RIO DE JANEIRO Lentokentän matkatavarahihna on edennyt jo aimo tovin, mutta laukkuani ei näy. Valtaosa lennon matkustajista on jo tipotiessään. Ensimmäinen ajatus: laukku on varastettu!
Ollaanhan Brasilian Rio de Janeirossa, ja täällä on turvatonta, tai ainakin niin väittävät mielikuvat. Myös tuoreessa kyselytutkimuksessa ekspatit eli ulkomaalaiset työntekijät kokivat Brasilian maailman toiseksi turvattomimmaksi maaksi Etelä-Afrikan jälkeen.
Eikö sinua huumattu, ryöstetty tai häiritty? kysyi suomalainen tuttava Brasilian-työmatkani aikana.
Käsitykset vaarallisuudesta koskevat usein koko Latinalaista Amerikkaa. Jopa neljä maanosan maata on ekspattien listalla kymmenen turvattomimman maan joukossa. (Suomi puolestaan pitää turvallisimpana ykkössijaa.)
Matkailu alueella on juuri nyt koronatilanteen vuoksi niukkaa, mutta yleensä pelot turvattomuudesta korostuvat myös nettifoorumien matkakeskusteluissa. Onko sinne turvallista matkustaa?
Kyllä ja ei. On tilastollinen tosiasia, että Latinalaisen Amerikan maissa on enemmän rikollisuutta ja väkivaltaisia ryöstöjä kuin Suomessa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että arki maanosassa olisi yleisesti jatkuvaa turvattomuutta ja pelossa elämistä.
Olen asunut, työskennellyt ja matkustanut maanosan maissa elämäni aikana noin kuusi vuotta, eikä minua ole koskaan ryöstetty. Osa seurueestani ryöstettiin kerran kadulla Argentiinassa teräaseella uhaten, mutta ei juuri minua.
Turvallisuustilanne vaihtelee paljon alueittain ja jopa mikrosijainneittain. Niihin voi usein vaikuttaa itse. Esimerkiksi kotikorttelissani Uruguayn Montevideossa tunnelma on turvallinen, kun taas jo muutaman sadan metrin päässä on hämyisempää.
Paikalliset neuvovat mielellään, mitä alueita kannattaa välttää kokonaan, tai missä kannattaa ottaa pimeän tultua taksi.
Aseellisia ryöstöjä tavallisempia ovat taskuvarkaudet, näpistykset ja huiputukset.
Klassisiin temppuihin kuuluu esimerkiksi ruiskutuskikka, jossa "ystävällinen" vastaantulija huomaa matkailijan vaatteissa (itsensä tai rikostoverinsa ruiskuttaman) tahran ja tahtoo auttaa puhdistamisessa. Samalla katoaa lompakko tai arvoesine.
Taksinkuljettaja puolestaan saattaa vieraan aksentin kuullessaan valita pidemmän reitin, antaa takaisin väärää rahaa tai keksiä valheen, jolla koettaa laskuttaa enemmän. Erilaisia huijausyrityksiä on vaikka kuinka.
Argentiinassa tällaiselle toiminnalle on oma käsitekin, viveza criolla (kreolien älykkyys). Sillä tarkoitetaan nokkelaa pelisilmää ja tilanteiden hyödyntämistä omaksi eduksi.
Taksien epäluotettava maine on osin johtanut siihen, että kuljetusyritys Uberista on tullut monissa maanosan maissa huippusuosittu. Sovellus määrittelee hinnan etukäteen, maksu hoituu ilman käteistä, ja kuljettajan henkilöyskin on selvitettävissä.
Terveellä järjellä, valppaudella ja huijarivaistolla pääsee Latinalaisessa Amerikassa pitkälle. Taidot kehittyvät maanosassa asuessa.
Perussääntö on, että ajatuksiin uppoutuminen kadulla ei kannata. Kamera on syytä piilottaa kuvaamisen jälkeen nopeasti, eikä aseen edessä kannata pullikoida. Turvallisinta on usein siellä, missä liikkuu muita ihmisiä.
Rio de Janeiron asukkailla on herkeämätön tutka päällä, kertoo kaupungissa vuosia asunut suomalaisystävä.
– He tietävät koko ajan, keitä heidän ympäristössään on. Heillä on silmät selässäkin, ja he ovat nopeita reagoimaan tapahtumiin. Minulla ei alkuaikoina ollut tutkaa enkä tajunnut, että kadulla takavasemmalla oli tapahtumassa jotakin, hän sanoo.
Vaikka kännyköitä käytetään nykyään kadulla monissa maanosan suurkaupungeissa, kaivan yleensä omani esiin harkiten. Olen kuullut sen verran monista ryöstöistä, jotka ovat tapahtuneet juuri puhelimen käytön jälkeen. Kännykkä on ollut varma saalis.
Sosiaalisesta tilannetajusta on hyötyä muuallakin kuin itsesuojelussa, nimittäin ihmissuhteissa.
Latinalaisamerikkalaiset huomioivat usein lähiympäristön avuntarpeet ketterästi ja luontevasti: kiirehtivät avaamaan oven, kantamaan naapurin painavia kasseja tai tuomaan tuolin joukkoon liittyvälle tulijalle.
"Sosiaalisten tilanteiden lukutaito on yksi suurimmista eroista, joita olen latinalaisamerikkalaisten ja suomalaisten välillä kokenut. Kolumbiassa ihmiset lukevat tilanteita koko ajan ja siihen opetetaan lapsia aivan pienestä pitäen", kirjoittaa toimittaja Anni Valtonen teoksessaan Elämäni Kolumbia.
Ehkä sosiaalinen lukutaito ei ole ollut turvallisemmassa Suomessa yhtä välttämätön selviämiskeino. Kaunis ja arvokas se silti on, ja kuuluu ehdottomasti latinalaisamerikkalaisten parhaisiin piirteisiin.
Pelko turvattomuudesta on tuhoisa, mikäli se estää kokonaan matkustamasta ja kokemasta Latinalaisen Amerikan upeutta.
Ajatukset eivät tunnetusti ole lopullinen totuus maailmasta, ja joskus turvattomuus voi paisua suuremmaksi mielikuvissa kuin käytännön todellisuudessa.
Kuvaavaa on, että minua Latinalainen Amerikka on pelottanut usein eniten Suomessa ennen lähtöä. Epämääräisissä kauhukuvissani ryöstäjät ovat hypänneet kimppuun heti lentokoneesta laskeuduttaessa.
Paikan päällä olen aina muistanut, että valtaosa paikallisista on tavallisia ja ystävällisiä ihmisiä, kuten muuallakin maailmassa.
Muistan sen jälleen, kun laukkuni vihdoin ilmestyy Rio de Janeiron lentokentän matkatavarahihnalle.
Lue lisää:
Väkivallan kierre korvasi kisariehan – vuosi olympialaisten jälkeen Rio on yhä turvattomampi