Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Erikoiset nuolimyrkkysammakot löivät tutkijat ällikällä: Nuijapäät selviävät melkein missä vain ja kannibaalit elelevät sovussa yhteisessä lammikossa

Jyväskylän ja Stanfordin yliopistojen tutkijat tarkkailivat nuolimyrkkysammakkojen elämää Amazonialla. Nuolimyrkkysammakot ovat monella tapaa erikoisia tapauksia. Ne esimerkiksi munivat maalle, vaikka nuijapäät hengittävät kiduksilla.

Sammakkokoiras kuljettaa nuijapäitään.
Tutkijat löysivät sammakkokoiraita kuljettamassa nuijapäitään yli 20 metrin korkeudessa. Kuva: Andrius Pašukonis / Stanfordin yliopisto
  • Greta Virranniemi

Nuolimyrkkysammakot yllättivät monella tapaa Jyväskylän ja Stanfordin yliopistojen tutkijat, jotka perehtyivät niiden elämään Amazonialla Ranskan Guyanassa.

Värjärinuolimyrkkysammakoiden nuijapäät selviävät elämänsä ensi metrit melkein missä vain. Tutkijat löysivät terveitä nuijapäitä niin appelsiinimehua happamammista lammikoista kuin vesistä, joiden pH vastaa heikosti emäksistä pesuainetta.

Sammakkoeläinten nuijapäät sietävät erilaisia kemiallisia olosuhteita poikkeuksellisen hyvin, mutta sietokyvyn salaisuus on yhä selvittämättä.

Sammakoiden elämään perehtyivät väitöskirjatutkija Chloe Fouilloux sekä tiimin johtajat, akatemiatutkija Bibiana Rojas Jyväskylän yliopistosta ja tohtori Andrius Pašukonis Stanfordin yliopistosta.

Isät kantavat jälkikasvua reppuselässä

Nuolimyrkkysammakot ovat muutoinkin erikoisia tapauksia. Ne munivat maan pinnalle, vaikka nuijapäät hengittävät kiduksilla.

Sen takia urokset kantavat nuijapäät reppuselässä sopiviin elinpaikkoihin, kuten kaatuneiden puiden koloihin tai ananaskasvien lehtihankoihin.

Värjärinuolimyrkkysammakon nuijapäät ovat aggressiivisia kannibaaleja, joten yleensä yhdessä lammikossa on vain muutama yksilö.

Silti tutkijat löysivät monista lammikoista yli kymmenen saman lajin nuijapäätä, jotka elivät sovussa samassa yhteisössä.

– Emme vielä selvittäneet syytä, miksi koiraat jättäisivät niin monta kannibaalia samaan altaaseen tai esiintyykö kannibalismia näissä altaissa, kertoo väitöskirjatutkija Chole Fouilloux.

Urokset kiipeävät jopa puiden latvojen tasalle

Toisinaan nuolimyrkkysammakkourokset kuljettavat poikasensa puiden latvojen korkeudelle, toisinaan taas vain metrin päähän kuoriutumispaikasta.

Tutkijat löysivät koiraita, jotka kuljettivat nuijapäitään yli 20 metrin korkeudessa maanpinnasta.

Neljä senttiä pitkälle sammakolle fyysinen ponnistus on sama kuin 165-senttiselle ihmiselle kiipeäminen 825 metrin korkeuteen.

Tutkijoiden mukaan korkealta puista saattaa löytyä poikasille suotuisammat elinolot. Lisäksi terveet koiraat voivat käyttää enemmän energiaa kantopuuhiinsa.

– Tämä työ tuo esille hämmästyttävän monimuotoisuuden lajeissa ja lajien välillä, toteaa akatemiatutkija Bibiana Rojas Jyväskylän yliopistosta.

Jatkotutkimusta kaipaa tutkijoiden mielestä muun muassa se, miten vanhempien poikasilleen valitsema kasvuympäristö vaikuttaa niiden kehitykseen ja selviytymiseen.

Voit keskustella aiheesta 17.6. klo 23.00 saakkka.