MONROVIA – Tässä istuvat syyttäjät, tuossa neljä tuomaria, tässä puolustuksen asianajaja ja tuossa tulkit ja todistaja, sanoo keskusrikospoliisin (krp) rikosylikomisario Thomas Elfgren ja osoittaa paikkoja.
Pirkanmaan käräjäoikeus on viikkoja pitänyt istuntojaan tässä vaatimattomassa konferenssihuoneessa. Tarkkaa paikkaa ei julkisuuteen haluta kertoa.
Paikalle tulleet todistajat voivat halutessaan katsoa syytettyä, joka on läsnä pienellä ruudulla videoyhteyden välityksellä. Syytetty näkee todistajien kasvot omalla ruudullaan Suomessa, missä hän istuu toinen avustaja vierellään.
Syytetty, eli Tampereella asuva Gibril Massaquoi, on ollut tutkintavankeudessa jo yli vuoden sen jälkeen kun hänet pidätettiin Prisman parkkihallissa.
Syytteet luettiin helmikuun alussa. Massaquoita syytetään murhista, törkeistä raiskauksista, törkeästä sodankäyntirikoksesta ja törkeästä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Liberian sisällissodassa 2000-luvun alussa.
Todistajien muistikuvat hataria
Tapauksen tutkinnanjohtaja Thomas Elfgren on viettänyt yhteensä jo kuukausia Liberiassa. Esitutkinta on kestänyt pari vuotta, ja alkuun piti mennä kylästä kylään pohjoisessa Lofan maakunnassa kysymässä ihmisiltä kipeitä muistoja sodan aikaisista tapahtumista. Poliisi käytti myös paikallisia avustajia.
– Suomi on nyt ensimmäinen maa, joka on suorittanut täällä esitutkintaa. Nyt tuomioistuin on täällä ja se on askel siitäkin eteenpäin, Elfgren sanoo.
Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomarit, syyttäjät, krp:n poliisit ja puolustuksen asianajaja ovat olleet viikkoja Liberiassa kuulemassa todistajia.
Hankalinta on ollut se, että käsiteltävistä tapahtumista on niin pitkä aika. Ihmiset eivät muista yksityiskohtia, tarinat muuttuvat ja vanhoja haavoja on pitänyt avata. Ihmisten muistikuvien aitoutta on pitänyt arvioida.
– He eivät välttämättä ymmärrä, mitä me tarkoitamme kysymyksillämme, emmekä me välttämättä ymmärrä kaikkia vivahteita heidän vastauksissaan, valtionsyyttäjä Tom Laitinen sanoo.
Kulttuurinen ymmärrys ollut vajanaista
Laitinen odottaa jo paluuta Suomeen. Prosessi on ollut pitkä ja raskas. Todistajien kuuleminen kestää. Heitä on Liberiassa yhteensä ollut lähes 60. Viimeistä todistajaa kuultiin keskiviikkoiltapäivänä.
Oikeus kommunikoi suomeksi, tulkki kääntää puheen englanniksi, toinen tulkki kääntää sen Liberian englanniksi, todistaja puhuu, ja sitten vastaus käännetään jälleen kahden tulkin avulla suomeksi.
Laitinen toteaa, että kulttuuriset eroavuudet pitäisi osata ottaa paremmin huomioon jo syyteharkinnassa.
– Sitä, miten ihmisten kanssa ollaan kanssakäymisessä eri kulttuureissa, ei voi opiskella kirjoista, hän sanoo.
Ideaalitilanteessa pitäisi viettää kuukausia vieraassa maassa ennen oikeudenkäyntiä, Laitinen toteaa. Kestää tovin, ennen kuin mieli on mukana.
– Etukäteen luulee, että tietää ja tuntee kulttuurin. Paikan päällä sitten toteaa, ettei tiennyt tarpeeksi, Laitinen jatkaa.
Hänellä on kokemusta myös todistajien kuulemisesta muun muassa Ruandassa ja Irakissa, mutta liberialaisten kanssa kommunikoiminen ja todistajien haastatteleminen on kuitenkin ollut täysin eri asia.
Ketään ei ole aiemmin tuomittu Liberian sotarikoksista
Nyt suurinta osaa syyttäjän todistajista on kuultu, mutta vielä kestää, ennen kuin todistajien lausunnot lokeroituvat mielessä ja niistä tulee kokonaisuus, Laitinen sanoo.
Hän toivoo, että seuraava osuus, kun oikeus siirtyy Sierra Leoneen, sujuu yhtä hyvin. Parin viikon tauon jälkeen Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa kuullaan lähinnä puolustuksen todistajia. Tuomio tulee todennäköisesti syksyllä.
Suomalaisille on ollut suuri helpotus, että Liberian viranomaiset ovat suhtautuneet myönteisesti Suomen tutkintaan. Liberia ei itse ole tutkinut sodanaikaisia rikoksia.
