Porvoosta tulevat mieleen rantamakasiinit, Brunbergin suklaa, kertaalleen poltettu tuomiokirkko ja muusikko Herra Ylppö.
Kaupunkiin asettunut ja sinne henkilöitynyt Ylppö pakkaa parhaillaan muuttolaatikoita. Muuttoauton nokka kääntyy pian kohti Tampereen väylää, eikä pysähdy ennen kuin Pispalan harjun laella.Ylpön on aika päästä uusille poluille.
– Rakastan eksymistä. Sitä, että lähtee ajamaan tai mieluiten kävelemään ja päätyy jonnekin, missä ei tiedä enää, missä on, Ylppö haaveilee.
Herra Ylppö on paitsi muusikko ja musiikintekijä myös kuvataiteilija sekä video- ja elokuvaohjaaja. Hän nousi tunnetuksi rosoista vaihtoehtorockia soittavan Maj Karma -yhtyeen keulakuvana jo 1990-luvulla.
Nyt Ylppö on väsynyt Porvooseen ja sen pittoreskiin olemukseen. Hän kaipaa musiikkiklubeja ja elämää, vaikka alun alkujaan juuri ne ajoivat hänet pois Helsingistä - rauhaan, etäälle Porvoon idylliin.
Kymmenisen vuotta sitten Helsinki tihkui rientoja ja bileitä. Kirjoja julkaistiin, näyttelyitä avattiin, ravintoloita perustettiin.Herra Ylppö oli usein nähty vieras karkeloissa. Näyttäytymällä sai näkyvyyttä bändeille, mutta oli juhlilla hänelle henkilökohtainenkin merkitys.
– Olin tuolloin kykenemätön solmimaan ihmissuhteita selvin päin, Ylppö kertoo.
Porvoo näytti karvansa keikalla, joka oli osa artistin sooloprojektin Herra Ylppö ja Ihmiset -yhtyeen kiertuetta. Kokoonpanon levy _Pojat ei tanssi _oli myynyt kultaa ja keikkapaikat kiertueella olivat loppuunmyytyjä. Porvoossa paikalle vääntäytyi 60 ihmistä. Suomenkielinen rock ei näyttänyt porvoolaista yleisöä nappaavan, miksei siis muusikkokin saisi elellä siellä rauhassa.
Ylpön pää toimii parhaiten, kun siellä on oma kansio kaikille asioille
Herra Ylppö kertoo, että aluksi asuminen Porvoossa auttoi häntä erottamaan itsensä rockminästään. Nykyään hän jaottelee itsensä kolmeen minään. Jokainen niistä on aito ja olemassa, mutta ne ovat keskenään erilaisia. Ensimmäinen ja tärkein on isäminä. Toiseksi tulee taiteilija ja kolmas on roctähti. Ylppö kertoo pitävänsä minät niin hyvin erillään kuin pystyy. Tällä hän välttää sen, ettei pää ala kohista.
Pään kohinalla Ylppö tarkoittaa häiritseviä asioita ja ajatuksia. Hän koettaa hallita niitä kirjoittamalla loputtomasti erilaisia listoja.
– Mutta ajatuksissani käytän kansioita. Joskus latelen asioita mielessäni myös hyllyyn. Hyllyyn tai kansioihin uppoavat sekä suuret kokonaisuudet että kiusalliset pienet tehtävät.
Ylppö kertoo esimerkin. Hän osti vastikään uudet vastamelukuulokkeet. Kotona kävi ilmi, että kuulokkeissa on jos jonkinlaista nappulaa ja säätömahdollisuutta. Kun hän lopulta sai luurit päähän ja istui tietokoneen ääreen, kuulokkeista loppui akku.
Tämä ei käynyt laatuun. Ylppö ei nimittäin siedä tekniikkaa, joka ei toimi ja on liian monimutkaista.
Nyt kuulokkeet pitäisi palauttaa. Viedä kuitin kanssa kauppaan ja pyytää rahat takaisin. Asia tuntuu kiusaannuttavalta.
– Esiintyessä en häpeä mitään. Minua ei haittaa, vaikka putoaisin vahingossa alas Ilosaarirockin lavalta. Voin siis häpäistä itseni festivaalin päälavalla, mutten kehtaa palauttaa kuulokkeita kauppaan.
Kun Ylppö istuu illalla lattialle pelaamaan lasten kanssa lautapeliä, kuulokeasia alkaa vaivata mieltä. Se kaihertaa vatsanpohjasta rintaan asti. Ajatus on kuin mörkö. Eikä mörkö häivy, ennen kuin asia on laitettu talteen mielen hyllyyn.
Herra Ylppö kutsuu ajatteluaan pakkomielteiseksi. Joku toinen sanoisi, että hänellä on autismin kirjon piirteitä.
