Tammikuussa Espoon Nihtisillan vastaanottokeskus sai sulkutuomion Maahanmuuttovirastolta. Keskuksen vuokrasopimus päättyy kesäkuun lopussa. Viimeisten asukkaiden on määrä muuttaa pois kesäkuun puoleen väliin mennessä.
Ylen uutisoitua sulkupäätöksestä Espoon ja Kauniaisten seurakuntien monikulttuurityön tekijät polkaisivat pystyyn Nihtisillasta kotiin -hankkeen, jonka turvin Nihtisillan nykyisiä asukkaita autetaan löytämään uusi asuinpaikka, esimerkiksi kotimajoituksen muodossa.
– Yksikin löydetty koti on tärkeä, Espoon seurakuntien Nihtisillasta kotiin -hankkeen koordinaattori Outi Popp sanoo.
Tavoite on haasteellinen ja aikataulu tiukka. Ilman oleskelulupaa ja henkilötunnusta Suomesta on vaikea löytää vuokra-asuntoa.
Turvapaikanhakijoiden määrät ovat laskeneet jyrkästi huippuvuoden 2015 jälkeen. Viime vuonna turvapaikanhakijoita oli koko Euroopassa noin 30 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna 2019.
Viime vuonna Suomessa suljettiin yhteensä kymmenen vastaanottokeskusta ja muutamasta yksiköstä vähennettiin paikkoja.
Vielä tammikuussa Espoon Nihtisillan keskuksessa oli kirjoilla 316 henkilöä. Sittemmin määrä on puolittunut ja huhtikuussa enää 153:n henkilön tuleva asuinpaikka on epäselvä.
Joukossa on kolme perhettä, joissa on yhteensä viisi lasta. Heidät siirretään viimeisten joukossa, jotta lapset saavat käytyä lukukauden loppuun.
Huhtikuussa kahdeksan Nihtisillan asukasta siirrettiin toisiin keskuksiin, ja seuraava siirto toteutetaan lähipäivinä, jolloin noin kymmenen henkilön on määrä muuttaa Oulun tai Joutsenon vastaanottokeskukseen. Muiden kohtalo on vielä auki.
Uudella paikkakunnalla kotoutuminen alkaa jälleen alusta.
– Tuntuu hassulta, että heidät revitään uuden kotimaan juurilta, jonne he ovat onnistuneet luomaan tukiverkoston, jonnekin missä heillä ei ole mahdollisuutta työllistyä tai käydä koulua, pastori Tuija Samila, Olarin seurakunnasta kertoo.
Osalle asukkaista keskuksen sulkuilmoitus on aiheuttanut huolta.
– Erilaista suhtautumista on ollut. Osalle turvapaikanhakijoista tieto keskuksen sulkeutumisesta on aiheuttanut huolta tai epävarmuutta. Meidän tehtävä on kertoa uudesta paikasta, jotta heillä olisi turvallinen mieli lähteä uuteen kaupunkiin, Nihtisiltaa hallinnoineen Luona Polku -palveluiden Suvi Salonen kertoo.
Kotimajoitus mahdollisti uuden alun
Työllistyneiden turvapaikanhakijoiden on mahdollista muuttaa hostelliin tai hakea asuntoa vapailta vuokramarkkinoilta. Joukossa on kuitenkin paljon henkilöitä, joilta puuttuu oleskelulupa, eikä taloudellinen tilanne salli vuokranmaksua.
Tällaisessa tilanteessa oli myös irakilainen Mahmood Al-Taee, joka asui vastaanottokeskuksen jälkeen neljä ja puoli vuotta kotimajoituksessa. Hänen mukaansa elämä vastaanottokeskuksissa on tylsää ja yksinäistä. Sen sijaan kokemus kotimajoituksesta oli hyvä, ja se nopeutti sulautumista suomalaiseen kulttuuriin.
– Opin, mitä suomalainen kulttuuri on ja miten tehdä kaikki asiat oikein ja kunnolla. Samalla opin kieltä nopeasti, Al-Taee summaa.
Muutto saattaa vaarantaa työluvan
Hankkeen työntekijöiden mukaan monet Nihtisillan asukkaista ovat joko osin tai kokonaan työllistyneitä turvapaikanhakijoita. Heille muutto Oulun tai Joutsenon vastaanottokeskuksiin saattaisi pysäyttää kotoutumisen.
Asukkaiden joukossa moni odottaa vastausta työperäiseen oleskelulupahakemukseensa. Muutto pysäyttäisi hakuprosessin.
Nihtisillasta kotiin -hankkeen työntekijöiden mukaan turvapaikkaprosessit ovat venyneet Suomessa jopa 5–6 vuoden mittaisiksi. Huolimatta siitä, täällä ei juurikaan ole pohdittu, kuinka vastaanottokeskusten asukkaat voisivat päästä itsenäiseen asumiseen ja yhteiskuntaan kiinni.
Espoon seurakuntien yhteinen Nihtisillasta kotiin -hanke toteutetaan yhteistyössä maahanmuuttajien ja asumisen parissa työskentelevien toimijoiden kanssa. Se rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnille myöntämillä korona-avustuksilla.
Hankkeen koordinaattori Outi Popp kertoo, ettei innostus tarjota kotimajoituspaikkoja ei ole ollut vuoden 2016 tasolla.
– Vuonna 2016 suomalaiset ja maahanmuuttajat avasivat kotejaan. Yksityismajoituksen suosio kasvoi vuodesta toiseen. Nyt asuinpaikkojen löytymisellä on kiire ja koska ulkopuoliset eivät pääse vastaanottokeskukseen sisään, yhteydenpito on vaikeaa, Popp kertoo.
"Kun elämässä on auki kaikille uusille asioille, niin elämä on kiinnostavampaa"
Sittemmin oman kodin ja opiskelupaikan löytänyt Al-Taee asui helsinkiläisen Janne Saarikiven perheessä. Vaimolta tullut idea, maahanmuuttajan kotimajoitukseen konkretisoitui Al-Taeen muutettua heille.
– Kun elämässä on auki kaikille uusille asioille, niin elämä on kiinnostavampaa, Saarikivi opastaa.
Hän kertoo majoituksen mahdollistaneen tutustumisen Euroopan pakolaiskysymyksiin ruohonjuuritasolla. Myös uuden kulttuuripiirin tuntemus ja arabian kieli karttui Al-Taeen asuessa saman katon alla.
Hän huomauttaa pakolaiskeskustelun usein kulkevan ideologisella tasolla, jota jotkut käyvät purkaakseen intohimojaan tai kinastellakseen siitä, mitä maahanmuuttajille pitäisi tehdä.
– Sen sijaan voisimme katsoa jokaista ihmistä yksi kerrallaan, silmien tasalla, eikä hölpötetä mistään ryhmistä, kuten pakolaisista ja muslimeista – siellähän on seassa kaikenlaisia ihmisiä, Saarikivi jyrähtää.
Itse hän voisi majoittaa maahanmuuttajan kotiinsa vastaisuudessakin.