Nanna Susi on väsynyt. Takana on viiden kuukauden kiivas työjakso, jonka aikana on syntynyt töitä Vääksyssä 20.6. avattavaan näyttelyyn Ikuisesti piknikillä Johan Richardin kanssa.
Johan Richard on J.R. Danielson Kalmari (1853-1933), merkittävä historiantutkija, fennomaani ja valtiomies, jonka Vääksyssä sijaitsevassa huvilassa näyttely järjestetään.
– Näissä töissä on mielestäni jotain todella lempeätä, jalat maassa olemista ja kauniita värejä, kertoo Susi.
Paluu Vääksyyn merkitsee myös paluuta kotiin, sillä Susi on kotoisin Vääksystä, jossa järjesti aikoinaan ensimmäisen näyttelynsä.
– Sekin oli Danielson-Kalmari huvilassa. Teimme yhteisnäyttelyn Juha Jokiahon kanssa. Hän oli runollinen ja ihana kaunosielu ja minä taas vähän sellainen rämäpääpunkkari. Muistan hyvin, kuinka avajaisissa ihmiset katsoivat töitäni ja nyökyttelivät ymmärtäväisesti, että okei, naurahtaa Susi.
Susi valmistui taiteiden maisteriksi Helsingin taideakatemiasta 1997 ja vuonna 2000 hänet valittiin Suomessa Vuoden Nuoreksi Taiteilijaksi. Hänellä on ollut näyttelyitä ympäri maailmaa ja häntä pidetään yhtenä Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä ja merkittävimmistä taiteilijoista.
Inspiraatio ei koputtele ovelle
Susi tekee töitä kurinalaisesti ja kuvailee innoitustaan asiaksi, josta on kiitollinen ja jota pitää vaalia.
– Jos joku kysyy minulta joulukuussa, että milloin nähdään, vastaan kesäkuun alussa. Koko elämäni loppuu tammikuusta toukokuuhun, se aika on pyhitetty työlle. Ystävät ja ihailijat jättävät minut, koska kukaan ei kestä sitä, että minulla ei ole voimavaroja kenellekään. En siedä ihmisiä lähelläni.
– Inspiraatio tai flow on sitä, että ollaan koko ajan sen suuren voiman ja lähteen äärellä. Tämä voima on lahja ja minä saan käyttää sitä ja olen siitä kiitollinen. Sitä ei odoteta, se ei tulla tupsahda paikalle, eikä se koputtele ovelle, kuvailee Susi.
Inspiraatio ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan siitä täytyy pitää huolta.
– Tämä voima vaatii myös hoitamista ja huolenpitoa. Akkujen lataus on sitä, että eristäydyn. En ole hirveän sosiaalinen ihminen. Menen Roomaan kesämökilleni, joka on pieni mökki talon katolla. Sieltä näkyy auringonnousu, -lasku ja taivas. Teen sellaisia asioita, joita mökille tehdään ja kävelen paljon, kertoo Susi.
Somessa saa olla rosoinen ja tehdä virheitä
Taiteilijan työhön kuuluu myös näyttelyjen pitäminen, haastattelujen antaminen ja ihmisten tapaaminen sekä nykyään tietysti myös somettaminen.
– Olen Instassa, minulla on omat nettisivut, viralliset sekä yksityiset Facebook-sivut. En twiittaa, enkä pidä blogia, luettelee Susi.
Suden mielestä taiteilijan persoonan ja työn pitää näkyä myös somessa ja siksi hän ei halua hioa asioita viimeisen päälle.
– En ole ammattisomettaja. Haluan tietysti tehdä informaatiosomettamista eli kerron missä mennään ja missä minulla on näyttely, mutta jos kaikesta tehdään liian hiottua ja ammattimaista, niin voidaan kyseenalaistaa vaikka sekin, että miksi taidettakin tehdään. Taiteen pitää olla läpinäkyvyyttä ja virheitä. Some on usein virheetön, mistä en pidä. Virheitä pitää tehdä, muuten ei opi mitään, pohtii Susi.
– Opiskeluaikana minulla oli ulko-ovessa lappu, jonka näin aina kun olin lähdössä ulos. Siinä luki: "Yksi moka päivässä tekee hyvää. Silloin et tule ylpeäksi ja pysyt tasoissa itsesi kanssa." Tätä noudatan vieläkin, naurahtaa Susi.