Kun musiikki on läsnä, mikään ei haittaa
Muusikoiden koronavuosi on ollut karu ja keikaton. Herra Ylppö oli lähdössä kiertueelle EX-nimisen kokoonpanonsa kanssa keväällä 2020. Neljä keikkaa ehti toteutua ja sitten Suomi sulkeutui.
Korona ajoi kiertueen yli ja kuoppasi samalla koko hankkeen. Uutta kiertuetta ei tule. Momentum meni jo.
Taiteilijan elämä on Ylpön mukaan usein hiljaista ja tapahtumatonta. Hän kutsuukin korona-aikaa taiteilijasimulaattoriksi. Nyt jokainen voi kokea, miltä tuntuu olla taiteilija. Aamulla herätään, eikä oikein ole mitään. Ei ole työpaikkaa jonne lähteä, ei työmatkaa, työkavereita tai aikatauluja. Siitä pitäisi sitten ryhtyä jotain keksimään.
Keikaton elämä on vapauttanut aikaa entisestään, ja Herra Ylppö on ehtinyt miettiä tulevaa.
– Luulen, etten enää koskaan perusta omaa bändiä, jolla on nimi. No niin, nyt sanoin sen ensimmäisen kerran haastattelussa, Ylppö toteaa.
– Seuraavat keikat aion kiertää nimellä Herra Ylppö ja esittää kaikkien bändieni biisejä sekä Vain elämää -ohjelmassa tehtyjä sovituksia. Bändin kokoan tilanteen mukaan.
Ylppö osallistui Nelosen Vain elämää -viihdeohjelmaan kesällä 2020. Tämä oli ohjelman 11. kausi ja se nähtiin Nelosella lokakuun alusta alkaen. Herra Ylppö kutsuu aikaa Hirvensalmella, lomahotelli Satulinnassa, leiriksi. Ja vaikka hän ainakin nuorempana koki, että ihmissuhteiden rakentaminen ilman alkoholia oli mahdotonta, leirillä se onnistui hyvin.
– No, saatoin kyllä ottaa yhden lonkeron aluksi, Ylppö nauraa.
– Siellä oli ihanan helppo porukka! Eihän se vaadi kuin yhden ihmisen, joka olemuksellaan myrkyttää ilmapiirin, mutta yhtään hankalaa tyyppiä ei ollut.
Toinen syy leirin sujumiseen oli itse asian ydin, musiikki.
Ylppö kertoo, että vaikka hänen päässään vallitsee usein kaaos, musiikki saa silti ajatukset järjestykseen. Hän epäilee ryhtyneensä muusikoksi juuri siitä syystä. Kun musiikki soi, kaaos katoaa. Lavalla voi tapahtua mitä vain, kitarasta katkeaa kieli, joku yrittää punkea yleisön seasta lavalle, tekniikka reistaa. Silti Ylppö sanoo keskittyvänsä täydellisesti ja kaaos pysyy loitolla.
– Vain elämää -meiningissäkin oli helppo olla, kun tähtäimenä oli aina oma esitys.
– Ensimmäinen biisini oli Ressu Redfordin Pilvenpiirtäjä nukkuu. Näin heti kaikkien läsnäolevien ilmeistä, että tää menee helvetin hyvin, Ylppö muistelee.
Katso tästä video: Herra Ylppö - Pilvenpiirtäjä nukkuu, Vain elämää 11. kausi
Taiteessa pitää olla kaaos, mutta arkeen sitä ei saa päästää
Pään sisäinen kaaos uhkaa heti, kun Ylppö palaa kotiin. Siksi tiettyjen asioiden täytyy olla järjestyksessä, eikä hän halua touhuta montaa askaretta samaan aikaan, multitaskata. Jos Ylpön puhelin soi, kun hän on viemässä maitopurkkia jääkaappiin, hän menee “tilttiin”. Siinä hän seisoo, keskellä keittiötä maitopurkki kädessä, eikä kykene vastaamaan puheluun, eikä viemään maitoa kylmään.
– Minun on pakko tehdä hommat yksi kerrallaan. Se on puolisolle hirvittävän rasittavaa.
– Hän joutuu sietämään tyyppiä, joka tekee asiat omalla ajallaan ja todella hitaasti.
Pakkomielteisyys, kykenemättömyys yhtäaikaisten asioiden hoitamiseen, listojen kirjoittaminen, ylenpalttinen pedanttisuus tietyissä asioissa ja impulsiivisuus toisissa, johtuvat mitä luultavimmin tarkkaavaisuushäiriöstä. Sen selvittäminen on vielä vaiheessa.
Ylppö sanoo haluavansa tietää, onko hänellä jonkinasteinen autismin kirjon häiriö. Selvyys asiassa olisi tärkeää lasten vuoksi, mutta myös siksi, että hän haluaa puhua asiasta avoimesti. Se taas voi tuoda helpotusta monille vastaavia piirteitä omaaville.
