Mustialaan on kertynyt esineitä 1800-luvulta saakka. 1800–1900-lukujen taitteessa Mustialassa ryhdyttiin myös järjestelmällisesti keräämään museoesineistöä. Mustialan johtajana toimi noihin aikoihin Gösta Grotenfeldt, joka tarinoiden mukaan antoi koulun oppilaille käskyn tuoda kotiseuduiltaan esineitä mukanaan ja Mustialaan perustettiin sittemmin maatalousmuseo.
Edelleen Mustialassa on museorakennus, mutta sinne on sijoitettu kuitenkin vain osa esineistöstä. Vanhoissa rakennuksissa ja itse museossa on luetteloituna yli 4 000 esinettä. Lisäksi esineitä on oppilaitoksen historiallisten rakennusten vinteillä ja kellareissa. Valtakunnallisen maatalouteen keskittyvän Sarka-museon hallinnassa Loimaalla on suunnilleen saman suuruinen kokoelma.
Kanta-Hämeen alueellisen vastuumuseon maakuntatutkija Kati Hara-Fabrin arvioi, että esineistö on liian laaja esimerkiksi paikallismuseoksi.
– Parin tunnin kiertelystä jää päällimmäiseksi hämmästys, koska en ole vieraillut täällä aiemmin. Nyt on vähän pää pyörällä siitä, kuinka paljon ja monipuolisesti täältä löytyy vanhoja esineitä. On todella hienoa, että tänne on nyt perustettu perinneyhdistys, ja museon kokoelma-asiaa on lähdetty viemään eteenpäin.
Projektitutkija perinneyhdistyksen avuksi?
Maakuntatutkija Kati Hara-Fabrinin mukaan olisi hyvä, jos Mustialan perinneyhdistys voisi palkata projektityöntekijän, joka lähtisi kartoittamaan aineistoa.
– Jonkun pitäisi käydä aineistoa läpi, jotta tiedetään mitä on jo luetteloitu ja mitä ei. Iso kysymys on, miten jossain vaiheessa päästään vielä kokoelmahallintajärjestelmään ja ihmiset pääsisivät enemmän tutustumaan aineistoihin verkossa.
Mustialan perinneyhdistyksen puuhamies Jouko Lindroos on tutustunut esineistöön. Yhdistys haluaa kartoittaa, luetteloida ja kunnostaa esineet.
– Osa on opetuksen ja tutkimuksen aineistoa. On olemassa myös esimerkiksi vanhojen viljelykokeiden tuloksia, mikä saattaa kiinnostaa lähtökohtana nykyisiin kokeisiin.
Museovirastolta tai EU:lta avustusta?
Jouko Lindroosin mukaan esineisiin liittyy myös melkoinen määrä tarinoita.
– On sodanaikaisia tarinoita ja oppilaskunnan tarinoita. Uskoisin, että ne kiinnostavat, jos saamme ne esille esimerkiksi kotisivujen kautta. Kaiken museotoiminnan ei välttämättä tarvitse olla rakennuksissa nähtävänä, miettii Jouko Lindroos.
Maakuntatutkija Kati Hara-Fabrin sanoo, että kokoelma kannattaa ilman muuta säilyttää Mustialan ainutlaatuisessa miljöössä. Hän kertoo, että Mustialan perinneyhdistyksellä on mahdollisuus anoa Museoviraston pienempiä avustuksia.
– Summat ovat vielä aika pieniä. Mustialan kohdalla olisi myös mahdollista kehittää laajempaa hanketta tai hakea EU-rahoitusta.
Lähes 200 vuoden aikana kertyneet esineet omistaa Hämeen ammattikorkeakoulu, jonka ydintoimintaan eivät museot ja näyttelytoiminta kuulu. Hämeen ammattikorkeakoulu on lupautunut luovuttamaan esineistön Mustialan Perinneyhdistyksen käyttöön.
Mustialan perinneyhdistyksen tarkoituksena on, että yleisö pääsee tutustumaan osaan Mustialan aarteista jo tulevana kesänä. Yhdistys avaa Mustialan maataloushistoriallisen museon, missä on esillä koneita, laitteita ja esineitä ajalta, jolloin työt tehtiin käsin, härillä tai hevosilla.
Lisää Kanta-Hämeen uutisia Yle Areenassa: kuuntele, katsele ja lue mitä lähelläsi tapahtuu.