– Olisin halunnut ajatella ja toivoin, että meillä Suomessa ei enää ajateltaisi tällä tavalla, huokaisee pitkän linjan meikkitaiteilija ja stylisti Raili Hulkkonen.
– Maailmalla ihmisiä stailataan joka paikassa ennen esiintymisiä ja kuvauksia. Ehkä meillä ollaan Suomessa vielä niin vaatimattomia.
Hulkkonen, tai pikemminkin hänen kauneusalan yrityksensä lähettämät kaksi laskua kietoutuivat osaksi kohua, joka on vellonut viime päivinä valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin rahankäytön ympärillä.
Media on nostanut esiin viime kuukausina VTV:n työntekijän virkasuhteen erikoisen päättämissopimuksen, Yli-Viikarin verrattaen suuret matkakulut, edustusillalliset ja lentopisteet.
Keskusrikospoliisi on aloittanut esitutkinnan VTV:n toiminnasta. Tiistaina eduskunnan kansliatoimikunta päätti käynnistää prosessin Yli-Viikarin virastapidättämiseksi poliisitutkinnan ajaksi.
Kansliatoimikunnan tiistaisen kokouksen jälkeen tiedotustilaisuuden pitänyt eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen (kesk.) sanoi, että päätökseen vaikutti myös julkisuuteen paria päivää aiemmin tulleet tiedot Yli-Viikarin kauneudenhoitokuluista. Kamelin selkä katkesi.
– Voidaan itse kukin pohtia, onko asianmukaista ja hyvää harkintaa, jos useita tuhansia euroja verovaroja käytetään kolmen vuoden aikana näihin omiin kauneus- ja hiustenhoitoasioihin. Ajattelisin, että näissä on oltava tarkka. Ja erityisen tarkka pitää olla, jos johtaa virastoa, jonka tehtävänä on valvoa julkisten varojen käyttöä, Vehviläinen sanoi tiedotustilaisuudessa kauneudenhoitokuluista.
Media kysyi tiedotustilaisuudessa Vehviläiseltä, missä kulkee kohtuuden raja.
– Minä en ole se, joka asettaa kohtuuden rajaa. Mutta voisin lähteä siitä, että mikä liittyy kauneudenhoitoon ja hiustenlaittoon maksetaan yleensä itse, Vehviläinen vastasi.
Hulkkonen: Kyse ei ollut pröystäilystä
Yli-Viikarille vuosina 2018–2020 hankitut kauneudenhoito- ja stylistipalvelut ovat Ilta-Sanomien mukaan maksaneet virastolle reilut 4 700 euroa. IS:n mukaan 918 eurolla oli hankittu stailauspalveluja, jotka eivät ole liittyneet suoraan yhteenkään työtehtävään.
Hulkkonen laskee olleensa stylistinä kolmia kuvauksia varten ja meikanneensa Yli-Viikarin ennen tämän esiintymistä Ylen A-studiossa viime syksynä, kun koronasyistä ohjelman vieraiden meikkaaminen oli jäänyt tauolle. Pyynnöt tulivat Hulkkosen mukaan Yli-Viikarin sihteerin kautta ja kaikissa oli kyse työhön liittyvistä kuvauksista.
– Haluaisin tietää, onko tämä miesten mielestä niin kamalaa tai epänormaalia, vai mistä on kyse. Kyse ei edes ollut mistään pröystäilystä. Ja eihän hän itseään varten meikkausta ostanut vaan työtään varten, Hulkkonen toteaa.
Toisaalta suhtautuminen on nykyisin Hulkkosen mukaan jo normaalimpaa kuin esimerkiksi 1980-luvulla, jolloin hän alkoi meikkaamaan presidentin rouva Tellervo Koivistoa.
– Sitä ihmeteltiin kyllä silloin.
Hulkkonen kertoo, ettei meikkaajan tai stylistin palveluiden hankkiminen ole nykyisin tavatonta sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka joutuvat esiintymään työnsä vuoksi julkisuudessa.
– Ihminen, joka ei ole ehkä tottunut olemaan esillä, saa varmuutta, kun vieressä on joku vähän katsomassa, Hulkkonen sanoo viitaten stylistin ja maskeeraajan rooliin.
Ulkonäköön liittyvän ilkeilyn pelko huolestuttaa
Entä nouseeko ulkonäön merkitys puheeksi esiintymisvalmennuksia järjestävissä viestintätoimistoissa?
– Pääsääntöisesti ei. Asiakkaat ovat kiinnostuneita sisällöstä, siitä mitä he haluavat sanoa ja esiintymistaidoista, vastaa kriisi- ja vaikuttajaviestintään erikoistuneen Tekirin viestintäkonsultti Enni Saikkonen.