Ylpön mielestä hän oli omansalainen jo lapsena. Kouluikäisenä häntä verrattiin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvissa toilailevaan salapoliisiin Inspector Clouseauhun tai Mies ja alaston ase -elokuvissa mokailevaan komisario Frank Derbiniin. Aina sattuu ja tapahtuu, jotain putoaa käsistä tai mies kompastuu. Kun Ylppö maalaa taulua, maalia on usein enemmän lattialla kuin kankaalla.
Herra Ylppö on huomannut olevansa ristiriitainen tyyppi. Töiden suhteen hän on kontrollifriikki, mutta luomisvaiheessa hän roiskii menemään.
– Minua verrataan usein Samuli Putroon. Olemme aikalaisia ja molemmat kaljuja kavereita. Meillä on ihan hyvät välit keskenämme.
– Putro on aivan erilainen lauluntekijä kuin minä. Hänen sanoituksensa ovat kuin pienoisnovelleja. Minä taas laulan suoraan taustan päälle, intuitiolla.
Ylppö sanoo rakastavansa kaaosta taiteen tekemisessä, vaikka onkin lopputuloksen kanssa äärimmäisen tarkka. Mutta arkeen kaaos ei saa hiipiä. Sieltä hän yrittää karkottaa sen kaikin tavoin.
Kuka saa esittä ketäkin – aihe on tulenarka ja tulkintoja riittää
Tänä keväänä autismin kirjon häiriö on tullut esiin niin sanotuissa representaatio-keskusteluissa. Esimerkiksi poptähti Sian ohjaama elokuva Music käynnisti kirpakan keskustelun siitä, kuka saa esittää ketä ja miksi.
Elokuvassa esiintyy henkilö, jolla on piirteitä, jotka voisi tulkita autismin kirjon häiriöksi. Monen elokuvan nähneen mielestä henkilö esitetään niin, että häiriöstä välittyy vääränlainen kuva. Elokuvassa Music-nimistä hahmoa esittää tanssija Maddie Ziegler.
Helsingin Sanomien jutussa Kehitysvammaliiton viestintäpäällikkö Anneli Puhakka sanoo, että oikea tapa käsitellä aihetta olisi ollut palkata rooliin näyttelijä, jolla on henkilökohtaista kokemusta autismista tai elämästä erityistarpeiden kanssa. Muutoin elokuva saattaa vahvistaa autismiin liittyviä stereotypioita, vaikka lähtökohta olisikin positiivinen.
Ylppö ei ole nähnyt Music-elokuvaa ja osallistuminen siitä käytävään keskusteluun hirvittää muutenkin.
– Nyt liikutaan heikoilla jäillä. Tässä on suuri mahdollisuus mokata ja olla nolo boomer, selittävä setämies, Ylppö sanoo käydystä keskustelusta.
– Minua voisi kyllä elokuvassa esittää Riku Nieminen. Hän saisi tehdä ihan millaisen kuvan minusta tahansa, kunhan se olisi hänen vahva näkemyksensä.
Ylpön mielestä on hirvittävän vaikea nähdä, missä raja kulkee. Elokuvan historia on täynnä kohtauksia, joissa joku soittaa pianoa ja jokainen pianoa tapaillut tietää, ettei tuo henkilö osaa soittaa.
Jos elokuva pyrkii realismiin, kaiken pitäisi tietysti olla kohdallaan. Taustatyö esimerkiksi autismin kirjon häiriöstä tulisi tehdä todella tarkkaan. Jos elokuva esittää henkilön vähän sinne päin, sen katsominen voi ahdistaa.
– On kyllä hyvä, että näistä asioista puhutaan nyt. Ennen ei paljoakaan välitetty, mutta nyt asia on toisin.
Tällä hetkellä Music on vuokrattavissa netissä, muttei vielä tarjolla esimerkiksi suoratoistopalveluissa. Siksi siitä on vaikea puhua enempää.
Herra Ylpön oma pitkä elokuva odottaa sekin vielä katsojia ja kriitikoita. Hän on tehnyt leffaa pitkään ja hartaasti, mutta nyt se on valmis.
Elokuvan nimi on Kronos Kairos. Se on täyspitkä, mustavalkoinen taide-elokuva, ei juonivetoinen, vaan se maalailee maailmaansa tunnelmakohtauksilla. Leffa lähtee tarjolle elokuvafestivaaleille heti, kun festarit vain käynnistyvät.
Iltasanomien elokuvasta kertovassa jutussa Ylppö mainitsee yhdeksi esikuvakseen elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen. Kaurismäki on hänelle myös henkilökohtainen tuttu, jonka kanssa tulee välillä kallisteltua tuoppeja Pikkupässi -pubin terassilla Karkkilassa.
Siinä voi vierähtää päiväkin tai joskus useampia, mutta Herra Ylpön mielestä välillä voi elää boheemielämää.
Lue myös: