Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Kelirikkomerkki siirtää vastuun autoilijalle – "Jos turvatyynyt laukeavat kun auto ajaa monttuun, tulee tuhansien eurojen kustannukset", muistuttaa tieisännöitsijä

Kelirikkoaikana soratiet tarjoavat autoilijalle yllätyksiä.

Kelirikosta varoittava liikennemerkki.
Kelirikkomerkki tarkoittaa, että autoilijan on varauduttava liejuiseen ja kuoppaiseen tiehen. Kuva: Esa Huuhko / Yle
  • Maria Bonnor

Autoilijoiden jokakeväinen riesa, kelirikko, on jälleen ovella.

Soratien varteen pystytetty kelirikon merkki tarkoittaa, että autoilijan on oltava tarkkana: edessä voi olla yllättäviä säästä johtuvia ongelmia.

Tie voi esimerkiksi pudota 10–15 senttimetriä alaspäin, kun tien alla oleva rumpu sulaa. Isoja reikiä aiheutuu myös siitä, jos kivi putoaa tien rungossa alaspäin.

Tienpitäjän tai -omistajan tehtävänä on varoittaa yllättävistä vaurioista kelirikkomerkillä.

Autoilijan vastuulla on ajaa niin, ettei vahinkoja tapahdu tai oma auto vaurioidu.

Valtaosa Suomen sorateistä on yksityisteitä. Tiekuntien tehtävänä on pitää tie välttävässä kunnossa niin omistajia itseään kuin muita autoilijoita varten.

– Jos tiessä tai siltarummussa on jatkuvasti joku reikä, jota ei korjata, niin sitten vastuussa on tienpitäjä tai yksityistiellä tien omistaja, sanoo tieisännöitsijä Ilkka Pietiäinen.

huonokuntoinen tie
Kelirikkoinen tie pakkasaamuna. Kuva: Merja Siirilä / Yle

Kiistoja syntyy yleensä silloin, jos kelirikkomerkki puuttuu. Pietiäinen tuntee tapauksia, joissa turvatyynyt ovat lauenneet, kun autolla on tultu kelirikkopaikkaan liian lujaa, jarrutettu äkillisesti ja auto on tärähtänyt monttuun.

Turvatyynyjen laukeamisesta koituu tuhansien eurojen kustannukset.

– Silloin varmasti lähdetään katsomaan, että miten merkinnät on kunnossa. Jos vahinko sattuu, niin ensimmäiseksi pitää pyytää poliisi toteamaan tilanne, Pietiäinen neuvoo.

Pakkasyöt ehkäisevät pintakelirikkoa

Pohjois-Savon Ely-keskus ennusti Etelä-Savoon pahaa kelirikkoa viime syksyn ja talven suuren sademäärän vuoksi.

Tieisännöitsijä Ilkka Pietiäisen mukaan tilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä. Pakkasyöt sekä aurinkoiset ja tuuliset päivät ovat vähentäneet pintakelirikkoa.

Tulevan kuukauden säästä riippuu, onko toukokuun puolivälissä käsillä runkokelirikko, jonka aikana raskas liikenne tiellä kielletään.

– Jos on yöpakkasia ja päivällä aurinkoista ja tuulista, niin voidaan päästä aika vähällä. Toisaalta jos tulee runsaita vesisateita ja yöt ovat lämpimiä, voidaan saada oikein kunnon runkokelirikko toukokuulle, Pietiäinen sanoo.

Sillan 16 tonnin painorajoituksesta kertova kyltti
Kyltti kertoo, että sillalle on asetettu 16 tonnin painorajoitus. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Painorajoitusten aikana tiellä saavat liikkua vain välttämättömät raskaat kuljetukset kuten ambulanssit ja maitoautot. Jos tiellä ajaa rajoituksista piittaamatta, joutuu mahdolliset vauriot maksamaan itse.

Pahimmillaan runkokelirikko johtaa siihen, että tie suljetaan kokonaan.

– Jos tie ei kestää enää henkilöautojakaan, niin sitä ei voi korjata kuorma-autoilla. Ainut vaihtoehto on laittaa puomit tielle ja ilmoittaa että tie on suljettu.

Pietiäinen muistelee, että kelirikon vuoksi Mikkelissä jouduttiin pari vuotta sitten sulkemaan liikenteeltä muutama soratie.

Kelirikkoa voi torjua hyvällä tienhoidolla

Kelirikon aiheuttaa sulava vesi, joten sitä on vaikea estää kokonaan. Kelirikon vaikutuksia voi kuitenkin vähentää hyvällä tienhoidolla.

Tie pysyy kuivempana, jos tiessä on kunnolliset sivuojat eikä siihen ole muodostunut reunapalteita. Vesi ei valu tieltä pois, jos reunapalteet ohjaavat sen autonrenkaiden muodostamille urille.

Tieisännöitsijä Pietiäinen kertoo, että soratiet pitäisi perusparantaa 10–15 vuoden välein. Se tarkoittaa, että reunapalteet poistetaan, ojat perataan ja tarvittavat tierummut uusitaan.

Samalla tien alle laitetaan kantavaa materiaalia ja päälle ajetaan noin viiden sentin paksuinen pintakerros.

Perusparannus maksaa noin 10 000–12 000 euroa per kilometri. Esimerkiksi Mikkelin alueella perusparannuksiin saa tuntuvaa tukea: Ely-keskus maksaa tieremontista puolet ja kaupunki 30 prosenttia.

Näin ollen tienomistajille jää maksettavaksi vain viidesosa kustannuksista.

Voit keskusetella jutusta 11.4. klo 23 saakka.