Entistä useampi juoksija on innostunut ultramatkoista. Asiantuntijan mukaan kova rääkki ei sovi kaikille.
Tavoite vaatii paljon töitä, ja enimmillään Järnefelt sanoo juoksevansa noin 600 kilometriä kuukaudessa. Hän kokee, että juoksusta saa selkeyttä muuhunkin elämään.
Järnefelt ei ole ainoa pitkän matkan juoksija. Nuts-tapahtumien johtaja Eero Lumme kertoo, että kymmenen vuoden aikana täysin tuntemattomasta marginaalilajista, niin sanottujen ultramatkojen juoksemisesta on tullut hyvin suosittua.
– Osallistujamäärät ovat moninkertaistuneet, hän sanoo.
Myös matkat ovat pidentyneet koko ajan. Tämän kesän uutuus on juuri 300 kilometriä Lapin maisemissa.
Vaikka Järnefeltilläkin kuluu aikaa harrastuksensa parissa, se ei ole tärkein asia elämässä.
– Tämä on mentaalilaji. Perheasioiden pitää olla kunnossa. Se on minulle ykkönen.
Vaikeuksitta kisat eivät ole sujuneet. Siitä Järnefeltin mieleen nousee esimerkiksi kahden vuoden takainen kilpailu.
Silloin kuumassa säässä jalat turposivat ja Järnefelt alkoi kokea aistiharhoja.
Kuka kestää äärimmäisen rasituksen?
Terveys- ja liikunta-alan tutkimus- ja asiantuntijakeskus UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari pitää ajatuksesta, että ihmiset rasittavat itseään ja asettavat tavoitteita.
– Toisaalta on raadollinen fakta, että meillä on tiettyjä kropan ominaisuuksia ja terveystekijöitä, jotka tulevat uuteen arvoon, kun siirrytään tunnin juoksusta vuorokausia kestäviin suorituksiin.
Vasankarin mukaan kaikista ei tarvitse tehdäkään sadan kilometrin juoksijoita. Hän myös kyseenalaistaa aiheesta käytävää keskustelua.
– Ultratarinoita kerrotaan siinä valossa, kuinka Matti ja Maija olivat ensin tavallisia toimistotyöntekijöitä, mutta tänä päivänä tekevät tällaisen ja tällaisen suorituksen. Hehkutetaan, kuinka kenestä tahansa on moiseen. Siitä seuraa ajatus, että tämähän on kaikkia varten.
Asiantuntijan mukaan ylipitkät juoksumatkat eivät ole huono juttu, jos ihminen on terve.
Ultramatkojen hän sanoo olevan kuitenkin sen verran pitkiä, että osallistumista kannattaa punnita iän, kuntotason sekä tuki- ja liikuntaelimistön terveyden kautta.
– Lähtökohtaisesti ajattelen, että perusterve ihminen, jolla ei ole sairauksia, voi lähteä tekemään esimerkiksi maratonharjoittelua. Ultrajuoksun kohdalla voisi olla hyvä, että kokonaisarvio osallistumisesta tehtäisiin lääkärin kanssa.
Vasankari toteaa, että äärisuorituksissa kehoa koetellaan poikkeuksellisella tavalla ja voi syntyä monenlaisia rasitusvammoja. Myös isompia terveysongelmia, kuten sydämen sietokykyä tai pitkäaikaissairauksia, on syytä pohtia etukäteen.
– Italiassa suositellaan terveystarkastusta jokaiselle maratoonarille ennen osallistumista.
Vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat ultrajuoksuihin suuresti. Useiden satojen kilometrien matkalle mahtuu monenlaista säätä, juoksualustaa ja korkeuseroa.
– On eri asia juosta ihmisten ilmoilla yhtä rataa ympäri, josta pääsee muutamassa minuutissa sairaalaan.
Vasankari toteaa, että kehoaan voi säästää hyvällä valmistautumisella: treenaamalla sen kaltaisesti, että ultramatkan kilpailusta olisi helpompi selvitä.
Elimistöä kannattaa totuttaa tulevaan asteittain.
– Lihaskunnon pitää kestää se rääkki. Siksikin lääkärissä käynti olisi hyvä. Osattaisiin treenata niin, että vahvistettaisiin heikkouksia.
Ylirasitustila vei kanveesiin
Elina Järnefeltin tavoin ultramatkoja kuvaa elämäntavaksi myös kempeleläinen Vesa Välipirtti.
Välipirtti on juossut muun muassa Kreikassa Spartathloneja, joita kutsutaan ultrajuoksijan näkökulmasta koetinkiviksi.
Ikävin muisto Välipirtillä on Ranskan Alpeilta vuodelta 2019. Matka tyssäsi yhdeksän kilometriä ennen maalia. Se harmittaa edelleen.
Kisan jälkeen Välipirtillä diagnosoitiin lihasten ylirasitustila.
– Jäljellä olisi ollut enää alamäkeä. Se ei unohdu koskaan.
Hän sanoo, että ylirasitustilaa seuraa usein akuutti munuaisten vajaatoiminta.
– Siihen se ei toki jäänyt. Olin Ranskassa kymmenen päivää sairaalassa, jossa sain dialyysihoitoa. Kun kunto alkoi koheta, sain siirron Suomeen. Oulussa pantiin katetri kaulaan ja sitä kautta dialyysihoitoja. Katetria asennettaessa verenkiertoon pääsi sairaalabakteeri, ja siitä seurasi verenmyrkytys. Se veti kunnon kanveesiin. Kesti muutaman viikon toipua siitä.
Toivuttuaan Välipirtti jatkoi siitä, mihin oli jäänyt. Yhteisöllä on hänelle iso merkitys. Kaveripiirissä on monia, jotka juoksevat pitkiä matkoja.
– Kaverit ymmärtävät, mistä on kyse. Heidän kanssaan tulee jauhettua kaikkea aiheeseen liittyvää ja aiheen ulkopuolelta. Henkisesti se on ratkaiseva juttu.
Oma terveys ei pelota
Elina Järnefeltin tavoite on juosta kesän tapahtumassa 300 kilometriä.
Vaikka matka on pitkä ja haastava, hän ei pelkää terveytensä puolesta.
– Minulle tämä on mahtava seikkailu. Siellä on tiettyjä välejä, missä ei suositella keskeyttämistä. On erämaapätkiä, joissa ei ole kenttää puhelimessa, eikä sieltä pääse pois. Totta kai se on mielessä.
Järnefeltille tärkeintä on itsensä voittaminen. Motiivia kysyttäessä hän epäröi.
– Haluan antaa itsestäni kerralla paljon, hän sanoo.
– Minulta on usein kysytty, onko tässä järkeä. Vastaan aina, että tämä on minulle hyväksi ja minulle hyvä laji.
Oletko sinä haastanut itseäsi liikunnan keinoin? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 23. huhtikuuta kello 23:een saakka.
Lue seuraavaksi:
Mies juoksi Suomussalmelta Ouluun 40 tunnissa: "Puolangan vaarat olivat reissun vaikein paikka"