Ilmastonmuutoksesta kertominen on ongelmallista. Viestinnässä on sama haaste kuin monesta muustakin tunteita herättävästä ja monisyisestä asiasta viestimisessä. Eniten asiasta ovat kiinnostuneita ne, jotka tietävät siitä eniten, jotka tekevät töitä sen kanssa ja ovat muuten aktiivisia aiheen tiimoilta.
Nämä ihmiset puhuvat aiheesta tuttujensa kanssa, sillä usein lähipiiristä ja työpaikoilta löytyy samanmielisiä ihmisiä. Uutisista haetaan omaa ajatusmaailmaa tukevaa tietoa. Sosiaalisessa mediassa hakeudutaan tietoisesti tai vain ajaudutaan huomaamatta kuplaan, jossa muut ovat kiinnostuneita samoista asioista ja ajattelevat niistä samalla tavalla.
Sitten ovat he, joille aihe on vaikeasti lähestyttävä, jopa luotaantyöntävä.
Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen, ennennäkemättömän laaja ja monitahoinen ongelma, joka koskettaa jo nyt lähes jokaista ihmistä ja kaikkia elämän osa-alueita.
Muutokset ovat kiistattomia kaikkialla luonnossa. Konkreettisin esimerkki on luonnon monimuotoisuuden väheneminen, johon toki vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin pelkästään ilmastonmuutos. Näitä kahta pidetään yleisesti ihmiskunnan suurimpina uhkina.
Nyt varmaan säikytin taas pois monta lukijaa kertomalla tällaisia ikäviä faktoja.
Toivoisin, että näin tärkeä ja kaikkia koskettava asia kuin ilmastonmuutos kiinnostaisi. Ja toki se kiinnostaakin monia.
Jo kaksi vuotta sitten yli puolet suomalaisista odotti ilmastobarometrin mukaan järeämpää ilmastopolitiikkaa. Neljä viidestä vastaajasta ajatteli asialla olevan kiire. Vastikään Ylen teettämässä Suomalaisten pelot ja haaveet -tutkimuksessa suurin osa vastaajista kantoi huolta ilmastonmuutoksesta.
Isolle osalle suomalaisista aihe on siis tärkeä ja henkilökohtaisesti merkittävä.
Ilmastonmuutoskeskustelun osapuolet ovat kuitenkin ajautuneet poteroihinsa. Enkä tässä edes ota kantaa skeptikoihin. Heidän joukkonsa on pieni, vaikkakin äänekäs, enkä pidä heidän esiin nostamistaan asian kannalta oleellisena.
Puhun isommista ryhmistä, joista toisessa ollaan kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta, siitä puhutaan ja luetaan siihen liittyvää uutisointia. Asialla on myös vaikutusta näiden ihmisten tekemiin valintoihin. Sitten on toinen ryhmä, jossa ajatellaan ettei ilmastonmuutos kiinnosta tai kosketa minua tai sen ymmärtäminen on liian vaikeaa.
Ilmastokeskustelussa on myös äänekäs ryhmä hanakoita kommentoijia. Pahimmillaan heitellään aggressiivisesti ilmaan faktoilta kuulostavia väitteitä, jotka ovat joko epäselviä, epärelevantteja tai yksinkertaisesti totuuden vastaisia. Usein tällainen kommentointi keskittyy ilmastotoimien tai -tiedon arvosteluun.
Ihmisillä on oikeus kysyä ja keskustelua pitää voida käydä. Silti pelkään, että tällainen keskustelu tekee ilmastonmuutoksesta entistä luotaantyötävämmän keskustelunaiheen niille, joille aihe tuntui jo ennestään vaikealta.
Väitän, että on melko helppoa viestiä ilmastonmuutoksesta siitä jo kiinnostuneille. Mutta miten kertoa ilmastonmuutoksesta niin, että aihetta vierastavat kiinnostuisivat ja myös ymmärtäisivät ilmiön vakavuuden?
Ymmärrän, että monikaan ei koe jääkarhujen karua kohtaloa omakseen.
Moni media päätti jo lähes kaksi vuotta sitten käyttää ilmastonmuutoksesta termiä ilmastokriisi korostaakseen asian tärkeyttä.
Ymmärrän, että monikaan ei koe jääkarhujen karua kohtaloa omakseen. Aavikoitumisen paheneminen Afrikassa, tai edes valtamereen uppoavat Tyynenmeren saaret eivät välttämättä tunnu henkilökohtaisilta. Pelkkä kriisi-sanan näkeminen nostaa niskakarvat pystyyn ja tekisi mieli syyttää mediaa pelon lietsomisesta.
Ilahduttavasti uutisointi on monipuolistunut pelkistä uhkakuvista. Vaikutukset ovat tulleet lähemmäs myös suomalaisia.
Siitä huolimatta ilmastonmuutoskeskustelu menee helposti sormella osoitteluksi. Jopa ilmastoasioista kiinnostuneiden porukassa toisia syytetään fanaattisuudesta ja ekohippeilystä, vaikka tarkoitusperät ja ajatukset isossa kuvassa olisivatkin samat.
Kovin riitaisaa on myös keskustelu keinoista ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kenen pitäisi tehdä ja mitä ja kaikkiko nyt kielletään. Kuulostaa ikävältä.
Jos jokainen tekisi oman osansa niin oikean tiedon välittämisessä, asiallisessa keskustelussa kuin itse ilmastotoimissa, niin eikö sillä pääsisi jo aika pitkälle?
Kerttu Kotakorpi
Kirjoittaja on ilmatieteilijä ja tavattoman huolissaan ilmastonmuutoksesta sekä siitä käytävästä keskustelusta.
Blogista voi keskustella 22.6. klo 23.00 saakka.