Maailmassa on 20 viime vuoden aikana syntynyt luonnontilaisesti kasvanutta metsää 59 miljoonaa hehtaaria eli yli 1,7 kertaa Suomen pinta-alan verran, kertoo kolmen ympäristöjärjestön kartoitus.
Tämä tarkoittaa sitä, että metsiä kasvoi luontaista tahtiaan alueille, joissa ei ollut metsää ennen vuotta 2000. Metsäalueet elpyivät joko ihmisen juuri puuttumatta tai ihmisten avustamina, kuten alueelle luontaisia puita istuttamalla, rajaamalla karja pois tai poistamalla metsän kasvua estäviä kasveja.
Istutettuja plantaasitalousmetsiä järjestöt eivät kartoittaneet.
Luonnontilaisesti kasvavat metsät sitovat hiilidioksidia paremmin kuin istutetut talousmetsät ja ovat monimuotoisempia. Metsien luontainen uudistuminen on usein halvempaa kuin metsän istuttaminen, toteavat kartoituksen tehneet WWF, Birdlife ja Wildlife Conservation Society WCS.
2000-luvulla luonnontilaisesti kasvaneiden uusien metsien arvioidaan sitovan vuosittain hiilidioksidia enemmän kuin Yhdysvallat sitä päästää.
Metsää kuitenkin tuhotaan vuosittain paljon suurempi alue kuin niitä syntyy, luonnonmukaisesti tai istuttamalla. Järjestöt toivovatkin, että niiden raportti auttaisi päätöksentekijöitä ymmärtämään erilaisia tapoja, joilla metsäpinta-alaa voidaan tehokkaammin kasvattaa planeetan suojelemiseksi, kertoo Business Green -lehti.
Järjestöjen Trillion Trees -projektin johtaja John Lotspeich sanoo Business Greenille, että kartoitus osoittaa luonnon suuren potentiaalin elpymiseen, kun olosuhteet ovat oikeat.
Menestystarinoita Brasilian rannikko ja Pohjois-Mongolia
Erityisen paljon uutta uutta metsää oli syntynyt Brasilian rannikon sademetsävyöhykkeellä sekä Pohjois-Mongoliassa – 4,2 ja 1,2 miljoonaa hehtaaria.
Pohjois-Brasiliasta Argentiinaan ulottuva rannikkosademetsä Mata Atlântica oli aiemmin yli miljoonan neliökilometrin laajuinen, mutta nykyisin siitä on jäljellä 15 prosenttia.
Vuonna 2009 muun muassa yritykset, ympäristöjärjestöt ja maanomistajat solmivat sopimuksen, jossa metsän pinta-ala luvataan kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä. Vaikka tavoite on yhä kaukana, suojelutoimet, istutukset, maan vapautuminen maataloudelta, ihmisten muuttaminen kaupunkeihin ja teollisuuden toiminnan vastuullisuuden lisääntyminen ovat tuoneet lupaavia tuloksia, ympäristöjärjestöjen raportti toteaa.
Pohjois-Mongolian havupuumetsän kasvua on puolestaan edistänyt muun muassa Mongolian tehokas suojelupolitiikka: viidennes aroistaan tunnetun maan pinta-alasta on suojeltu. Lisäksi suuren loven metsäalueeseen tehneitä paloja on pyritty torjumaan.
Ympäristöjärjestöt toivovat, että raportin esimerkit auttaisivat päättäjiä ymmärtämään, miksi ja missä luontaista uusiutumista tapahtuu ja miten vastaavia olosuhteita voidaan luoda muualla.
Ympäristöjärjestöjen mukaan monissa suojeluohjelmissa pannaan yhä vähän painoa luonnontilaisten metsien pinta-alan kasvattamiselle huolimatta niiden eduista luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston kannalta.
Projektissa on tietoja 29 maasta, 124 paikasta ja 13 luonnonmaantieteelliseltä alueelta sekä maankäyttötietokannoista.
Suomessa riittää metsää, mutta millaista?
Suomen maapinta-alasta on metsää noin 75 prosenttia, ja lailla varmistetaan, etteivät metsät hupene. Kun puita kaadetaan, niitä myös istutetaan.
Suomen ongelmat ovatkin muualla kuin metsäpinta-alan kasvattamisessa, toteaa WWF Suomen johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.
Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta ydinkysymys on se, miten metsiä hakataan. Suomessa hakkuut ovat pitkälti avohakkuita. Avohakkuissa ja niiden jälkeisessä maanmuokkauksessa hiiltä vapautuu paljon ja hiilen vapautuminen jatkuu kymmeniä vuosia.
Uudet puut alkavat toki avohakkuualueillakin sitoa hiiltä, mutta jos käytäisiin poimimassa puita jatkuvan kasvun menetelmällä ja maata laajasti muokkaamatta, hiili pysyisi paremmin maaperässä. Hiiltä sitovat myös metsään jätetyt puut, Suominen sanoo.
Paras hiilivarasto ja myös luonnoltaan monimuotoisin on metsä, jota ei hakata lainkaan.
Ratkaisut tehdään talousmetsissä
Suomen metsistä on luonnontilaistakaksi prosenttia ja luonnontilaisen metsän hävittäminen jatkuu sekä yksityisillä että valtion mailla: vielä 10 vuotta sitten luonnontilaisia oli neljä prosenttia metsistä.
– Samaan aikaan puhutaan, että sademetsiä tuhotaan, mutta niistä on suojeltu suurempi osa kuin Suomen luonnonmetsistä, Suominen huomauttaa.
Hänen mielestään jäljellä olevat luonnontilaiset metsät pitäisi Suomessa ehdottomasti säästää. Kestää satoja vuosia ennen kuin rauhaan jätetty talousmetsä alkaa muistuttaa täysin luonnontilaista metsää.
Luonnonmetsien pienen määrän vuoksi ilmaston- ja luonnonsuojelun kannalta oleellisin kysymys on Suomisen mukaan kuitenkin se, miten loppuja 98 prosenttia metsistä kohdellaan.
Talousmetsien ääripäässä on harvennettu kasvatusmetsä, toisessa päässä liki luonnonmetsältä näyttävä metsä. Näiden väliin jää iso kirjo metsiä, joissa on eri määriä metsälajiston tarvitsemia ominaisuuksia: eri puulajeja, erikokoisia puita, pystyyn kuolleita puita, maalahopuuta ja pienvesien puustoisia rantavyöhykkeitä, Suominen kertoo.
Arvokkaimpia metsiä ei tiedetä
Suomessa ei ole vielä tehty kartoitusta, missä arvokkaimmat metsät sijaitsevat. Ympäristöministeriön tuoreessa Helmi-ohjelmassa tosin pyritään kartoittamaan valtion metsät.
Yksityinen metsänomistaja voi saada tietoa oman metsänsä arvosta Metso-ohjelmasta: Jos metsä täyttää tietyt luonnonarvokriteerit, suojelusta voi saada korvauksen.
Suomisen mukaan Suomen metsien tilasta eivät kerro koko maata koskevat suojelutilastot: valtaosa suojelumetsistä on Pohjois-Suomessa. Siellä on enemmän valtion metsiä, kun taas Oulu–Kajaani-linjan eteläpuolella on paljon yksityisiä metsänomistajia.
Siksi eteläisten ekosysteemien suojelemiseksi merkittävää on, miten pienetkin metsänomistajat hoitavat tai suojelevat metsiään.
Suomessa lanseerattiin alkuvuodesta tuki yksityisille, jotka haluavat metsittää esimerkiksi käytöstä pois jääneitä peltoja ja niittyjä.
Suomisen mukaan metsittämisellä tai puunistutuskampanjoilla ei kuitenkaan Suomessa ole sellaista merkitystä kuin muualla maailmassa.
– Isot teot niin luontokadon pysäyttämiseksi kuin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdään olemassaolevissa talousmetsissä, hän toteaa.
Lue lisää:
Uusi tutkimus: Amazonin sademetsä tuottaa enemmän päästöjä kuin sitoo itseensä