Yksi syy saattaa olla se, että maa on pieni, ja sodassa tärkeissä rooleissa olleet ovat edelleen poliittista eliittiä. Krp:n tutkintaa edesauttoi se, että syytetty ei ole liberialainen vaan sierraleonelainen.
Liberiassa toimi sisällissodan jälkeen totuus- ja sovintokomissio.
Se keräsi materiaalia vuosina 2005–2010, mutta komissio on saanut kritiikkiä siitä, että sen työ ei johtanut konkreettisiin toimiin. Sodanaikaisen presidentin Charles Taylorin hirmutekoja ei huomioitu tarpeeksi.
Taylor sai lopulta tuomion Sierra Leonen erikoistuomioistuimessa ja istuu 50-vuotista tuomiota vankilassa Englannissa.
Kun sodanjälkeinen presidentti Ellen Johnson-Sirleaf oli jo virassa, komissio totesi, että hänen ei olisi sodanaikaisen roolinsa takia pitänyt saada asettua ehdolle. Johnson-Sirleaf tuki Tayloria Liberian ensimmäisen sisällissodan alussa 1989.
Myöskään nykyinen presidentti, entinen jalkapalloammattilainen George Weah, ei ole halunnut perustaa maahan sotarikostuomioistuinta.
Puolustus kritisoi kiirettä
Monroviassa myös oikeudenkäynnin suomalaisten osapuolten keskinäinen kanssakäyminen poikkeaa tavallisesta. Puolustus, syyttäjät ja tuomarit ovat olleet tiiviisti yhdessä, sekä työn puolesta että pakon edestä myös vapaa-ajalla.
– Tilataanko Kaarle sullekin? huikkaa Laitinen, kun olemme haastattelemassa puolustuksen Kaarle Gummerusta.
– Joo, otan sen pastan, hän vastaa.
Myös kanansiivet ovat kelpoja, Gummerus vinkkaa.
Thomas Elfgren sanoo, että työasioista ei jutella vapaa-ajalla. Se on eräänlainen hiljainen sopimus. Kun puku vaihtuu t-paitaan, loppuu myös oikeudenkäynnistä puhuminen.
Kaarle Gummerus kertoo, että oikeudenkäynti on hänellekin ollut poikkeuksellisen hankala. Yksi syy on se, että päämies istuu eri paikassa. Todistajien kuulemisen ajan he voivat pitää yhteyttä vain sähköpostilla ja chattailemallla, eikä suoraa puheyhteyttä ole.
– Oli myös kova kiire. Loppuvuodesta saatiin materiaalit, alkuvuodesta luettiin syytteet ja nyt ollaan täällä. Vaikka valmistauduttiin hyvin, aikataulu asetti haasteita, hän kertoo.
Gummerus kuvailee päämiestään kohteliaaksi, aktiiviseksi ja taitavaksi keskustelijaksi, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Hän sanoo, että Massaquoi on vakavasti mukana prosessissa. On myös hyötyä siitä, että hän osaa kommentoida kulttuuriseikkoja ja kielikysymyksiä.
Tutkinnan aloittamisella ei poliittisia syitä
Gummerus on aiemmin puolustanut muun muassa Turun puukottajaa ja irakilaisia kaksoisveljiä, joiden epäitliin teloittaneen ihmisiä Isisin riveissä. Veljekset vapautettiin syytteistä.
– Hieman samanlainen keissi tämä on. Emme kiistä, että nämä asiat olisivat tapahtuneet. Kiistämme, että päämieheni olisi ollut osallinen.
Gummerus sanoo, että tästä oikeusjutusta tekee erikoisen se, että todistusaineisto perustuu pelkästään henkilötodistajiin eikä kirjallista materiaalia ole.
– Puolustukselle jää sitten vastakuulustelu. Yritämme löytää eroavaisuuksia todistajien kertomuksissa, ja koetetaan sitä kautta tuoda esille, ovatko ne luotettavia.
Gummerus on myös nostanut esille kysymyksiä krp:tä avustaneen henkilön metodeista. Kyseistä henkilöä kuultiin viimeisenä todistajana Monroviassa.
– En halua ottaa kantaa yksittäisiin toimijoihin, mutta on selvää, että krp on joutunut käyttämään ulkopuolisia henkilöitä. Niiden toimijoiden tekemisen arviointi tulee sitten jutun loppuessa.
Suomessa kysymyksiä on tullut siitä, miksi Suomi tutkii tapausta ja miksi tällaiseen käytetään verorahoja.
– Siihen on helppo vastata. Tämä ei ole poliittinen kysymys vaan täysin juridinen. Koska syytetty asuu Suomessa, meillä on lain mukaan velvollisuus tutkia tätä, sanoo Thomas Elfgren.
Lisää aiheesta: