmin. Esimerkiksi 1600-luvulla kaksi todistajaa kertoi, kuinka noidat olivat lentäneet Pietarsaaren vanhan pääkadun ylitse, jonka jälkeen kadulle oli ropissut luutia.
– Me ihmiset kykenemme luomaan tällaisia tarinoita. Tuhansia ihmisiä nykypäivänäkin on vaeltanut paikalle, jossa risti vuotaa verta. Kyllä tällaisille todistajia löytyy, yliopistonlehtori Nenonen pohtii.
Vainojen aikaan lähes ketä tahansa saatettiin epäillä noidaksi. On harhaluulo, että roviolle tai mestattavaksi olisivat päätyneet tietynlaiset ihmiset, kuten vähäosaiset tai punatukkaiset naiset.
Yleensä noitaoikeudenkäynti alkoi riidasta. Riitaoikeidenkäynti muuttui noitaoikeudenkäynniksi, jos oikeus hyväksyi tulkinnan, jonka mukaan ikävät tapahtumat johtuivatkin noituudesta.
Joskus vihamiestä yritettiin vahingoittaa valehtelemalla, että hän oli loitsinut. Oikeus ei kuitenkaan uskonut mitä tahansa.
– Ulvilassa 1600-luvulla vasikan kuultiin huohottavan kummallisesti navetassa. Pääteltiin huohotuksen johtuvan siitä, että muuan Agatha oli juuri tullut lentämästä. Hän jäi kuitenkin tuomitsematta.
Oikeudenkäynnin lopputuloksen määräsi se, uskoivatko paikalliset ihmiset siihen, että syytetty oli käynyt noitasapatissa ja oli voinut vahingoittaa noituudella.
Jos oikeusjärjestelmä toimi lainmukaisesti, syytetty sai harvoin tuomion ja vainot hiljenivät nopeasti. Jos taas paikallinen oikeusjärjestelmä rikkoutui ja ihmiset unohtivat järjen äänen, tulos saattoi olla mitä tahansa.
Nenosen mielestä suuret vainot loppuivat Suomessa ja Euroopassa yllättävän nopeasti.
– Enemmistö oppineista ei koskaan ollut kiinnostunut noituudesta, vaan he tutkivat esimerkiksi tähtitaivasta. Noituus jäi lopulta sivuun ja alkoi vaikuttaa hölmöläisten hommalta, minkä jälkeen kukaan ei halunnut leimautua hölmöläiseksi.
Noituus ikään kuin hävisi demonisoinnin jälkeen Euroopasta. Nenonen kuitenkin huomauttaa, että noituudesta epäiltyjä tapetaan edelleen esimerkiksi Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Valtaosa maailman ihmisistä uskoo noituuteen, vaikka siihen uskovat ovat pieni vähemmistö Euroopassa.
Luutakaapista ulostulo sai ihmiset pelkäämään
Kuparikettu tuli julkisesti ulos luutakaapista YouTubessa muutama vuosi sitten. Tämä nykynoitien käyttämä ilmaisu tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltautuu kertomaan olevansa noita läheisilleen tai jopa julkisesti kaikille.
Ulostulon jälkeen Kuparikettu sai paljon negatiivisia kommentteja sosiaalisessa mediassa.
Moni diagnosoi hänet skitsofreenikoksi tai muuten harhaiseksi. Jotkut halusivat vain todeta, ettei hän ole noita kuuntelematta sen tarkemmin. Useat uskonnolliset ihmiset vetosivat Raamattuun ja kertoivat Kupariketun tekevän syntiä. Joukossa oli jopa tappouhkauksia ja toivomuksia, että hänet poltetaan roviolla tai kivitetään.
Kommentit satuttivat ja repivät vanhat koulukiusaamishaavat auki. Samaan aikaan ne kuitenkin myös kannustivat puhumaan noituudesta enemmän.
– Oli mielenkiintoista, miten noita-sana sai aikaan niin voimakkaan reaktion. YouTube-videoillani meediot tai kummitukset eivät pahemmin aiheina hetkauttaneet. Olen omalla tavallani kapinallinen ja ajattelin, että tätä pitää möyhiä lisää. On tärkeää, että kaikesta voidaan keskustella avoimesti.
Kuparikettu on huomannut, että myös tuomitsevista kommenteista on hyötyä. Erityisesti Tiktokissa näkyvyyttä saa enemmän, jos video onnistuu kohahduttamaan niin, että sitä kommentoidaan ja jaetaan.
Kuparikettu on oppinut mitätöimään ihmisten hyökkäykset huumorin avulla. Kun häneltä kysellään jatkuvasti, missä hänen luutansa on, hän toteaa tyynesti sen jääneen kotiin. Kärsivällisyyttä kuitenkin tarvitaan, kun aina uusi ihminen tulee utelemaan noitahatusta ja luudalla lentämisestä.
Moni on valmis muodostamaan noidista mielipiteen tutustumatta asiaan. Silti noita voi onnistua vetämään pidemmän korren.
– Moni TikTokissa sanoo, että et sinä ole oikea noita. Kun pyydän kommentoijaa antamaan minulle hiussuortuvansa, hän ei useimmiten uskalla ja hiljenee. Komentoija tavallaan tietää, ettei tästä tapahdu hänelle mitään, mutta silti herää epäilys, että entä jos.
Kuparikettu on mukana Ylen Spirituaaliset-sarjassa. Sarjassa tarkastellaan eri henkilöiden kautta, mikä saa ihmiset turvautumaan yliluonnolliseen. Pääset katsomaan koko neliosaisen sarjan Yle Areenasta.
Olet tervetullut osallistumaan keskusteluun aiheesta. Keskustelu on auki 5.4. kello 23:00 asti.
Lue lisää:
Enkelisaarnaaja tulee, oletko valmis! Naisten omassa henkisyydessä gurutkin ovat naisia