Viime vuosi oli sijoittajille vauhdikas ja hetkittäin peräti karmiva. Keväällä osakemarkkinoiden arvosta haihtui ilmaan kolmasosa vain neljässä viikossa.
Suomen suurimmille sijoittajille eli eläkeyhtiöille, -rahastoille ja -säätiöille se tarkoitti kymmenien miljardien eurojen romahdusta osakesijoituksien arvossa. Niiden sijoitussalkun arvo on yhteensä 221 miljardia euroa eli pitkälti yli kolminkertainen valtion budejettiin verrattuna.
Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander kiteyttää eläkesijoittajien hurjan pörssivuoden kokonaiskuvan ytimekkäästi.
– Huonomminkin olisi voinut käydä.
Romahdusta seurasi myös kova nousu. Jo marraskuussa osakkeiden arvo ohitti tason, jolta syöksy oli alkanut.
Kovasta noususta pääsivät hyötymään ne eläkesijoittajat, joiden ei täytynyt pienentää osakkeiden osuutta sijoituksissaan. Mutta osa sijoittajista joutui pakkomyymään omistuksiaan huonolla hetkellä, Kiander päättelee.
Eläkeyhtiöiden riskinottoa rajoitetaan vakavaraisuussäännöksillä. Viime vuonna se tarkoitti käytännössä, että osakemarkkinoiden romahduksessa yhtiöt joutuivat myymään osakkeitaan pienentääkseen osakeriskiään ja turvatakseen vakavaraisuutensa.
Suurimpien ammattisijoittajien oli siis pakko myydä omistuksiaan juuri silloin, kun hinnat kaahasivat alaspäin.
Vakavaraisuuden tavoittelu pienentää tuottoja
Vakavaraisuussäännöt ovat erilaisia erityyppisille eläkelaitoksille. Eläkeyhtiöillä sääntely on tiukempaa kuin eläkerahastoilla ja eläkesäätiöillä.
Tiukempaa sääntelyä perustellaan sillä, että eläkeyhtiöt kilpailevat asiakkaista ja ne ovat luonteeltaan vakuutusyhtiöitä. Niillä voisi olla houkutus äitiyä kilpailemaan sijoitustuotoilla tavalla, joka saattaisi uhata eläkkeitä – jos sijoitusriskit osuvat kohdalle.
Sen sijaan suurilla eläkerahastoilla on vastuullaan rajattu, valtion, kuntien tai kirkon työntekijöiden joukko. Niiden ei täydy kilpailla keskenään asiakkaista. Siksi myös sääntely on väljempää ja sallii suurempaa riskinottoa.
Vakavaraisuussääntöjen muuttamisesta joustavammaksi käydään jatkuvaa keskustelua. Kiander ottaa asiaa varovaisesti kantaa, mutta hänen mukaansa sääntöjen muuttamista pitäisi pohtia.
– Tällaisia vastaavia kriisejä voi tulla vielä vastaan tällä vuosisadalla. Äkillisiin laskuihin pitäisi varautua niin, että ne eivät aiheuta epäedullisia pakkomyyntitilanteita.
Samat säännöt – tuotoissa suuret erot
Mutta samoilla säännöillä toimivilla eläkeyhtiölläkin on suuret keskinäiset erot. Viime vuonna erot kasvoivat tavallistakin suuremmiksi.
Eläketurvakeskuksen tekemän vertailun mukaan sijoitustuotoissa oli yli kaksinkertainen ero. Noin 50 miljardin euron sijoituksillaan Varma sai vain 2,5 prosentin tuoton, kun taas Ilmarinen ylsi 6,8 prosentin tuottoon.
Kurssien romahtaessa osa yhtiöistä joutui pienentämään sijoitustensa osakepainoa epäedullisella hetkellä, eikä niillä ollut mahdollisuutta hyödyntää täysin romahdusta seuraavaa arvonnousua.
– Mutta mielenkiintoista on, että kaikille ei näin käynyt. Vakavaraisuusvaatimukset eivät siis selitä eroja, Kiander pohtii.
Myös väljemmin säänneltyjen eläkerahastojen keskinäiset erot ovat suuria. Valtion eläkerahaston VER:n salkulle kertyi 3,6 prosentin tuotto, kun taas Kirkon eläkerahaston tuotto oli kaksinkertainen, 7,2 prosenttia. Kuntien eläkerahasto Keva jäi puoliväliin 4,4 prosentin tuotollaan.
Rahaston suuruuskaan ei näytä olevan selitys tuottoeroille. VER:n salkku on 21 miljardia, KER:n alle 2 miljardia euroa.
– Ei tätä koollakaan voi selittää, Kiander miettii.
Kirkon eläkerahasto: Ei suurempaa viisautta
Mutta mikä oli salainen ase parhaiden sijoitustuottojen saavuttamisessa? Kirkon eläkerahaston KER:n sijoitusjohtaja Ira van der Pals selittää muita parempaa menestystä varsin yksinkertaisesti.
– Pitkäjänteinen ja kurinalainen toiminta on tässä taustalla. Rahastovalinta on toiminut salkussa, ei tässä sen suurempaa viisautta ole.
KER pystyi hyödyntämään osakkeiden alennusmyyntiä, samalla kun vakavaraisuussääntely pakotti eläkeyhtiöitä myymään.
– Meillä ei pienennetty osakepainoa, päinvastoin huhtikuussa sitä pystyttiin maltillisesti lisäämään, van der Pals vahvistaa.
Kirkko on sijoittajana noudattanut uskollisesti myös vastuullisuusperiaatteita. Joskus vastuullisuuden on sanottu uhkaavan sijoittajan tuottoja. Van der Pals runttaa myytin.
– ETK:n vertailu osoittaa, että ainakaan emme ole olleet heikompia kuin muut, vaikka vastuullinen sijoittaminen on ollut meillä salkunhoidon kantava ohjeistus alusta lähtien.
Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävä kehitys ovat olleet hyvää bisnestä. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa näitä globaaleja megatrendejä seuraavat yritykset ovat olleet myös erityisen hyviä sijoituskohteita.
Sijoitustuottojen vertailu pidemmällä ajalla tasoittaa eläkesijoittajienkin välisiä eroja, mutta ei poista niitä. ETK:n vertailussa kymmenessäkin vuodessa KER nappaa parhaan sijan. Tiukemmin säännellyistä eläkeyhtiöistä parasta tuottoa on saanut Ilmarinen. Ero muihin eläkeyhtiöihin jää kuitenkin jo pieneksi.
20.5. klo 11.35 Otsikkoa tarkennettu. Kirkon ja kirkon eläkerahaston sijasta otsikkossa nyt vain Kirkon eläkerahasto
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 21.5. klo 22 saakka.