Tekir valmentaa esiintymis- ja haastattelutilanteisiin vuosittain yli 200:aa ihmistä. Yrityksen palkkalistoilla ei ole kauneusalan tai tyylin ammattilaisia.
Joskus asiakkaat ilmaisevat Saikkosen mukaan kuitenkin huolensa siitä, millaisia kommentteja mahdollisesti joutuu sietämään ulkonäöstään tai henkilökohtaisuuksistaan julkisuuden osana.
Saikkonen ei halua ottaa kantaa Tytti Yli-Viikarin tapaukseen, mutta kertoo pohtineensa tapauksesta syntynyttä keskustelua ja kauneudenhoitokulujen merkitystä kohussa.
– Tätä keskustelua seuratessani olen itsekin miettinyt, voiko asiaan vaikuttaa sukupuoli, Saikkonen tuumaa.
Etenkin naisten ulkonäkö saatetaan nostaa myös ikävällä tavalla sosiaaliseen mediaan ja kommenttipalstojen riepoteltavaksi.
– Julkisuudessa oleva henkilö altistaa itsensä sille, että hänen ulkonäköä tai henkilökohtaisia asioita kommentoidaan jossain. Olen kauhulla seurannut sosiaalisessa mediassa, kun television naispuoliset uutistenlukijat ja juontajat julkaisevat saamaansa palautetta, Saikkonen toteaa.
Valtiokonttori: Ei ole mieltä erotella sallittuja ja kiellettyjä kuluja
Valtion virastojen rahankäyttöä määrittelee talousarviolainsäädäntö, niihin liittyvät valtiovarainministeriön soveltamismääräykset ja -ohjeet sekä Valtiokonttorin ohjeet.
Missään niistä ei ole otettu kantaa siihen, onko esimerkiksi stylistillä käynti perusteltu ja kohtuullinen kulu johtajan viranhoidossa.
Valtiokonttori edellyttää virastoilta pakollista taloussääntöä, johon virastojen, myös VTV:n, tulee luoda kriteerit ja tarkistusmenetelmät erilaisille edustusmenoille.
– Mutta me emme ohjeista emmekä voi ohjeistaa tämän tarkemmin, mitkä ovat hyväksyttyjä edustusmenoja, koska meillä on 62 kirjanpitoyksikköä, osalla niistä on enemmän ja osalla vähemmän esimerkiksi kansainvälistä toimintaa. Eli asian arviointi on jokaisen viraston valistuneessa harkinnassa, sanoo Valtiokonttorin pääjohtaja Timo Laitinen.
Kuluja syynätään Laitisen mukaan virastojen omassa sisäisessä tarkastuksessa ja tietenkin myös VTV:llä. Valtiokonttori puolestaan vastaa valtion taloushallinnon ja rahaliikenteen ohjaamisesta ja operoinnista.
Pitäisikö jatkossa vetää tarkempi linja siitä, saako stylistillä käydä viraston piikkiin?
Laitinen ei lämpene kiellettyjen ja sallittujen kulujen listaamiselle. Yksi syy on se, että virastot ovat keskenään niin erilaisia tehtäviltään.
– Ja vähän pelkään, että silloin mielikuvitus ei riittäisi siihen kaikkeen, mitä kaikkia (kuluja) voi syntyä ja mitä kaikkea ei voi syntyä. Pitää lähteä siitä, että asiasta vastaavat henkilöt osaavat itse tehdä eettisiä ja kestäviä ratkaisua.
Laitisen mukaan virastoissa nykyään halutaan ennemmin varoa pröystäilyn leimaa kuin tuhlailla. Eivätkä aikataulut ja budjetti sitäpaitsi anna useinkaan myöten pitkille edustusillallisille.
– Aika moni sellainen asia on hävinnyt, joka vielä parikymmentä vuotta sitten oli arkipäivää.
Verottaja: Kauneudenhoito ei ole noussut esiin etuuksissa
Verottajaa kiinnostavia tulkinnanvaraisia etuuksia tulee virastoista ja muista julkisista organisaatioista verotarkastuksissa esiin harvoin, yrityspuolella silloin tällöin, sanoo Verohallinnon johtava veroasiantuntija Sami Varonen.
– Julkishallinnon organisaatioissa näitä on vähemmän siitä syystä, että budjetit ovat suhteellisen tiukat eikä rahaa ole juuri käytettävissä.
Varonen ei ota kantaa VTV:n tapaukseen. Kauneudenhoitopalvelut eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole tyypillisiä työntekijän etuuksia julkisella tai yksityisellä sektorilla.
– Yrityksissäkin kulut liittyvät enemmän matkustamiseen ja ovat vaikuttavuudeltaan vähän isompia. Kauneudenhoitopalvelut eivät ole nousseet erityisesti esiin.
Kuuntele myös Takaisin Pasilaan -podcast: miten poikkeuksellisia pääjohtajan kohukulut ovat?