Sammakoiden kutupuuhat olivat Etelä-Suomessa vilkkaimmillaan noin viikko tai kaksi sitten, hieman alueesta riippuen. Kutuaikaan sää oli pääosin keväisen lämmin: esimerkiksi Helsingissä 11.–23. huhtikuuta päivän ylimmät lämpötilat olivat päälle kymmenen asteen ja yölläkin pysyttiin plussan puolella.
Pian kutemisen jälkeen sää kuitenkin kylmeni ja paikoin yölämpötilat painuivat pakkasen puolelle. Miten hauraan näköinen sammakonkutu kestää lämpötilojen vaihtelut ja mahdolliset yöpakkaset?
Matelijoihin ja sammakoihin erikoistunut tutkijatohtori Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta arvioi, että suurta vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan.
– Pienet yöpakkaset vain hidastavat kudun kehitystä. Jos olisi sellaisia pakkasia, jotka vetävät lammikot ihan kunnon jäähän, saattaisi tulla isompia tappiota.
Kutu on kummallinen klimppi
Sammakonkutu on mätimunaklimppi, jossa jokainen mätimuna koostuu hyytelömäisestä limasta, jonka keskellä on musta alkio. Hyytelö on suurimmaksi osaksi vettä, mutta siinä myös ravintoaineita alkiota varten.
Vaikka kutuklimppi saattaa ihmissilmin katsottuna näyttää varsin epämääräiseltä, tämä luontoäidin luomus on todellisuudessa varsin nerokas. Limakerros ja sitä ympäröivä kalvo eristää ja suojaa kehittyvää alkiota, ja tämä rakenne edesauttaa alkioiden selviytymistä, vaikka sääoloissa olisi jonkin verran vaihtelua.
Saarikiven mukaan on itse asiassa melko tavallista, että ainakin jossain päin Suomea pakkanen tuhoaa kutua. Tämä johtuu pääosin Suomen maantieteellisestä sijainnista.
– Näillä leveyksillä kevätsäät ovat aika vaihtelevia, se kuuluu tähän kuvioon. Sammakot yrittävät kutea mahdollisimman aikaisin, ja joskus siinä tulee epäonnistumisia.
Sammakon lisääntymisstrategiaan kuuluu lähtökohtaisestikin oletus siitä, että valtaosa kudusta tuhoutuu jossain kehitysvaiheessa. Siksi sammakot tekevät niin suuren määrän kutua.
Saarikiven mukaan tavallisesti suunnilleen 95 prosenttia alkioista kohtaa loppunsa jossain kehityksen vaiheessa. Syynä voivat olla etenkin epäsuotuisat sääolosuhteet tai petoeläimet.
– Pakkasen lisäksi melko tyypillinen asia on todella lämmin sää, joka sitten kuivattaa lammikot. Siitä poikaset eivät selviä, mutta kylmien säiden kanssa on paremmin toivoa.
Matalalta kurnuttavat koiraat pääsevät varmimmin parittelemaan
Sammakoiden joukkokuteminen on kevään luonnonilmiöistä näyttävimpiä. Aktiivinen vaihe kestää noin parista päivästä viikkoon.
Koiraat kurnuttavat ja etsivät itselleen lämpimän ja hyvän paikan. Naaraat suosivat koiraita, joilla on mahdollisimman matala kurnutus, sillä se on merkki koiraan koosta ja kyvystä lisääntyä.
Kutulammilla voi olla koolla kymmeniä, jopa satoja koiraita ja naaraita mutta vain isoimmat, kokeneimmat ja vanhimmat pääsevät parittelemaan.
– Nuoremmat ovat mukana vain ikään kuin harjoittelemassa sitä touhua, vähän samaan tapaan kuin joillakin metsäkanalinnuilla, Saarikivi kertoo.
Sammakko tulee sukukypsäksi neljävuotiaana, mutta vielä siinä iässä koiraat eivät tavallisesti pääse parittelemaan.
Saarikivi arvioi mennyttä talvea melko hyväksi sammakoiden horrostamisen kannalta. Lunta oli paljon ja olosuhteiden vaihtelu pientä.
– Horrostaminen onnistuu parhaiten, kun olosuhteet ovat ennustettavia ja muutokset vähittäisiä: talvi tulee kun sen kuuluukin tulla ja loppuu myös silloin kun pitää. Hankalimpia ovat talvet, joina on välillä lämmintä ja välillä taas kylmää. Niitäkin on viime aikoina ollut.
Aiheesta lisää: