Voiko keihäänheittäjä kutsua heittoaan huonoksi, jos se kantaa 87–88 metriä? 1990-luvulla yksi olisi voinut, Tshekin Jan Zelezny. Nyt samassa tilanteessa on Saksan Johannes Vetter.
Huhtikuussa kesäkautensa avannut Vetter on kilpaillut neljästi ja ylittänyt joka kerta 90 metriä. Hänen keskiarvonsa 21 kilpailuheittossa on 89,17.
– Sanoisin, että startti on ollut ihan ok, Vetter sanoo puhelimitse ja naurahtaa perään.
– Olen tyytyväinen tämänhetkiseen tasooni. Seuraavan askeleen ottaminen on vain ajan kysymys. Paketti on niin hyvin kasassa, että kisoissa huonotkin heitot kantavat 87–88 metriä.
Kun mittatikuksi otetaan keskiarvo 89,17 ja vertaillaan sitä suomalaisten tuloksiin, lähihistorian tutkimisen sijaan tutka kannattaa siirtää yhdellä vuosikymmenellä taaksepäin. Edellisenä suomalaisena pidemmälle on heittänyt Tero Pitkämäki vuoden 2007 Osakan MM-finaalissa (90,33). Vetterin kauden huonoin heitto 84,20 on myös tasan kaksi metriä enemmän kuin Suomen kärkitulos viime kesänä.
Vertailukohtana vain Zelezny
Suomalaisen keihäskansan ei kuitenkaan tarvitse hävetä, ettei kotimainen taso kestä tällä hetkellä vertailua Vetteriin. Ainoa järkevä mittatikku Vetterille on maailmanennätysmies Zelezny.
Kun huomioidaan nykyisellä keihäsmallilla käydyt kilpailut ja niissä tehdyt kaikki heitot, Zeleznyllä yli 90 metrin tuloksia on 34 kappaletta (1992–2001). Vetterin tilillä on 14 ysikymppistä, ja haamuraja on mennyt rikki jo viitenä vuonna putkeen. Ainoastaan Zeleznyn kuuden vuoden putki 90-metrisissä (1992–1997) on pidempi kuin Vetterin – toistaiseksi.
Vetterin nykykunnossa silmiinpistävää on kuitenkin tahti, jolla hän pystyy heittämään kilpailuissa useamman kuin yhden 90-metrisen. Vuonna 1995 Zelezny keräsi urallaan eniten ysikymppisiä yhden kauden aikana, kaikkiaan seitsemässä kilpailussa. Näistä neljässä hän heitti vähintään kaksi kertaa yli 90 metrin.
Vetter on heittänyt kaksi ysikymppistä kolmessa edellisessä kilpailussaan. Viikko sitten Ostravassa keppi lensi 94,20 ja kaksi päivää myöhemmin Dessaussa 93,20. Vaikka tulokset olivat jälleen hurjia, Vetterin mukaan ne eivät tulleet optimaalisissa tuulioloissa.
– Ostravassa tuuli pyöri stadionilla. Ensimmäisen heiton aikana (94,20) oli jopa vastatuulta. Dessaun parhaassa heitossa oli sivumyötäinen, ei puhdas myötätuuli.
Erikoista kauden kärkituloksena komeilevassa 94-metrisessä oli, että keihään irrottua kädestä Vetter ei normaaliin tyyliinsä heittäytynyt rähmälleen vaan pysyi heiton pystyssä. Vetter kertoo itsekin hämmentyneensä, että pystyi seisomaan huippuheiton. Samalla lopputulos jäi kismittämään, sillä Vetterin mukaan heiton perään kaatuminen on usein merkki onnistuneesta kisasuorituksesta.
– Jos tukijalkani pitää ja saan maksimaalisen vetopituuden, minulle tulee tunne, etten pysty enää pysymään pystyssä. Siksi olin hieman pettynyt Ostravassa, että 94 metrin heitossani viimeinen silaus saattoi jäädä puuttumaan. Harjoituksissa en heittäydy koskaan, Vetter sanoo.
Lisävauhtia heittoon
Vetter tunnetaan paitsi hurjista tuloksistaan myös vuoden 2017 maailmanmestarina. Vuoden 2019 MM-kisoista tuloksena oli pronssimitali. Sitä varjosti jalkavamma, jonka vuoksi Vetter sai heitettyä kaudella 2019 vain yhden 90-metrisen.
Lokakuussa 2019 leikattu vamma ei vaivannut Vetterin heittämistä enää kesällä 2020, joka huipentui syyskuussa Varsovan stadionilla heitettyyn kaikkien aikojen kakkostulokseen, 97,76 metriä. Kuten alkukauden tulokset ovat osoittaneet, Vetter on jatkanut siitä, mihin viime kaudella jäi.
– Merkittävä tekijä on, että olen pysynyt terveenä. Olen voinut keskittyä fysioterapiaan ja osteopatiaan pitääkseni kehoni kunnossa.
Vetter antoi esimakua tulevasta jo helmikuussa, kun hän heitti kotikulmillaan Offenburgissa sisähallin avatusta päädystä kylmään ulkokenttään 87,27. Tulos tuli kesken kovan harjoitusjakson.
– Vaikka lisäsimme hieman nopeutta tälle kaudelle, tekniikka tuntuu, että se on kisa kisalta helpompi toistaa.
– Mikäli pystyn säilyttämään tämänhetkisen tasoni, olen varma, että pystyn vielä parantamaan. Kausi on vasta alussa. Lisämetrejä ei löydy enää harjoituksista, vaan ne tulevat kisaamalla, Vetter sanoo.
Pian Suomeen
Zeleznyn ME 98,48 vietti tiistaina 25-vuotissyntymäpäiviään. Lauantaina Vetter palaa kilpailemaan samaiselle Varsovan stadionille, jolla hän jäi ME-lukemista vain 72 senttiä.
Vetter, 28, on hyvässä vauhdissa kohti ME-tulosta. Zelezny heitti maailmanennätyksen 29-vuotiaana, ja kaksikon kehitys on kulkenut melko samanlaista tahtia, kuten alta näkee.
Suomalaisten keihäänheittoentusiastien ei myöskään tarvitse odottaa kauan, sillä Vetter kilpailee Turussa Paavo Nurmen kisoissa 8. kesäkuuta.
Tämän jälkeen saksalaistähti jää Suomeen harjoittelemaan. Ohjelmassa ovat myös kilpailut Orimattilassa (15.6.) ja Kuortaneella (26.6.), jossa Aki Parviainen heitti voimassa olevan Suomen ennätyksen 93,09 juhannuksena 1999. Parviaisen SE on edelleen myös pisin Suomessa heitetty tulos nykyisellä keihäsmallilla.
Vetter ei lähde uhoamislinjalle mitä tulee pian alkavaan Suomen-kiertueeseen. Hän myöntää silti, että alle 90 metrin tulokset eivät tyydytä.
– Tällä hetkellä yritän pitää hypen päällä. Nautin tunteesta, kuinka kehoni toimii ja kaikki tuntuu loksahtelevan paikalleen. Tavoitteeni on heittää mahdollisimman monta 90-metristä. Haluan jatkaa isoja heittoja, mutta voin tietysti elää alle 90 metrin tuloksella. Tai jos jään toiseksi tai kolmanneksi, se on elämää.
– Katsojat haluavat tietysti nähdä pitkiä heittoja, etenkin yli 90-metrisiä. Esimerkiksi Dessaussa minun oli kuitenkin ajateltava kauden päätavoitetta eli olympiakultaa, Vetter sanoo ja viittaa päätökseen jättää kaksi viimeistä heittoaan käyttämättä.
Dessaussa Vetterin pöytäkirja oli seuraava: 87,67–91,86–93,20–88,09–P–P. Vaikka kisa jäi kesken, harva järjestäjä tai katsoja panisi moiselle sarjalle pahakseen.
– Itseluottamukseni on korkeammalla kuin viime vuonna. Ei kuitenkaan sen takia, että tiedän pystyväni heittämään pitkälle, vaan siksi, että olen pystynyt vakiinnuttamaan tasoni tällaiseksi, Vetter toteaa.
Lue lisää: